Kaksi näkemystä metsänhoidosta

Hannes Mäntyranta puhui vakuuttavasti ja selkeästi. Yhdyn hänen kantaan!

Riitta Wahlström voitti

Mielestäni Hannes Mäntyranta ehdottomasti voitti väittelyn. Hänellä oli runsaasti faktatietoa ja kyky ilmaista itseään selvästi ja kiinnostavasti. Riitta Wahlström sen sijaan tuntui toistavan oppimiaan iskulauseita pystymättä antamaan mitään faktaa niiden tueksi.

Minulla olisi paljonkin sanottavaa. Meneekö perille? 70-luv
kiinnostuin metsänhakkuista, koska kotiseutuni saaristot
yhtäkkiä hakattiin paljaaksi.Kyselin syytä ja omistaja
sanoi, että olosuhteet ovat nyt vähän näin epäselviä.
Parasta hakata kaikki nurin. ? Hän ei osannut täsmentää.
Ihan kuriositeetin vuoksi läksin pohtimaan asiaa.Haeskelin
eril tietoja. Hämmästykseni oli suuri, kun havaitsin
metsäalan tiedotteiden perusteella, että metsänomistaja
on surastaan rikollinen.

Riitta Wahlstömilla ei tuntuisi olevan faktoja hallussa. Olen 29v. kaupunkilainen, metsästä kiinnostunut ja isälläni on noin 100 ha metsää. Josta siellä täällä noin 1 ha kokoisia avohakkuu aukkoja pienillä taimilla. Muu eri kasvuvaiheessa olevaa metsää, nuorta ja vanhaa sekä kaikkea siltä väliltä, lehti- ja havumetsiä. Metsissä liikkuessani olen huomannut eri-ikäisten metsäpalojen lajirikkauden eläimistössä, eri eläimet tarvitsevat eri ikäistä ja eri tyyppistä metsää elääkseen. Mielestäni nykyaikainen metsänhoito on erittäin ekologista päätehakkuineen, silloinhan metsä vain uudistetaan. Tuntuu että Riitta Wahlströmin puhuu metsänomistamisesta ilman käytännön hoitoa, onhan se helppoa ja "kulutonta" mutta sitä eivät metsät kestä. Pidetään huolta metsistä ja siihen kuuluu avohakkuut oikein toteutettuna, sitä ei taas ole ylisuuret yhtenäiset hakkuuaukot. Hannes Mäntyranta puhuu asiaa ja todellisia käytännön faktoja, hyvä pidetään niiden metsänomistajien puolia jotka haluavat myös hoitaa metsiään ja pitää ne lajirikkaina!

maku jäi että Wahltrömillä oli vahvemmat teesit. Jäin ihmettelemään miten Mäntyranta ei muka tiedä avohakkuun tuomista ongelmista , eikö hän lue lehtiä.

Riitta Wahlström voitti.
Luonnonmukaisuus on kaiken elämän A ja O.
Eikä väittelytaidolla ole merkitystä vaan elämän tosiasioilla ja jatkuvuus tulee vain luononmukaisesta elämästä ja se vaatii uhrauksia, tuollaiset puuteollisuuden sätkynuket voitvat syödä ne setirahat joita luontoa tuhoamalla hankkivat.

Ihan samaa mieltä; Wahlströmillä on teesejä, muttei mitään käytännössä hyödyllistä. Taitaa olla aika tavallista, että ongelmiin otetaan tämmmönen "sosialogilähestymistapa", jossa kyllä filosofoidaan kaikella hienolla, mutta josta ei ole mitään apu arjen = todellisuuden tilaiteissa. Olisi kamalaa, jos niin tärkeä asia kuin metsien käyttö ratkaistaa sen perusteella, kenellä on parhaat "teesit"!

Mielestäni Riitta Wahlströmin väittämissä jäi pahasti epäselväksi puhuiko hän kaltoinkohdelluiksi itsensä kokevien metsänomistajien asiaa vai oikeasti ekologisemman metsätalouden puolesta. Hänen puheenvuoroissaan tuli ilmi, että moni kokee vääryytenä sen, että ovat joutuneet kustantamaan oman metsänsä uudistamisen sen jälkeen kun viranomaiset ovat todenneet, että metsä on käsitelty siten, ettei luontaiselle uudistumiselle ole mahdollisuuksia. Tällöinhän metsälle käy juuri niin kuin mistä Wahlström perinteistä metsätaloutta moitti: metsä kasvaa ruohoa, ei puita. Katsoo asiaa mistä tahansa näkökulmasta - ekologisesta, taloudellisesta tai esteettisestä - metsän uudistuminen on avaintekijä jos hakkuita suoritetaan ja tämän velvollisuuden pitää metsänomistajan ottaa jos hän metsästään haluaa myös tuloja oli hakkuutapa mikä tahansa.
Näin ollen Hannes Mäntyranta voitti väittelyn selkeillä, faktapohjaisilla ja loogisilla väitteillään.

Tämän tyyppinen väittely ei oikein istu kaikkiin kysymyksiin.

Olen itsekin usein miettinyt jotakin näiden kysymysten tapaista, mutta kaipaan vähän enemmän pohjatietoa.

Voisikohan näihin väittelyohjelmiin laittaa alkuun 5 min alustuksen kummaltakin kantilta ja sitten aletaan raatelemaan toisen kantoja auki? Silloin kuuntelijakin voisi päästä paremmin perille kiistakysymyksistä.

Juuri tällaisen alustuksen puutteen takia tämänkertainen väittely ei ollut kovin onnistunut.

Mäntyranta antoi enemmän asiantuntijamaisen vaikutelman, mutta hänkin takertui liikaa muotoseikkoihin.

Epäilyttää vähän Wahlströmin asiaan perehtyneisyys. Hän esimerkiksi puhui monimuotoisuudesta juurien ja mitokondrioitten tasolla. Luulisin että monimuotoisuudessa on kyse eri lajien esiintyvyydestä. Jos laji ja yksilöt elävät, niin kyllä mitokondriot ja kasveilla juuret seuraavat mukana. En siis huolehtii mitokondrioitten, vaan itse lajien monimuotoisuudesta.

Juuri tässä lajien monimuotoisuudesa keskustelijat keskityivät lajien lukumääriin, kun luulisin avainlajien ja uhanalaisten lajien esiintyvyydellä olevan enemmän merkitystä.

Antti Männikkö
Oulu

Wahlström käyttäytyi eikä puhunut kanssaväittelijänsä päälle.
Kyseessä ei ollut tietokilpailu,vaan väittelykisa,jonka henkeen ei sovi vastustajan esityksen sotkeminen.
Väittelyä, stand up-komiikkaa ja häsläystä.

Kiitos kiintoisasta ohjelmasta

Mäntyranta oli asiallisempi eikä sortunut äänenkäytössäänkään liikatunteeseen, jota taas tämä nainen käytti häiritsevän paljon. Enemmän kaipaisin minäkin faktoja aiheesta kuin sellaista että älyttömästi vain jankataan että näin se on ja eipäs ole ja että kun minä nyt ajattelen näin niin kyllä se näin täytyy olla.

Itse asiaan kommentoiden, minusta koko ongelman ydin on siinä että kaiken täytyy yhteiskunnassamme tuottaa voittoa. Miksei metsästä voisi ottaa sen verran puuta, että se edelleen näytttää metsältä? Niin, koska metsäyhtiöiden täytyy saada tietty määrä puuta tietyltä alueelta, jotta toiminta olisi kannattavaa. Ja koska metsänomistajat kuten kaiken muunkin omistajat on totutettu siihen ajatukseen, että omaisuudella täytyy tuottaa taloudellista voittoa. Onhan metsästä saatava mielen virkistyskin voitto. Paljon enemmän mielihyvää minä ainakin saan metsän näköisestä metsästä kuin hakkuuaukeasta ja tukusta rahaa tilillä.

Toistuvasti tuntuu "ekologista metsänhoitoa" kannattavien henkilöiden puheessa vilahtelevan avohakkuiden rumuus ja aukkojen karuus. Kun kulkee 5-10 vuoden päästä hakkuiden jälkeen istutetulla aukkohakkuualueella, siitä ei enää raiskiona voi pitää, uusi metsä on jo hyvässä kasvussa. Olen kulkenut Lapissa pahamaineisimmilla aukkohakkuualueilla ja jopa siellä metsä on uudistunut ja voi hyvin.

Metsähallitus on löytänyt ainakin täällä Lapissa oivallisen keinon välttää valitukset avohakkuiden rumuudesta. Teiden varsille on jätetty hakkaamatta "maisemakaistat", joiden takana avautuvat hakkuuaukeat. Koittakaapas lentää Ivaloon ja katsokaa maisemaa lentokoneen ikkunasta niin tiedätte, mistä puhun.

Kyllä Mäntyrannalla olivat kiihkottomat faktat hallussa. Hän ei edes yrittänyt vedättää "äärikapitalistisilla" faktoilla vaan oli osannut hakea järkevän ja realistisen pohjan väitteilleen.

Wahlström ei taida tietää, mistä hän puhuu.

Idealismi on aina hyvä asia ja sitä kannattaa pitää esillä. Sen pitäisi kuitenkin perustua faktoihin eikä sellaisiin MUTU-heittoihin, joilla on olematon totuusarvo. Uskovaisten ongelma on usein se, että juttua piisaa, mutta perustelut eivät pidä.

Metsäteollisuutta voi toki arvostella yhdestä sun toisesta asiasta. mutta kyllä metsien hoidosta ovat vastuussa metsien omistajat. Meillä tämä tarkoittaa sitä, että yhtiöt vastaavat 9 prosentista, valtio 26 prosentista ja yksityiset 60 prosentista kaikista maamme metsistä.

Jos metsänomistaja ei halua metsiä hakattavan, ei niitä hakata. (Toki inhimillisiä erehdyksiä on sattunut siten, että hakkuukone on mennyt rajan yli, mutta nämä ovat onneksi marginaalisia ilmiöitä.)

Oman kokemukseni mukaan omistajan toiveet otetaan hyvin huomioon. Tämä on sikälikin ymmärrettävää, että kilpailu alalla on aikamoinen ja kovakorvaiset yritykset menettävät helposti asiakkaan.

Ekologisuus on siis omistajan vastuulla.

Argumentoi vakuuttavasti ja osoitti perehtyneisyyttä asiaan. Vastapuoli vaikutti toistelevan oppimaansa dogmaa eikä pystynyt vastaamaan riittävällä asiantuntemuksella.

Avohakkuu on metsän tuhoamista,taloudellisesti ja ekologisesti.
Raha ja työn arvo mikä tarvitaan uuden metsän luomiseksi avohakkuun jäljelle, tuottaa enemmän sijoitettuna 60v:ssa
kuin sen metsän arvo on 60v kuluttua.
Lasketaan laikutus,kyntö,taimet,istutus,(heinä-,myyrä ym torjunta),ensiraivaus ja toinen raivaus. Kallista ja työlästä hommaa.
Seuraava sukupolvi ei pysty hyödyntämään metsän tuottoa ollenkaan, tulee vain kuluja ja työtä. Miten on motivaatio hoitaa metsää.
Lisäksi metsä on täysin käyttökelvoton virkistys, marjastus ym.käyttöön, kyntö ja raivaus toimenpiteiden johdosta. Siellä ei pysty liikkumaan ollenkaan.

"kyllä metsien hoidosta ovat vastuussa metsien omistajat...Jos metsänomistaja ei halua metsiä hakattavan, ei niitä hakata..."

Niinhän se on. Toisaalta näyttää sellaistakin tapahtuvan, että on pakko rahoittaa elinkeinoa metsänmyynnillä. Esimerkiksi monen maataloustuottajan metsät on uuden tehonavetan tultua hakattu viimeistä risua myöten, kun pankki on halunnut omansa ja tuotanto ei olekaan ollut riittävän tehokasta.

Itse toivoisin ja yritän elää siihen malliin, etten koskaan joudu niin tiukkaan jamaan, että joutuisin oman melkein kaksi(!) hehtaaria sankkaa joenrantakuusikkoa hakkaamaan väkipakolla. Yksittäisen puun voi silti aina ottaa sieltä, toisen täältä. En sitten tiedä täyttääkö tuo jatkuvan kasvatuksen ideologiaa ollenkaan. Avohakkaamalla tosin tuosta puumäärästä saisi näillä kantohinnoilla vaikka minkälaisen omaisuuden, ja jatkuvastihan näkyy puun hinta vain nousevan...

Minulta unohtui kertoa vaihtoehto, se on jatkuva kasvatus. 20v välein otetaan tukkipuut pois. Metsässä ei tarvitse tehdä mitään istutus-,laikutus- tai raivaustoimenpiteitä, eli ei tarvita rahaa eikä työtä ollenkaan. Jokainen sukupolvi voi hyödyntää metsän tuottoa jopa kaksi kertaa elämänsä aikana. Ymmärrän, että tukkipuiden poimintahakkuussa tuhoutuu joitakin puita ja taimia ja että poiminta on vähän kalliimpaa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä verrattuna täystuho aukkohakkuuseen. Metsä on monimuotoinen, siellä on kaikenikäista puuta ja luonto on tehnyt valinnat oikein.
Suuryhtiöt saavat aukkohakkuussa kuitupuuta halvalla. En ymmärrä, miksi metsänhoitoyhdistykset ja metsäkeskukset ajavat avohakkuuta. Vai onko siinä heidä työntekijöiden oma leipä kyseessä.