Nikolai Gogolin jälkeen Salaiseen puutarhaan

Hei!
Pyysitte mielipiteitä siitä minkä ikäisille Kuolleet sielut sopii luettavaksi. 60-70 luvun taitteessa luimme sitä lukiossa, itse en tuolloin saanut sitä loppuun luettua. Ilmeisesti olin liian nuori tai kehittymätön lukijana. Jo vuosia olen suunnitellut tarttua uudelleen siihen samaiseen pokkariin ja - kiitos ohjelmanne - sen teen tulevana kesänä!

t. PR

Kielletty ovi avataan kaukana Intiassa ja oven takaa löytyy pieni yksinäinen orpotyttö, joka on jätetty heitteille kuoleman valtaamaan taloon elävien paettua paikalta. Mary Lennox karkotetaan toisten paratiisista paikkaan, jota kutsutaan kodiksi. F.H. Burnettin ”Salainen puutarha” (1888) alkaa keskeltä asioiden ydintä. Sairaus ja yksinäisyys vaeltavat käsi kädessä erämaan kuumuudessa. On aika matkan kohti sisäistä ja ulkoista parantumista kaukana häämöttävällä keitaalla alkaa. Ja niin käy, että Englannin Yorkshiressa on sukulaissedän puutarha, joka samalla on rakkauden hautausmaa. Se on elvytettävissä oleva salainen kukkatarha, josta ihmisten tulisi nauttia ja viehättyä kuin Taj Mahalista ikään. Puutarhaa kiertää muuri, johon rakennettu ovi on lukittu sittemmin maahan kätketyllä avaimella. Idäntutkija Georg August Wallin kertoi aikanaan, että beduiinit arvelivat hiekan alla piilevän valtaisan aarteen. Nyt ei löydy öljyä vaan muslimien suuresti arvostama veden ja vihreyden tyyssija, puutarha.

Mary oppii tavoille tutustuen ihmisiin ihmisinä eikä orjina. Hän saa kuulla Dickonista, joka on kuin paikkakunnan Pan-jumala. Tutustuttuaan talon puutarhuriin Mary tutustuu myös pikkulintuun, joka tuo viestin muurin takaa varsin elävästä pesäpuusta. Lintu johdattaa tytön jälleen löytyvään paratiisiin. Kaikki ei ole kuollutta mikä kuolleelta ensin näyttää. On vain opittava olemaan ja katselemaan asioita niin kuin ruoho. Näin olettaa Dickon, jolla ei ole mitään vaikeuksia elävien eikä hoidon puutteessa nuutuvien parissa.

Koko talo on kuin hauta itsessään. Pitkien käytävien varrella on kiellettyjä tai salaisia ovia. Mary herää huutoon ja löytää eräästä huoneesta serkkunsa Colinin, joka elää kuolemaa pelkäävänä ja väärän hoidon ansiosta sairaaksi tulleena. Pelko on tehnyt hänestä pienen radshan, joka pitää muiden vapautta kämmenissään. Hänet on saatava ulos, pois tavoiltaan ja pois ahdistavista ajatuksistaan.

Kirjaa lukiessa ei voi kuin ihmetellä isien puuttumista, vaikka heillä hellempiä tunteita lapsia kohtaan olisikin. Äidit ovat toinen asia. Maryn äiti jätti lapsen hoitajalle, koska hän ei välittänyt lapsista yleensä. Colinin rakastettu äiti kuoli lapsen syntyessä ja jätti jälkeensä pelkästä pelosta, yksinäisyydestä ja äidin kuoleman "syyllisyydestä" sairaaksi tulevan lapsen. Dickonin äidin sydän on niin laaja, että hän on kuin kaikkien nummilaisten äiti eikä hänen talossaan ehkä tarvita isää lainkaan. Hän lähettää viestin outoja polkuja suruissaan vaeltavalle ja pientä kyttyrää selässään kantavalle miehelle, Colinin isälle. On syytä palata kotiin! Mies kokoaa kymmenen vuoden suruajan jälkeen ryhtinsä, palaa eloon ja lapsensa elämään.

Salainen puutarha toi mieleen Uuden Kuun Emilian ja talon rakastetun uuden sekä pienen, vanhan puutarhan. Se johdatti joiltain osin lukijan Kesäyön unelmankin taikamaailmaan mutta myös Humisevan harjun nummille siellä vaeltavan parin seuraan. Kuin käänteisenä tuli mieleen Rebekka, kirja, jossa nainen loi vain luonnon muotoilemasta paikasta rehevän ja loisteliaan puutarhan. Hänen puutarhansa kuitenkin tuhoutui samoin kuin hänen huoneensa, johon johdatti kielletty mutta kuin pakolla avattava ovi. Ovi avautui häiriintyneen puutarhurin kalmistoon, kuolleen henkilön palvontapaikkaan. Salaisen puutarhan tarhuri taasen on rakastanut naurusilmäistä emäntäänsä ja poikennut tämän puutarhassa sitä salaa hoitaen ja talon salaisuuksien vuoksi huokaillen. Hän riemuitsee puutarhan uudesta loistosta, lasten terveyden palautumisesta ja rakkauden palanneesta voimasta.

Olen lukenut pikkutytöstä lähtien. Kirjat olivat tärkeitä pienessä kylässä, jossa muita taphtumia oli vähän. Äidilläni oli tapana ostaa kirja silloin tällöin samalla kun hän kävi nostamassa sotaleskieläkkeensä. Hän luki ääneen näitä kirjoja meille kolmelle lapselle. Muistan tämän erittäin mukavana asiana lapsuudesta. Äitini ymmärsi että lapsi tarvitsee kirjoja, jotka ruokkivat mielikuvitusta. Arvostan sitä kovasti, koska rahalla olisi ollut muutakin käyttöä.

Olin vakavasti sairas n.11-12 vuotiaana. Meillä kävi silloin enoni vaimon sukulaisia Helsingistä. Eräällä heistä oli sama etunimi kuin minullakin. Kuultuaan että pidän lukemisesta, hän lähetti minulla kaksi kirjaa, joista toinen oli juuri "Salainen puutarha." Rakastin sitä kirjaa. Luin sen monta kertaa ja kuvittelin millainen puutarha oli. Tunsin olevani itse Mary, joka teki salaisia retkiään puutarhaan.Puutarha oli mitä ihanin mielikuvissani. Vielä aikuisenakin ovat vähän villiintyneet puutarhat kiehtovia. Iloitsin, kun muutama vuosi sitten huomasin että kirjasta tehty filmi esitettiin TV:ssä. Petyin, koska oma mielikuvituspuutarhani oli paljon kauniimpi. Elin myös Maryn tunteita ja kaipuuta, koska olin 6 vuotiaana menettänyt isäni, jota ikävöin kovasti. Olen lukenut kirjan myös aikusena ja aion tehdä sen uudelleen. Toivoisin että nykyajan lapset voisivat kokea jotain vastaavaa ja joka avaa elämänikäisen matkan kirjojen ihmeelliseen maailmaan.