Voi aikoja, voi tapoja. Ennev vanhaan apteekista sai ostaa magnesiumnauhaa, jonka kun tuikkasi tuleen hän, niin räikesi siitä niin tuomiopäiväisen valkohehkuinen loisto, että hyvä etteivät kulmakarvarvat ihan kokonaan pois kärynneet. Sitä oli kuulkaa kamalan hienoa ällistellä.
Ja salmiakkia (ammoniumkloridia siis?) sai irtotavarana. Niin ikään myynnissä oli niin pirunpaskaa kuin kamalaakin. Arabikumiakin tuli joskus ostetuksi johonkin projektiin...
Eristi on nyt! Täysin toisin!
Apteekissa on viivakoodit, muttei kamalaa. Jos haluaa saada jotakin jysähtämään (niinkuin jokaisen miehen sisällä elävän pikkupojan on tarvis ainakin silloin tällöin - ellei muulloin, niin uunna vuonna) ..niin hankala on enää apteekista löytää aineksia, kun myynnissä on vain tuotepakkauksia, ei irtokemikaaleja.
Toisin oli ennen, niin moni asia! Oli pulloissa sykloheksenyldimetylbarbituurihappoa ja farmakopeasta sai omien silmien avulla lueskella miten nitroglyseriiniä tehdään. (Aineita eivät pirut silti apteekista suostunet myymään.. ..kun on aika epävakaa juttu ko. glyserolipelleily ja pahoilla aineilla on se tehtävä- joten myyntikielto oli luultavasti viisautta, mutta keljutti silti kyllä. "Miten niin hengenvaarallista koko korttelille?")
Ennen apteekki oli kuin mystinen taikurin laboratorio.. Ja kiehtovampi oli moni muukin paikka ennev vanhaan, tiämmä!
Silläpä näitä arkistopätkiä on monesti niin lusti kuunnella. Ainakin minusta.
Toivottavasti teistäkin...
Kyllä toki meistäkin..
Kyllä toki meistäkin..