Skip navigation.
Home

Ulkopuolinen.fi

Tämä ulkopuolinen.fi on blogiprojekti joka johtaa 3.12.2005 lähetettävään samannimiseen radiodokumenttiin.

Tämä kirjoitus on aloitus, esittely jonka tarkoitus on selventää sekä hahmottaa tätä hämärää projektia.

Olen Mikko Paartola ja kirjoitan tämän "ulkopuolinen" -nimimerkin suojissa. Taustaltani olen freelancer-toimittaja ja valokuvaaja. Olen tehnyt kymmeniä radiodokumentteja ja yritän etsiä uusia muotoja, synteesejä radion sekä muun median kesken. Tähän projektiin liittyykin olennaisesti valokuvat ja luvassa onkin siis kuvan, äänen, netin ja radion liitto.

Tämä ei ole aivan ensimmäinen nettiradiodokumentti eli siis ohjelmaan tähtäävä blogi, kertymä. Viime pääsiäisen aikaan lähetettiin tekemäni "kuolema.fi" joka oli tavallaan laboratorio, testi ja ajatus dokumentin tekemisen uusista keinoista. Kuolema.fi oli myös koko Yleisradion ensimmäinen blogi!

Leimallisesti kaikki tapahtuu täällä uudessa YLE Radio 1:n blogipaikassa. Sekin tuntuu vähän oudolta sillä edellistä projektia määräilin aika vapaasti minä. Nyt olen vielä enemmän sidoksissa kanavaan.

Nettiradiodokumentti on uusi käsite jonka lanseerasin juuri. Sanahirviökin, mutta miten muuten? Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, en tosin tässä blogissa. Haluaisinkin kirjoittaa laajemmin radiodokumenteista, täytyykin anoa mahdollisuutta toiseen blogiin. Tähän ulkopuoliseen en sotke esittelyn jälkeen muuta kuin ulkopuolisuutta.

Mietin juuri miten

Mietin juuri miten "ulkopuolinen" ja "ulkomaalainen" eroavat. Olemme joskus jompikumpi, joskus kumpikin, joskus kumpakaan.

http://oulu.ouka.fi/efa/expatriates/april2005.html

T. AN

Yksilön valinnan mahdollisuus vaiko pakosta ulkopuoliseksi

Ulkopuolisuus on välillä itse valittua tahallista, halua olla fyysisesti ja psyykkisesti yksilönä omantienkulkija. Pohdin mietintääsi, miellän ulkomaalaisen jäävän vastentahtoaankin esim. Suomeen tullessa ulkopuoliseksi. Hän on kielitaidoton, kommunikaatio keinot vähissä.Vieras kulttuuri voi arastuttaakin lähtemään mukaan suomalaiseen elämän menoon.Vaatii rohkeutta lähteä kielikursseille ja ennenkaikkea kiinnostusta hankkia tietoa miten selvitä vieraassa maassa.
Jos vertaan eroa ulkopuoliseen, niin ulkomaalaisella edellä olevat syyt voimistavat riskiä joutua ulkopuoliseksi, toki se on persoona kysymys, joku pääsee heti mukaan.
Pohdin syitä yleensäkin ulkopuolisuuteen. Omakohtaisesti kokemusta sairastuessani, se tapahtui hetkessä ilman etukäteis ilmoitusta, työ meni ja työkaverit. Alkuun valtava shokki, työkaverit yrittävät pitää yhteyttä. Esimies kannustaa ja odottaa. Itse tiedät ajelehtivasi elämän virrassa, otetta ei mistään. Tunne ei kuulu mihinkään,surua,onttoutta, vihaa ja turhautumista.Joskus toivon ja uskon pilkahdus minä kuulun vielä johonkin. Sitten yhtenä päivänä lopullinen ulkopuolisuus työelämään, työkyvyttömyyseläkkeen myötä.
Jottei jää tähän loukkuun on potkaistava itseään hakemaan vuorovaikutuksellisuutta. Uusi johonkin kuuluminen on myös viehättävää, sitä varovasti räpyttelee siipiään, kantaako ne.
Päivä päivältä kantavuus kasvaa.

T.H