Voi aikoja, voi tapoja. Ennev vanhaan apteekista sai ostaa magnesiumnauhaa, jonka kun tuikkasi tuleen hän, niin räikesi siitä niin tuomiopäiväisen valkohehkuinen loisto, että hyvä etteivät kulmakarvarvat ihan kokonaan pois kärynneet. Sitä oli kuulkaa kamalan hienoa ällistellä.

Ja salmiakkia (ammoniumkloridia siis?) sai irtotavarana. Niin ikään myynnissä oli niin pirunpaskaa kuin kamalaakin. Arabikumiakin tuli joskus ostetuksi johonkin projektiin...

Eristi on nyt! Täysin toisin!

Apteekissa on viivakoodit, muttei kamalaa. Jos haluaa saada jotakin jysähtämään (niinkuin jokaisen miehen sisällä elävän pikkupojan on tarvis ainakin silloin tällöin - ellei muulloin, niin uunna vuonna) ..niin hankala on enää apteekista löytää aineksia, kun myynnissä on vain tuotepakkauksia, ei irtokemikaaleja.

Toisin oli ennen, niin moni asia! Oli pulloissa sykloheksenyldimetylbarbituurihappoa ja farmakopeasta sai omien silmien avulla lueskella miten nitroglyseriiniä tehdään. (Aineita eivät pirut silti apteekista suostunet myymään.. ..kun on aika epävakaa juttu ko. glyserolipelleily ja pahoilla aineilla on se tehtävä- joten myyntikielto oli luultavasti viisautta, mutta keljutti silti kyllä. "Miten niin hengenvaarallista koko korttelille?")

Ennen apteekki oli kuin mystinen taikurin laboratorio.. Ja kiehtovampi oli moni muukin paikka ennev vanhaan, tiämmä!

Silläpä näitä arkistopätkiä on monesti niin lusti kuunnella. Ainakin minusta.

Toivottavasti teistäkin...

On elämässä 2 mielenkiintoisaa, jotka voivat olla sekä ilo että kiro. Ensimmäinen on se, että tietää etukäteen, mitä tapahtuu. Ja toinen on se, että ei tiedä etukäteen, mitä elämässä tapahtuu. Ottakaa nyt paperi ja vetäkää sen halki pystyviiva. Vasemmalle puolelle kirjoitatte asioita, joista toivoisitte tietävänne etukäteen. Ja oikealle päin vastoin. Yläpuolelle kirjoitatte: "Jos saisin tietää nämä etukäteen" ja "Nämä tulevat yllätyksenä", ikäänkuin otsikoiksi. Sitten tutkikaa listaa, ja sitten kuvitelkaa, että kohtalo vaihtaa otsikot - ja vain otsikot - päikseen! Kannattaa miettiä, mikä on hyvä tietää etukäteen, mikä ei! Ja silti ei voi aina valita. Pitää vain kärvistellä. Iloa syyssinnittelyynne! Kyllä se siitä! Radio tarjoaa iloisia yllätyksiä, kunhan ei yritä korjata sitä itse. Sähköllä ei ole huumorintajua!

Oivoi.

Savolaisen sahan sahajauhossa piili liikuttava elukka, josta tehty radiopätkä kuullaan (tai kuultiin - riippuen siitä, koska tätä arv. lukija tavailee) maanantaina 12.10.2009. Jos aikamatkailu olisi mahdollista, voisi rietää tulevaisuudeen, missä jutun voisi käydä kuuntelemassa etukäteen ja kommentoida sitä täällä. Mutta kuinka moni rientäisi tulevaisuudeen vain kuullakseen savolaisen sahan sahajauhoissa ääntelehtinyttä liikuttavaa pikku elukkaa? Ei kovin! Mahtavia asioita tekisi ihminen aikamatkallaan - pyramideja kävisi pällistelemässä tai tulevaisuuden avaruuslaivia. Mutta savolaissahan sahajauhopiilennäinen pikkuelukka saisi sinnitellä isse issekseen. Niin ahne on nykyihminen!

Maanantaina 5.10.2009 YLE Radio 1:ssä klo 9.05 - 10.00.

Tuntureista paukahtaa mieleen sopulit - ellei jopa peräti tunturisopulit. Ja samalla mieleen tulvahtaa ties minkä moisia jyrsijöitä ja muita piennisäkkäitä. Tiedustelisinkin retorisesti: lienevätkö kaikki nykyiset eläinlajit tarpeellisia, vai esiintyykö tarpeetonta redundanssia? Jos näin on, siitä ei tule mainita kyseisille lajeille, sillä mikään nisäkäs- tai muu laji ei haluaisi varmaankaan todeta lajikokouksessaan, että Hei jätkät, likat hei. Me ollaan kuulemma ihan suotta...

Toimittajan Martti Silvennoinen vie meidät Pallas -tunturilta Ounas -tunturille, jossa virkeät pääskyset sirkuttavat. Ohjelmassa kuullaan mm. millä tavalla eräretkille valmistauduttiin 1950 -luvun puolivälissä.

Yksi ehkä mielenkiintoisimmista havainnoista tekee kuitenkin toimittaja Kajo, joka kokeilee miltä hampaat tuntuvat, kun kynän pistää suuhun poikittain.

(YLE Radio 1 maanantaina 28.9.2009 klo 9.05 - 10.00)

Arkistojen miljoonalaatikosta Markus Kajo on löytänyt mm. professori Eino Kaliman muistelmia, joita kuullaan uuden sarjan "Tiedemieheksi vai teatteriin?" toisessa osassa. 1890-luvulla syntynyttä Eino Kalimaa haastattelee Martti Silvennoinen.

YLE Radio 1 maanantaina 21.9.2009 klo 9.05 - 10.00.

Kuuntele ohjelma ja kommentoi!

Markus Kajo on jälleen löytänyt Niilo Ihamäen toimittamia helmiä arkistojen kätköistä.

Ensimmäisessä jutussa neiti Saima Huhtinen muistelee kyläseppä Nestori Eldeniä. Seppä oli kertoman mukaan hommaassaan todella taitava. Hän oli aikansa Pelle Peloton, joka keksi kaikenlaisia vekottomia. Nestori kehitti mm. perunamyllyn, jota kyläläiset saivat käydä lainaamassa. Eldenin käsistä syntyi myös ensimmäinen pyörätuoli eräälle kylänmiehelle, joka oli huono jaloistaan.

Markus Kajon ohjelmassa otetaan työn alle myös uusi sarja: Tiedemieheksi vai teatteriin? Toisessa tarinassa kuullaankin professori Eino Kaliman muistelmia teatteriohjaajan 80 -vuotissyntymäpäivänä. Muistelmat saavat alkunsa Savonlinnasta, jossa oli ohjaajan lapsuudenkoti. Silmien eteen piirtyy kaunis luonto, välkehtivine järvineen ja humisevine honkineen.

(YLE Radio 1 maanantaina 14.9.2009 klo 9.05-9.58.)

Kuuntelijat pääsevät Markus Kajon seurassa taas radiomiesten retkelle itärajalle. Adolf Turakaisen ja Mauri Soikkasen pysähdyspaikka on nyt Raatteen vartio Suomussalmella.

Vuonna 1964, parikymmentä vuotta aiempien taistelujen jäljet yhä näkyvät luonnossa. Luonto on Suomussalmella vielä juhannusaikaan tuloillaan kesäkuosiin.

Seuraavassa jutussa Kajo vie kuulijat Monrepos'n puistoon. Kreivi Fahlen kertoo toimittaja Koposen haastattelussa vuonna 1938 eurooppalaisittain loisteliaan puiston vaiheista.

Lopuksi Kajo tarjoaa tivoliretken, jonka pääroolissa on vaihdikas kaima. Markus Rautio vieraili Sirkus Sariolassa Helsingin Kaisaniemessä mukanaan näyttelijä Uuno Laakso. Seuranaan heillä on iloinen karhuvekara, leijonia ja Sariolan johtaja Simola.

(YLE Radio 1 maanantaina 24.9.2009 klo 9.05-9.58, uusinta lokakuulta 2008.)

Kajo jatkaa edellisen vuoden syksyn parhaiden palojen kertauskattausta.

Ensimmäisessä jutussa toimittajat Mauri Soikkasen ja Adolf Turakaisen matkaavat pitkin itärajaa, tällä kertaa pysähdys on Ilomantsin Möhkössä.

Sodissa kovia kokeneilla kunnailla toimittajat tutustuivat Möhkön kuuluisaan rautaruukkiin. Samoin heille selvisi, mistä Lutikkalinnan nimi oli peräisin.

Lisäksi Kajo tarjoilee sanojensa mukaan 'absurdia, outoa ja kummallista' kuultavaa. Ainakin Alexis af Enehjelmin vierailu Kaukopään tehtaan ruokalassa on varsin vikkelää radioraportointia.

Alkuun kuitenkin Markus Kajo johdattaa kuulijat opettaja Siina Taulamon seurassa toiseen kertaan Itä-Karjalaan. Siellä Taulamo vieraili jatkosodan aikana.

Nyt puheena on karjalaisten, voisiko sanoa oikeamman ja täydemmän, elämän ilot ja surut. Kuolema oli karjalaisille asia, jota ei ollut syytä piilottaa. Se oli läsnä, osana elämää.

(YLE Radio 1 maanantaina 10.8.2008 klo 9.05-9.58, uusinta syyskuulta 2008.)

(YLE Radio 1, ma 29.6.2009, klo 9.05-9.58)

Markus Kajon hallinnoimasta kansallisen muistin miljoonalaatikosta nousee kevään viimeinen setti arkistojen aarteita.

Alkuun vanha tuttu Mia Backman päättää teatteri-uransa muistelot. Vuoden 1953 nauhoite herättää jälleen närää tämän ohjelman vetäjässä. Vaikka kuinka toista todistelee, Kajo tuntuu olevan katkera siitä, ettei oma ukki saanutkaan sitä ihka ensimmäistä Pro Finlandia -mitalia, vaan tämä nainen, joka ei edes tehnyt oikeita töitä.

Toisessa jutussa matkataan 1800-luvun katovuosiin Kiikan pitäjään. Kovia aikoja muistelee Josefiina Sulin, jota haastatteli tammikuussa 1950 Niilo Ihamäki.

Vauhti kovenee huomattavasti, kun seuraavassa jutussa äänessä ovat 60-luvun puolivälin nuoret. Joivat, olivat kovaäänisiä ja niillä oli väärät mielipiteet.

Heitä tietysti pitivät ongelmana myös toimittajat Raimo Häyrinen ja Kalevi Seilonen.