Skip navigation.
Home

Ilmari Kianto, lumipyry Helsingissä 1938, elämää Mantsin saaressa 1800 luvun lopulla

(YLE Radio 1 maanantaina 30.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Markus Kajon ohjelmassa käynnistyy nyt kuusiosainen sarja Ilmari Kiannosta. Mirjam Polkusen vuonna 1954 tekemässä ohjelmassa muistellaan nyt alkuun Kiannon lapsuutta Suomussalmella otsikolla "Korpipapin poika". Pikku-Ilmari oli kuusilapsisen perheen viides poikalapsi jonka syntyessä Lamujoki juuri vapautui kohisten jäistä.

Kevättunnelmista siirrytään talviseen Helsinkiin. Markus Rautio seurasi joulukuussa 1938 kuinka pääkaupunkia puhdistettiin lumesta pyryn jäljiltä. Kyseinen talvi oli muutoinkin runsasluminen, ohjelman tekohetkellä Helsinkiin oli vajaan kahden vuorokauden tullut 60 cm lisää lunta.

Helsingistä siirrytään sitten Salmin pitäjän Mantsin saareen. Toivo Rantsilainen haastatteli vuonna 1954 emäntä Ofimja Lukinia joka muistelee elämää kaukaisessa Laatokan saaressa. 1800 luvun loppuvuosikymmeninä vielä asuttiin samoissa tiloissa karjan kanssa hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Ofimja Lukin kertoilee lapsuudestaan värikkäällä Kannaksen murteella.

Kiitos!

Oli ihastuttavaa kuunnella Ilmari Kiannon muistelua,ne veivät mukanaan "kadonneeseen maailmaan". Odotan jatkoa! Hiljakkoin eläkkeelle jääneenä Markus Kajon maanantaiaamuiset ohjelmat ovat olleet mieluisa tuttavuus.Monet kiitokset!
Mummu Turusta

Kajon ohjelmista

Upea tuo Kajon ohjelmasarja, todellista kulttuurihistoriaa!
Mitä tulee Kiannon itsensä 80-vuotiaana lukemniin muistelmiin, ne tuovat mieleen, että tuon kainuulaisen sanataiturin muutkin tekstit ovat todella nautittavaa kuultavaa, varsinkin jonkun ammattiesiintyjän suusta, ja Kiannon tekstejä kannattaisi nyt äänittää enemmänkin!
Mummu Espoosta

käsien pesu

On hienoa, että pidät huolta ihmisten terveydestä.
Lisäisin tähän kuitenkin vielä yhden seikan.
Jos vain pysyt omilla tolpillasi, älä koskaan ota kiinni liukuportaiden kumisista hihnoista, tämä varsinkin ulkomailla, ethän halua kätellä miljoonaa kiinalaista, joiden käsihygieeniasta sinulla ei ole mitään takeita.

Ihana Ofimja!

Ofimja Lukinia kuunnellessa huomasi, kuinka ajat muuttuu.

Tuollaisen haastateltavan kun vielä jostain löytäisi, siinä olisi nykynuorille ihmettelemistä, kuinka elettiin ja toimeen tultiin. Ilman irkkiä, jopa sähköä.

Haastattelustakin paistoi ajan patina. Asioihin joista kyseltiin oli perehdytty, ja samaistuttiin haastateltavaan. Näin vuosikymmenten jälkeen tuntui vain herttaiselta, että haastateltavan suuhun jossain kohdassa melkein pantiin sanoja.

Upea dokumentti!