(YLE Radio 1 ti 29.7.2008 klo 9.06-10.00)
Vuonna 1903 Forssan kokouksessa Suomen sosialidemokraattinen puolue
omaksui sosialistisen ohjelman. Silloin katsottiin, että ainoastaan
itsenäinen Suomi voisi tarjota olosuhteet, joissa työväenliikkeen
tavoitteet toteutuisivat. Venäjän Tsaarin pakkovallasta ja senaatin yli
kävelemisestä tahdottiin eroon vasemmallakin.
Kansalaissota aiheutti katkeruutta ja vihaa punaisten ja valkoisten
välille ja työväenliikkeen keskuuteen. Toiset halusivat suomalaiseen
sosialismiin toisen kommunismiin ja Neuvosto-Suomeen. Suomen
kommunistinen puolue perustettiin 29.8.1918. Se tavoitteli vallankumouksen
kautta työväen diktatuuriin ja tähtäsi porvarillisen valtion
hävittämiseen. Sdp oli maltillisempi ja vasta itsenäistyneen Suomen
hallitusmuodon kannalla. SKP:ssäkin tajuttiin varhain, ettei edes
sosialististen valtioiden välillä kansallisuusrajojen poistaminen kävisi
helposti. Itsenäisyysaate miellytti suomalaista työväestöä.
Työväenpuolueiden kannattajien isänmaallisuutta on vähätelty
porvarillisten puolueiden ja luterilaisen kirkonkin taholta.
Porvaripuolueet ovat kommunismin pelossaan osana Lapuan liikettäkin
yrittäneet pistää kapuloita suomalaisen vasemmiston,
sosialidemokraattienkin toimintaan. Vasta talvi- ja jatkosodan
juoksuhaudoissa kansalaissodan halki lyömä kansa löysi tien dialogiin.
Rauhanehtojen mukaan tuli kommunistien toiminta tuli nyt lailliseksi. SKDL
perustettiin vasemmistolaisten yhteiseksi rintamaksi. Siitä alkoi Sdp:n ja
Skp:n ja SKDL:n keskinäinen viivytystaistelu työväenluokan äänistä,
vallasta ammattiyhdistysliikkeessä ja ulkosuhteista itään ja länteen.
On sanottu, että taistelua kommunismia vastaan ohjattiin Suomessa toisen
työväenpuoleen SDP:n riveistä. Vastakkain oli aluksi demareiden
hallitusyhteistyöhön tähdännyt sosiaalireformistinen linja ja kommunistien
radikaalimpi luokkataistelun tie. Tosiasiassa linjoja tai ojentautumista
kohti suomalaista sosialismia oli lukuisia Unkarin ja Prahan tapahtumien
jälkeen. Kalevi Kivistö edusti 70-luvulla SKDL:n johdossa Ele Aleniuksen
kanssa kolmatta tietä, joka muistutti utopioistaan huolimatta jotenkin
Mauno Koiviston pragmaattisempaa, realistista linjaa.
Isänmaasta ja vasemmistolaisuudesta ennen ja jälkeen kansalaissotaa,
talvi- ja jatkosodan vaiheissa sekä sosialismin hegemonian 70-luvulla ovat
Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ministeri Kalevi Kivistö, SKDL:n
entinen puheenjohtaja, Anna Kontula, tutkija ja Vasemmistoliiton
kaupunginvaltuutettu sekä tutkija Mikko Majander, joka kirjoittaa Sdp:n
historiaa. Mistä tässä taistelussa kohti vasemmistolaisempaa Suomea on
ollut kyse? Mistä tunnet sä isänmaallisen toverin?
Aina vain ymmärrystä
Kommentoimatta keskustelua sinänsä haluan lähettää lämpimät terveiseni Anna Kontulalle: ihanaa, että sentään vielä on olemassa joku, jonka puheesta tietää millä linjalla hän on.