Mitkä ovat julkisen palvelun antajan Ylen tehtävät nykyaikana?

Napit vastakkain ohjelmassa Sanomien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen oli tarmokkaasti esittämässä huolensa jättimäisen viestintäyhtiön tuottojen kasvusta.
Netti on kaupallisille lehdille ollut koko ajan ongelma, kun sieltä ei ole kyetty tekemään rahaa. Vaikka netissä ovat tulevaisuuden yleisöt. Nykyisetkin.
Nyt Pentikäinen on noussut pyhään sotaan aivan tasan julkisen palvelun tehtäviensä mukaan toimivaa Yleä vastaan, kun on pelko siitä, että nettiyleisö löytää uutiset Ylen sivuilta. Eikä mene katsomaan mainoksia Sanomien sivuille.
Ymmärrettävä huoli, mutta väärä kohde.
On vaan tehtävät omat työt paremmin.
Ei tule menestystä muita haukkumalla.
Pentikäinen hävisi asiallisesti.
Jungner onneksi jaksoi olla ystävälllinen haukkuvan koiran edessä.

yst. terv.
Hannu Malin
Hamina

Olen huolestunut uutisten moniarvoisuudesta. Tiedän, että säästöhalussaan keskikokoisetkin lehdet saattavat lähteä ylen jakamien uutisten varaan, se tietää vähemmän valintoja, vähemmän näkökulmia, yksipuolisempaa näkemystä kaikessa mielessä. Olisi todella masentavaa, jos meille jäisi vain ylen lisäksi vain sanoma newsin uutiset. Pelkään kuitenkin, että moni kansalainen luopuisi moniarvoisesta viestinnästä saadessaan jotain ilmaiseksi. Pian meillä olisi vain ylen uutiset. En usko, että se olisi ylenkään tavoite, josta voisi olla ylpeä. Ja arvatkaa kuinka moni toimittaja menettäisi työpaikkansa.
Pentikäinen voitti väittelyn, koska Jungner ei pysynyt asiassa, kumpikin olisi voinut puhua enemmän journalismista.
Riitta Kurkijärvi
eläkkeellä oleva toimittaja, Ylenkin uutisia aikanaan innolla tehnyt

Todellinen väittely. Molemmilla tuntuivat reteriikan taidot olevan hyvässä terässä. Taisivat olla melko tasaväkisiä, mutta kyllä Junger hyvin piti "kansanradion" puolta.

Mikaeleista vakuuttavampi ja perustellummin asiansa ilmaissut oli mielestäni Pentikäinen. Joten hän voitti! Kaiken kaikkiaan keskustelu pysyi hillityissä raameissa huumoria unohtamatta :).

Olipa uutta kuulla miten härski meininki vallitsee Hesarin taustajoukoissa.
Pentikäinen haukkuu Ylen radiotarjonnan siksi kun se on niin hyvää, ettei Sanomien oma tarjonta (Helsinki Radio) pärjää.
Ja vielä hurjempaa: kun Sanomien TV kanava nelonen tekee huonoja uutisia, joita ei kukaan katso, niin Pentikäinen haukkuu tästäkin Ylen.
Kun Ylen uutistarjonta on niin laadukasta.
Onkohan kaikki ihan kohdallaan siellä päässä - kun omille virheille etsitään syytä Ylen julkisen palvelun onnistumisesta??
Ja hurhastelun huippu on, että Pentikäinen haukkuu Ylen hyvän tarjonnan heikentävän sananvapautta!!
Kun The Lehdellä, Helsingin Sanomilla on vuosikymmeniä ollut sen ainoan oikean ja suurimman ja kauneimman lehden asema Suomessa ja Hesari on haudannut kaiken kilpailun alleen!
Ja myös käyttänyt ylivoima-asemaansa propagandaan: muistetaan hyvin Hesarin avoin propaganda EU-jäsenyyden puolesta.

Matti Kekkonen
Kotka

Väittelyn hyvä aihe meni ympäripyöreäksi tasapeliksi. Julkinen palvelu määrittyy Yleisradiolaissa. Muutokset siihen tapahtuvat eduskunnan kautta. Britanniassa myös mainostelevisioyhtiöt ovat osa sikäläistä julkista palvelua. Suomessa YLEn ohella MTV3 on eurooppalaisen yleisradiounionin EBU:n jäsen.
Suomen eduskunta käy mitättömän keskustelun saamastaan vuosittaisesta kertomuksesta YLEstä. Ruotsissa SVT antaa 'ennakkolupauksen' tominnastaan, mikä sitten jälkikäteen utredning-selvityksellä kontrolloidaan.
Kyllä perinteisesti YLEn hallituksen pitää nauttia hallintoneuvoston luottamusta.
Jos uusi YLEn 'mahdollistajastrategia' tarkoittaa vastikkeetonta ohjelmamateriaalin luovuttamista, on se tietenkin mahdollista normaalin lahjaveron suorituksella.
Muutoin julkisissa tiloissa YLEn ohjelman seuraaminen sujuu tilan haltijan suorittaessa tietyn kollektiivisen tv-maksun.
M. Jungnerin mainitsemaa lyhentämätöntä kolehtia vähentää 8 %:n arvonlisävero tv- ja radiorahastosta noston yhteydessä. Muutoinhan YLE on ollut vapaa tuloverosta (yhteisöverosta) jo 50 vuotta.

Arto Särkkä

Kahden sivistyneen ja asiallisen miehen keskustelu, voittajaa väittelystä ei löydy. Periaatteessa vastustan monopoleja ja jos valita pitää, niin mieluummin verorahoitettu kuin kaupallinen monopoli. Hesaria en ole tilannut 15 vuoteen juuri tästä syystä. En kannata ylikansallisesti omistettua viestintämonopolia, jollaiseksi hesari pyrkii ja osittain jo on.

Mikael Pentikäinen voitti väittelyn.

Ylen tehtävä on todellakin jakaa yhteisillä rahoilla tuotettu sisältöä siten, että se on tekniikasta riippumatta mahdollisimman monen saatavilla. Netti on tällöin todella tärkeä kanava. Tämän linjan vastustaminen johtuu siitä, etteivät kaupalliset mediat ole osanneet (eivätkä ehkä riittävästi halunneet/uskaltaneet) hyödyntää netin tarjoamia mahdollisuuksia, ja pelkäävät siksi yleä, joka alkanut selkeästi panostamaan nettipuoleen. Ikävä kyllä, teknologinen ratkaisu joka on valittu mediatiedostojen ja streamien jakeluun ylen portaalissa, rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia käyttää palveluita. Juuri se osa käyttäjistä, jotka ovat tällä hetkellä innokkain ja osaavin ryhmä käyttämään ylen nettipalveluita, ei pysty niitä täysin hyödyntämään, kun tekninen toteutus rajoittuu vain yhden kaupallisen valmistajan tuotteeseen, joka tukee vain saman valmistajan käyttöjärjestelmällä varustetut tietokoneet. Tähän ei tietysti mitenkään ole voinut vaikuttaa se, että Ylen nykyinen toimitusjohtaja, tämän väittelyn toinen osapuoli, on entinen Microsoftin työntekijä - vastuualueenaan yhteiskuntasuhteet.

Nyt olisi Jungnerin aika ottaa omista sanoistaan vaarin, ja aloittaa Ylellä projekti, joka tuo oikeasti myös ylen nettipalvelut kaikkien saataville. Teknisesti tämä ei voi olla ongelma, kyse on tahdosta. Uuteen HTML5-standardiin on tulossa natiivit ja -tagit, joilla video- ja audiotiedostoja voidaan käyttää internet-sivuilla samaan tapaan, kuin nykyisin kuvia -tagilla. Vapaita Ogg Theora ja Ogg Vorbis-formaatteja on ehdotettu "pakolliseksi" formaatiksi, joita kaikkien selainten tulisi tukea. Näin siitä syystä, että ne ovat parhaat täysin patenttivapaat ja avoimen lähdekoodin formaatit. Jo nykyisin niillä pakattuja mediatiedostoja voidaan katsella ja kuunnella helposti melkein millä tahansa käyttöjärjestelmällä. Miksi Yle ei katso asiakkaidensa - eli kaikkien kansalaisten parasta, vaan valitsee mieluummin monikansallisen suuryrityksen tuotteen, joka rajoittaa kansaisten mahdollisuuksia käyttää Ylen - kansalaisten rahoilla tuottamia sisältöjä.

Junger voitti mainion väittelyn!
Objektiivisesti ajatellen on mielestäni ehdottomasti näin. Yrittäjänä minulta löytyy kyllä ymmärrystä toisenkin Mikaelin väitteisiin, vaikka niissä kyllä paistaa lävitse hänen työnantajansa intressit, mitkä eivät kestä tarkempaa tarkastelua.

Hannu Antrtila
Espoo

Mikael Junger puhui hyvin ja voitti väittelyn helposti.
Olen ehdoton YLE:n kannattaja ja käytän lähes vain Ylen TV ja radiokanavia. Maksan miellelläni lupamaksut.
Mikael Jungerin olisi ollut hyvä kysyä mikä olisi Suomi ilman Yleä. Väitän, että se olisi paljon nykyistä tyhmempi, ja - niin uskon - myös moraalittomampi.

Ei voida tänä päivänä vaatia, että yle ei saisi tarjota internet-palveluja. Itse kuuntelen areenan lähetyksiä hyvin paljon, koska mielenkiintoisia radio-ohjelmia ei aina ole mahdollisuus kuunnella livenä. Tv-ohjelmia katson jnk verran areenasta, mutta niitä on myös helppo tallentaa. Nuoriso, joka käyttää enemmän mainoskanavia, ei taas käytä areenaa sillä tavalla. Siispä areenan ja yle.fi:n tarjonta ei ole keneltäkään pois, kohderyhmät ovat erit.
Junger puhui hyvin!
nimimerkillä yle1:n ystävä

Vaikea sanoa kumpi voitti Napit vastakkainen väittelyssä. Sekä Jungner että Pentikäiaen ovat taitavia argumentoijia - ehkä Pentikäinen puhui johdonmukaisemmin aiheesta.

Toisaalta ohjelmassa puhui kaksi valtaeliitin edustajaa mediamaailmasta. Siinä mielessä voi ehkä kysyä oliko Sanomien toimitusjohtaja paras terveestä kilpailusta liputtamaan, kun mm HS:lla jota on sanottu 'valtioksi' valtiossa on tosiaan ollut ylivoimainen valta-asema.

Olen kyllä kuullut muiden alojen yritysten taholta kentältä
lähivuosina harmistuneita, joskus vihaisia kantoja siitä miten julkisen sektori syö yrittäjän silloin, kun tuottaa verovaroin sellaista minkä voisi hyvin antaa yritysten tehtäväksi...

Itselleni tulikin muita ajatuksia keskustelua kuunnellessa. YLE ei saa mennä sotkemaan markkinoita laajentamalla mm uutisaineiston tarjontaa maksutta muille medioille (jos ymmärsin oikein)

YLE on mielestäni laajentanut ohjelmatarjontaansa liikaa esim. hyvinvointi- ja kulttuuri-ohjelmiin ja tuottaa suhteessa aivan liian vähän yhteiskunnan taloudellista perustaa käsitteleviä, mm mistä sitä uutta työtä ja rahaa oikein tehdään. Sitä mikä hyvinvointivaltiota pyörittää jotta kansalaiset jatkossakin kykenevät TV-lupamaksun maksamaan.

Missä ovat esim. keksinnöistä ja innovaatioista kertovat sarjat/ohjelmaplokit sekä radiossa että TV:ssä? Esim. innovointi on luovaa toimintaa mitä parhaimmillaan ja sopisi itse asiassa oikein hyvin vaikka kulttuurikanavalle!

Ohjelmatuotannon hyödyntäminen verkkopalvelussa maksutta on kyllä käyttäjän kannalta tosi hyvä teko ja modernin tietoyhteiskunnan mukaista. Itsekin käyn paljon ja mm uutiset katson pitkälti YLE:n netistä, mutta luen myös sanomalehdistä (paperi-)Hesarista harvemmin, koska se on liian suuri liikuteltavaksi.

YLE:n verkkosivut kyllä varmaan 'syövät' jonkinverran kaupallisia kilpailijoita, se on harmi mutta minäkään en oikein tiedä voiko sille mitään...

Marjasinikka Väänänen, tehnyt myös ohjelmatyötä YLE:ssä aiemmin

Kyllä Jungner piti hyvin pintansa P:n juttujen edessä. Kun Sanoma ei moninkertaisella budjetillaan kykene tuottamaan Ylen uutisten ja muiden ohjelmien kanssa kilpailukykyistä tavaraa, kannattaa P:n hakea syitä omista joukoistaan eikä ulkopuolelta.

Markku

Sanoma-yhtymän kaksi valtakunnallisen levikin radiokanavaa, Radio Aalto (puolivaltakunnallinen) ja Rock (valtakunnallinen) aloittivat vuoden 2007 alussa.

Kun vuonna 2006 jaettiin radiotoimilupia, silloin huippusuosittu Sävelradio joutui viestintäministerin Susanna Huovisen (sd.) päätöksellä luovuttamaan paikkansa Radio Aallolle. Sävelradio toimi 1999-2006 ja sitä kuunteli viikottain yli 450.000 suomalaista.

Nyt sekä Radio Rockin että Radio Aallon kuuntelijaluvut matelevat pohjamudissa (Aaltoa n. 4% suomalaisista ja Radio Rockia noin 10% viikottain). Kansallinen radiotutkimus ei tosin mittaa kuuntelun laatua, eli sitä onko kuuntelu keskittynyttä, vai pauhaako mölytoosa jossain marketin tai marketin nurkassa. Jälkimmäinen suosii mittauksissa kaupallisia taajuuksia.

Sanoma-yhtymän ainoa laatukanava, lähinnä Uudellamaalla kuuluva Radio Helsinki tuplasi kuulijaluvunsa viime vuoden aikana.

Mahdollisimman objektiivisesti näitä kolmea kanavaa kuunneltuani ja kavereiden kanssa vertailtuani ei voi kuin ihmetellä, mihin Sanoma-yhtymä on onnistunut Aalloin ja Rockin kohdalla tärväämään miljoonasatsauksensa?

Miten on mahdollista, ettei Aallon ja Rockin toimituksellisissa linjauksia ei ole edes yritetty tavoitella laatujournalismia, parhaita tekijöitä, linjakkuutta ja rohkeutta olla aito.

Toimituksiin ei ole haalittu parhaita osaajia tai tasokasta journalismia. Miksi Sanoma-yhtymä on lähtenyt halvimmalle mahdolliselle tielle, laskelmoitujen soittolistojen ja brändätyn lätinän imurikauppiaaksi?

Jos oma pesä "vuotaa", on turha hyökätä Ylen kimppuun.

Jungner voitti.

Olipa hyvä väittely.

Ehkä Jungrner voitti,
kun Pentikäinen ei huomannut sanoa:
"että Nelonen HD on uranuurtaja mitä ylen olisi pitänyt jo olla" jo etunenässä.
Eikä haalia Internettiä.

Nyt osat ovat vaihtuneet - YLE-TV-kuva teknisesti ala-arvoista
ja NelonenHD - loistavaa.

Pietikäinen pitänee moniarvoisuutena sitä että ns. vapaa media on valvomatonta ja voi nähtyyn tapaan julkistaa mitä tahansa perätöntä "tietoa" lähdesuojaan vedoten. Ehdotus julkisen palvelun neuvostosta on surkea yritys. Eihän saa mitään aikaan julkisen sanan neuvostokaan.
"Vapaa" media on liian yksinomaisesti suuntautunut pois tiedonvälityksestä - se näkee tehtäväkseen luoda asenteita palvelemaan omia yhteiskunnallisia, poliittisia tai talouden pyrkimyksiään.
Yhä suuremmassa määrin värittämätön tieto löytyy internetin kautta kansainvälisiltä sivuilta joiden käyttö kasvaa nuorison kielitaidon mukana.
Luotan valvottuun YLEen.

Pentti

Meitä on paljon, joita ei kiinnosta ohjelmista kuin ns. Ylen nippu. Ja ilman mainoksia, kiitos.
Aikoinaan Sanomien tj. Jaakko Rauramo julisti, että Ylelle on riitettävä lupamaksut.
Kaupallinen media toimii mainostuloilla. On vain tainnut käydä niin, että ei riitä enää maksulliset kanavatkaan tyydyttämään omistajia.
Pääomapiirien tsupparit ovat kyllä valmiita leikkaamaan Yleltä siivet, jos toiminta rahoitettaisiin valtion budjetista.

Riitta Kurkijärvi: "Olen huolestunut uutisten moniarvoisuudesta. Tiedän, että säästöhalussaan keskikokoisetkin lehdet saattavat lähteä ylen jakamien uutisten varaan [...]. Olisi todella masentavaa, jos meille jäisi vain ylen lisäksi vain sanoma newsin uutiset."

Meillähän on jo kuvaamasi kaltainen tilanne: Ylen ja Sanoman uutiset, vain kaksi vaihtoehtoa - jos olen oikein ymmärtänyt. Tänä päivänä lehdet hakevat uutisensa STT:n palvelusta, jota Sanoma osaomistaa. Mahdollinen valintojen väheneminen ei siksi pidä paikkaansa. Jos keskimittaiset lehdet - sen sijaan, että uutisoivat sanomamalliin (eli yhden monopolin tarjonnasta käsin) - ryhtyvät poimimaan Ylen laarista, eivät vaihtoehdot siitä vähene. Hesari kyllä jatkaa omaa uutisointiaan.

Hei!

Tahtoo painottua iso osa argumenteista sen mukaan, missä kohtaa on oma napa, ja mitkä ohjelmat ovat itse kenellekin mieleen. Napit vastakkain on mahtava ohjelma, jollaisille Suomessa olisi enemmänkin kysyntää. Olisi hienoa kuulla kommentteja väittelijöiden retoriikasta ja kuvauksia, missä kohtaa Mikael tai Mikael käänsi keskustelun painopisteen nerokkaasti tähän tai tähän suuntaan, ja mikä siihen vaikutti.

Väitellyn aiheen tunnepitoiset paatokset voitaisiin purkaa kokonaan toiseen keskusteluketjuun.

Pointtinani on, että vaikka olisin täysin eri mieltä jomman kumman Mikaelin kanssa, voisin silti fanittaa hänen väittelytaitojaan!

Minun mielestäni väittely oli tasainen, mutta Pentikäinen oli intuitiivisesti vakuuttavampi nimenomaan minulle, joka tiedän aiheen todellisista taustoista hyvin hyvin vähän.

Ystävällisesti
Hannu Similä