Onko suomenruotsalaisuus uhattuna?

Suomessa nimenomaan ylisuojellaan ruotsin kieltä lainsäädännöllä. Tälle suojelulle valtion piikki on auki eikä kuluja lasketa. Ei ole mikään ihme, jos ruotsinkielisiä pidetään bättre folkkina, "jumalan valittuna kansana", kun koko viisimiljoonainen suomenkielinen väestö, 95 % enemmistö, pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia ja palvelemaan alle
5 %:n vähemmistöä tämän omalla kielellä.
Tällainen ylisuojelu herättää meissä valtaväestön edustajissa oikeutettua ärtymystä.
Suomenruotsalaiset ovat maailman hemmotelluin vähemmistö !

Stenbäck ei kertonut, mitä ne hallinnolliset toimet olisivat, joilla suomenruotsalaisuus turvattaisiin?
Miten ne koskisivat suomenkielisiä ja muita kieliä puhuvia suomalaisia? Tulisiko meille lisää kustannettavaa ja velvoitteita, eli kutistuisivatko meidän etumme ja oikeutemme vastaavasti? Se tuntuu loukkaavalta, varsinkin kun Stenbäck mainitsi miten paljon rahaa ruotsinkielisillä saatiöillä on. Miksi ruotsinkieliset eivät käytä omia rahojaan itseensä, sen sijaan että niitä halutaan käyttää suomenkielisen väestön käännyttämiseksi ruotsinkielisyyteen.

Myöskin jäi epäselväksi, mitä Stenbäck tarkoitti venäjänkielisille tarkoitetuilla kaksikielisillä päiväkodeilla. Toimisivatko ne akselilla venäjä-ruotsi?
Hän ei tarkentanut, miten sitten turvattaisiin venäjänkielisten selviytyminen 95% suomenkielisessä maassa.
Vai pitäisikö venäjänkielisten opiskella kaksi uutta kieltä, suomi ja ruotsi, mikä olisi kohtuuttoman raskas vaatimus maahanmuuttajalle, koska hänen on usein myös tärkeää oppia lisää esim englantia.
Ja merkitsisikö venäjänkielisten kouluttaminen ruotsinkielisiksi myös lisää kustannettavaa ja velvoitteita suomenkielisille?

Claes Anderssonin mielipiteet olivat kohtuullisia ja paljon järkevämpiä kuin Stenbäckin.

Anderssonin argumentit olivat omakohtaiseen kokemukseen ja ennakkoluulottomaan harkintaan pohjautuvia. Stenbäck esiintyi lähinnä ruotsinkielisen valtaeliitin äänitorvena - puhe ruotsinkielisistä kalastajista ja maanviljelijöistä oli lähinnä lumetta.

Ikävää Napit vastakkain -ohjelmassa oli se, että ohjelman päätteeksi annettu e-mail-osoite: yli.fi/napitvastakkain
ei ollut oikea - eli e-mail ei lähtenyt minnekään!

Napit vastakkain -ohjelmasarjan internet-osoite on yle.fi/napitvastakkain. Internet-osoitteesta löytyy tämä blogisivu, tänne toivotaan kuuntelijoilta kommentteja, täällä voi väittelyitä myös kuunnella, ja täältä voi ohjelmia tilata podcastiin. Sähköpostin kautta ei blogisivua valitettavasti voi lähestyä.

Hyvää syksyä väittelyiden ystäville toivottaa Napit vastakkain -sarjan toimittaja Terttu Lensu.

Ruotsin kieli on ylivertaisessa asemassa. Vähemmistöajattelu on silmänkääntötemppu. Ruotsinkielisiä on huimasti paljon enemmän, kuin suomenkielisiä. Lisäksi esim. suomessa oleilevat saksalaiset sanovat opiskelevansa paljon mieluummin ruotsia kuin suomea jo pelkästään sanaston samankaltaisuuden vuoksi.

Toinen näkökulma liittyy suomen selviytymisstrategiaan. Itse en halua käydä liikeneuvotteluita virkamiesruotsiksi, koska se asettaa meidät eriarvoiseen asemaan ja ruotsalaiset osaavat englantia. Ruotsi ei ole kohdellut suomalaisia yrityksiä muistaakseni koskaan tasaveroisesti, vaan siellä on vahva ruotsalaisyritysten tukemisen kulttuuri. Vientiponnisteluissa energia kannattaakin suunnata suuremmille/paremmille markkinoille, jolloin esim. kieliopinnoissa ruotsin hyödyllisyys on kyseenalaista/haitallista. Unohtakaa historia ja nuijasota-tunteilut ja ajatelkaa mihin energiaamme kannattaa tulevaisuuden kannalta suunnata, jotta säilymme elinvoimaisena kansakuntana. Ruotsin kieli joutuu siinä tarkastelussa marginaaliseen asemaan. Myynti tapahtuu parhaiten ostajan omalla kielellä, myyntikielellä. Ruotsin asema olkoon tulevaisuudessa suhteessa kaupallisiin ennusteisiin muiden kielten rinnalla. Esim. venäjä ja saksa ovat nykytilanteessa aivan aliarvostetussa asemassa ja ruotsi yliarvostetussa.

Olen kääntänyt kelkkani. Ennen puolustin kovasti "pakkoruotsia" kulttuurin ja laajakatseisuuden nimissä. Mutta kauan peruskoulussa opettaneena (en ruotsia) olen tullut toiseen tulokseen. Ja muutenkin, lukekoon se, joka tarvitsee kieltä, niin kuin muitakin kieliä. Koskaan ei keskiverto kansalainen sillä tuntimäärällä mitä peruskoulussa opetetaan, opi kieltä niin, että sillä selviytyy. Ongelma on kyllä tämä yliopstotutkintojen vaatimus. Nythän valitetaan, että opiskelijat eivät selviä enää kielitutkinnosta. Täytyy sitten vaan opiskella pitempään tai panna se vapaaehtoiseksi niin, ettet pääse kaksikieliselle paikkakunnalle työhön, jollet osaa kieltä.

Valitettava tosiasia on, että vähemmistöt ovat monissa maissa heikoilla. Mutta ruotsin kieli ei mihinkään häviä ihan pian, koska Ruotsissa on ruotslaisia.

Meillä surraan suomensukuisten kansojen kielten kuolemia Venäjän valtakunnassa, mutta ei väkisin pysy. Ihmiset ei edes halua puhua omaa kieltään, kun valtakunnan pääkieltä on kuitenkin osattava. Ei se aina ole venäläisten sortoa, niin kuin täällä mieluusti väitetään.

Maailmassa on aina kuollut kieliä, joitten puhujia on vähän.

Kannattako kieltenopiskelua vastustaa, ku kieliläpuhuminen on armolahja? Tuskinpa pelkälä englanila pärjää, vaikka pakkoruotti on kyseenalanen, ku ruottalaiset oova pensei suomenkielele.

Claes oli selvästikin oivaltanut, ettei tämä nykyinen agressiivinen suomenruotsalaisuuden puolustaminen ja uhriutuminen ole välttämättä se viisain tapa toimia. Vastapuoli oli sitten paljon enemmän Sinuhe filosofian kannalla eli "niin on aina ollut ja niin on aina oleva".

Jos ajatellaan kielikysymystä, mikä on eniten tuntoja herättävä asia, niin pakkoruotsi on täysin poliittinen päätös. Ei sitä muuta järkipäätökseksi mikään ajattelutapa eikä sen sortoa valtaväestöön nähden voi mitenkään kestävästi kiistää. Itäsuomessa esimerkiksi olisi enemmän käyttöä venäjänkielelle.

Somalien lukumäärä suomenruotsalaisiin verrattuna on 3,5 prosenttia. Jos päätös olisi siis yhtäläinen, niin muutaman vuoden päästä, kun somaleja on viisi prosenttia suomenruotsalaisten lukumäärään verrattuna, niin suomenruotsalaisten tulisi pakkokäskystä opiskella Somalien kieli. Turha väittää, että kysymyksessä olisi eri asia. Kysymyksessä on hyvinkin sama asia. Vain mittakaava on eri.

Mutta näin ei tietenkään tapahdu. Suomenruotsalaisille ei moista velvoitetta tule Somalin eikä muidenkaan kielten osalta. Heille riittää, kun osaavat Ruotsia. Kyllähän ne kaikki muut sitten opettelevat vähemmistön kielen, kuten laki määrää. Kielilain 5% osuus on käytännössä tehty vain ruotsinkieltä varten. Jos ruotsinsuomalaisten määrä putoaa neljään prosenttiin, niin silloin laki muuttuu siten, että ruotsia on pakko opetella, jos vähemistön koko on neljä prosenttia. Jos joku muu vähemmistö ylitää viisi prosenttia, niin silloin lakia sovelletaan niin, ettei tätä uutta kieltä tarvitse opetella. Tuo prosenttimääritys on siis pelkkää poliittista pelleilyä.

Siinä se suomenruotsalainen sitten jöllöttää ja leikkii uhria. Parempaa on rahatalous, elinaikaodote, terveys, verkostot, ulkonäkö ja kaikki mitä mieleen tulee, mutta vooooiii eeiii, ku meil on niin surkeata ajattelee suomenruotsalainen ja jo miettii mihin taas miljardeja tunkisi, jotta ruotsalaisuus Suomessa vahvistuisi. Kyllä tälla asenteella on erinomainen pohja ponnistaa tulevaisuuteen, eikös juu!

Eli Claesin näkemykset ja toiveet pienestä muutoksesta olivat selvästi tervehenkisempiä kuin Pär Stenbäckin uskosta siihen, miten vanhassa on vara parempi.

Pakkoruotsin perusteleminen suomenruotsalaiseen kulttuurin tutustumisella ja palveluiden turvaamisella on on perin ontuvaa perustelua. Ei ruotsin kielen opiskelulla suomenruotsalaisuuteen tutustuta -höpö höpö. Palveluiden turvaamisperuste on on tasan yhtä ontuva: kyllä nykyisellä jo suomenruotsalaisille helpotetulla jatko-opintojärjstelmällä tulee kyseisen väestönosan palvelut turvattua. Elleivät suomenruotsalaiset itse halua hakeutua palvelemaan omaa kansanosaansa jonnekin ulkosaaristoon, miksi sisäsuomessa asuvan tulisi tähän varautua läpi koko peruskouluttautumisensa? Mikäli suomenruotsalaiset eivät saa kulttuuriaan ja kieltään säilymään omatoimisesti, en ymmärrä miksi sitä pitäisi savolaisen tai muun suomea äidinkielenään puhuvan pyrkiä ylläpitämään. RKP mainostaa itseään liberaalina ja suvaitsevana puolueensa mutta kielikysymyksen / pakkoruotsin kohdalla ei näytä luottoa riittävän kansalaisten kykyyn arvioida omia (kielien)oppimistarpeitaan, vaan suomenruotsalainen poliitikko näyttää pystyvän päättämään selkeän kielellisen enemmistön puolesta. Valtaosa suomea äidinkielenään puhuvista ei koulun jälkeen tarvitse ruotsin kieltä käytännössä lainkaan. Tarvittaessa kommunikointiin riittää maailman ainoa lingua franca eli englanti. Kyllä ruotsia äidinkielenään osaavista voidaan rekrytoida riittävä määrä lääkäreitä, juristeja ja muita tarpeellisia ammattiryhmien edustajia - edellyttäen että haluavat sitten oikeasti asua omassa kieli- ja kulttuuriympärisyössään haja-asutettuina pitkin rannikkoa. Lisäksi kyllä näkisin että eritoten resurssipulaa potevassa korkeakoulujärjestelmässä ruotsinkielisten opinahjojen ja kiintöiden määrät yhteenlaskettuina suhteutetaan vastaamaan heidän osuuttaan koko väestöstä - jos oikeudenmukaisuudesta, kohtuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta arvoina pidetään kiinni. Tilannehan muistuttaa orwellilaista "kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat vielä hieman tasa-arvoisempia".
hälsingar från matias i esbo