Miksi kaupat on kohta lähes aina auki?

Minkään matematiikan mukaan ei voi pitää paikkaansa Pekkalan selitys, että tulee halvemmaksi kuljettaa tavaraa kauppaan seitsemänä päivänä viikossa kuin kuutena päivänä.

Aivan alusta en kuullut keskustelua, mutta kaiken kuulemani perusteella sanoisin, että tj Juhani Pekkalan esittämät perustelut ovat laidasta laitaan keinotekoisia, lyhyt- ja kapeanäköisiä. Vasta keskustelun loppuvaiheessa vilahti B.K:n puheenvuorossa tämä tosiasia, ettei kauppojen aukioloaika lisää ollenkaan ostokykyä - ja tähän haluaisin lisätä: ei myöskään tavaran tai kulutuksen tarvetta.
Miksi ihmeessä asioita pitäisi kehittää lisääntyvän kulutuksen / tuhlaamisen / jätteen tuottamisen suuntaan? Ja juuri tärkeiden (B.K:n esittämien) arvojen kustannuksella?

Kaipaan isänmaata, missä pyhäpäivä on pyhä päivä ja lepopäivä! Hoitoala on luku erikseen, siinä pyhätyöllä palvellaan inhimillisyyden nimissä.

Keskustelussa oli huomionarvoista se, miten keskustelijat malttoivat olla puhumatta toistensa päälle... Rauhallinen ja perusteltu mielipiteen esiintuonti...

Lopulta ohjelma hieman äsytti syystä, että 'shoppailu' on itselle täysin vieras käsite. Puhumattakaan 'heräteostoksista'...

Ratkaisuna haluun pitää 'kauppaa ympäri vuorokauden' ehdottasisin seuraavaa: Kotona -perheen kesken- voi käydä 'leikkikauppaa' periaatteessa vaikka kellon ympäri(tavarat voisivat olla aina esillä). Tämä lasten iänikuinen leikki voisi olla ratkaisu kiihkoon käydä kauppaa ympäri vuorokauden... Siitä vaan kaikenlaista pikkutavaraa kasaan, hintalappu kylkiin ja perheen pienimmäinen voisi olla kauppias.

Edellinen ratkaisisi yhdellä kertaa sekä perheen yhdessäolon, sekä luontaisen halun käydä kauppaa. Perheen sisäinen kauppa voisi olla auki minä päivänä tahansa, eikä eduskunnan tarvitsisi katsoa toimintaa muutoin, kuin hyvällä...

Liike-elämä myös hyötyisi, sillä leikkikaupasta kouliutuisi tulevia rautaisia ammattilaisia myöhäisempään käyttöön.

Kaikki ovat siis Bjarne Kalliin puolella ja niin minäkin. Mietin, miksi Kallis ei kristillisen puolueen edustajana puhunut sanaakaan pyhyydestä - eihän kaikkia pyhia arvoja pystytä rationaalisin syin perustelemaan. Itse voin kehua, etten leipomossa pätkätyössä olleena mennyt töihin sunnuntaivuoroon tuplapalkankaan toivossa, koska minusta on mukava kunnioittaa lepopäivää, eikä mennä silloin harmaaseen leipomotehtaaseen.
Ainakin Stockmannin remonttiurakassa ei sunnuntaita kunnioitettu, vaan koneet pärisivät Helsingin keskustassa taukoamatta arjet ja pyhät. Kestättekö silloin tuomiopäivän tullessa?
En ole ylihengellinen ihminen, mutta minusta on hienoa, että yksi päivä viikossa on pyhitetty lepopäiväksi. Kyllähän pari vuosikymmentä sitten tuli sunnuntaina etsiskeltyä, mihin kahvilaan tai ravintolaan voisi mennä silloin lämmittelemään ja nälkäänsä sammuttamaan. Mutta ravintolat ja kahvilat ovat kai eri asia kuin marketit. Nykyään riittää ainakin muslimi-ravintolanpitäjiä, jotka eivät varmaan kerjää pyhätöistään ylimääräistä liksaa.
Töölöstä ei muuten sunnuntaina meinannut avoinna olevaa ravintolaa löytyä, kun pari vuotta sitten sitä etsimme.

Kuvittelen, että tällä hetkellä tarvitsemme enemmän rauhaa ja hiljentymistä, kuin uusia tavaroita. Arjen ja sunnuntain selkeä ero tuo elämään rytmin. Rytmi luo turvallisuutta, mielekkyyttä. On hyvä, että viikossa on päivä, joka erottuu arjesta.

Bjarne Kallis toi hyvin esille kauppojen sunnuntaiaukiolon vaikutuksen hyvinvointiimme.

Anja Poutiainen

Keskustelu fiksujen herrojen kesken sinäänsä oli hyvä.
Kyllä olen sitä mieltä, että arkipäivinä joudan tekemään
tarvitsemani ostokset. Kaupat auki kokopäivän jopa 07.00-21.00. En osta yhtään enempää sen takia, että voisin mennä kaupoille myös sunnuntaisin. Enkä mene!
Pienet kaupat kärsivät, kun eivät pysty pitäämään kauppojaan auki "tauotta". Vapaaehtoisuus sunnuntaityöskentelyyn auki pidettävissä kaupoissa ei todellisuudessa ole vapaaehtoista. Kieltäydyt kerran - ei toistakertaa kysytä. Huono puolustelu sunnuntaiaukipitämis-päätöksessä on myös se että, poliisi, palokunta, sairaala, prosessiteollisuus, rahtilaivaliikenne,voimalaitos jne.
toimivat keskeytymättä kuitenkin todellisesta tarpeesta ja toiminnallisista syistä. Niin ja täydennyskuljetuksia kauppoihin tehdään varmasti mahd.vähän. "kts.viimeinen käyttöpäivä."

Oikea lepopäivä on sapatti. Ajallisesti sen vietto on perjantain ja lauantain auringonlaskujen välinen 24 tunnin aika. Se on Taivaallisen Isämme kaikkia ihmisiä varten pyhittämä, siunaama ja muuttumaton.
Olisiko minunkin vastaavasti nyt kun monet vastustavat kauppojen aukiolon sallimista sunnuntaisin myös yritettävä parantaa sapattia pyrkimällä estämään kauppojen aukioloa noina sapatin pyhinä hetkinä?
Ei tarvitse, sillä sapatti on yhtä hyvä lepopäivä muutenkin. Voin hyvin viettää sitä vaikka monet ovatkin silloin kaupoilla. Sapatti on siis ihmisen, Jumalan välinen juttu. Näin, koska sen alkuperä on taivaallinen, koska sen vietto perustuu Isän ja Pojan tekoihin puolestamme. Etkö siis arvostaisi heitä niistä viettämällä sapattia?

Kaupallisuuden läpitunkema Pekkala hävisi, koska hän puhui vain kuluttajista eikä ihmisistä. Myös kaupan työntekijät ovat ihmisiä ja tarvitsevat vapaapäivää.

Ei Kallis kyllä loistanut väittelyssä. Oli syy vastustaa mikä tahaansa niin toimeentulon ollessa jo muutenkin kipristelyä ja kiirettä ei erikoisliikkeet minua ainakaan ole saaneet asiakkaaksi. Vaatteemme ostamme Halpahalleista ja markettien hyllyiltä koska ne ovat halvempia samoin elektroniikka jos ei sitten verkkokaupasta saa edullisemmin ja toisinaan saakin. Kyllä meillä aina tahtoo juuri sunnuntaina maito loppua mutta saahan sitä pienestä lähikaupasta nytkin puolenpäivän jälkeen.

Ohjelmassa keskusteltiin myös ohimennen virastojen aukioloajoista, olipa vähintään typerä esimerkki esim."rakennuslupaa" hakemassa. Kyllä KELAn palvelupisteet voisi olla auki vaikka 11-19 kävisi työssäkäyvillekin paremmin, tosin nyt sähköiten palvelujen lisääntyessä asiakaskunta on hieman vähentynyt toimipaikoista, että jotain hyvääkin sillä saralla.

Työssäkäyvänä perheenisänä minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi kauppojen sunnuntaiaukiolo heikentäisi jotenkin perheen asemaa. Perheen kanssa vietettyä aikaa on kaikki perheen kanssa vietetty aika, viikonpäivästä huolimatta.

Pidän melkoisena haihatteluna Kalliksen kommenttia siitä, että suuren ja tärkeän ostoksen voi käydä tekemässä sunnuntain sijaan maanantaina. Maanantaina on arki, silloin ollaan töissä, eikä töiltä yli jäävä aika ole missään nimessä riittävä suuren ostoksen yhteydessä tuotteeseen tutustumiseen. Ihmettelen yleensäkin, miksi erikoisliikkeet valittavat kannattavuusongelmia ja edelleen haluavat olla auki vain silloin kun merkittävin maksukykyinen kansanosa on töissä.

Minä kaipaan isänmaata jossa uskovaiset saavat pitää haluamansa päivät vapaana, mutta eivät tee omasta uskonnostaan muille ongelmaa. Ehkä teidän tapanne on teille oikea ratkaisu, mielestäni teillä on myös oikeus elää sen mukaan. Tähän kuuluu mielestäni se, että myös te annatte meidän muiden elää oman mielemme mukaan.

Kauppojen sunnuntain aukiolon tai kiinniolon puolesta keskusteluissa esiintyy (kun ei tiedetä) halu elää omien mielten mukaan. Onko se vapautta?
´Oman mieleni mukaan´ olin itse myös aiemmin sunnuntain viettäjä. Saatuani sitten aikanaan selvää totuuteen perustuvaa opetusta siitä, ettei oikea lepopäivä ole sunnuntai vaan oikea on Raamatullisen seitsemännen päivän sapatti. Ymmärsin, että suuri enemmistö ei viettänyt Jumalan pyhittämää ja siunaamaa lepopäivää sapattia. Sain siis kokea mielenmuutoksen eli -uudistuksen (esim. Room. 12:2).

Sapattikokemukseni ovat hyviä. Oikea lepopäivä ei tarkoita yhteistä vapaapäivää tämän maailman kanssa. Mielenmuutos oikeaan on vapautta ja päinvastainen väärään on orjuutta. Suuri enemmistö vääryydessä vain vahvistaa heidän yhteistä kapinaa Heraa kohtaan. Raamattu vaikenee sunnuntain pyhyydestä täysin.
Suuri uskovaisten enemmistö haluaa siis lepopäiväasiassa säilyttää saman entisen oman mielensä ei uskovien kanssa. Uskovaisten enemmistön muuttumaton mielen osa tulee olemaan se merkki heidän otsassaan (eli pedon merkki Raamatussa), jonka he (entä sinä?) haluavat sinnikkäästi säilyttää ajan loppuun saakka.