Mitä minulle kuuluu, projektillekin. Ensimmäinen viikko meni. Olen edelleen levoton ja epävarma tulevasta dokumentista. Kyseessä on kuitenkin 50 minuutin radiodokumentti, feature. Tuottajani, Hannu Karisto painottaa minulle usein audion tärkeyttä. Homman pitää myös kuulostaa hyvältä. Ilman tätä kaikkea.
Radiodokumetin kuulijoissa on paljon sellaisia jotka eivät ole netistä kiinnostuneita, ainakaan ohjelman oheistuotteena. Minä taas haahuilen kaiken välimaastossa, kuvia, ääniä ja tekstiä. Kaikki ovat ilmaisuvälineinä minulle luontevia. Jotenkin koen kaiken liittyvän kaikkeen. Olen etsinyt jo pitkään yhteyttä eri medioiden välillä ja sinne myös jään.
Yhä tärkeämpää roolia merkitsevät nämä lyhyet "Sano ulkopuolinen" äänitykset. Ehkä niitä tulee valmiiseen dokkariin parisenkymmentä, ne ovat kuljettimia. Tällä hetkellä ne ovat sidokseni audioon, päämäärään. En todellakaan tiedä!
Olen myös saanut tekstejä ulkopuolisilta, ensi viikolla niitäkin ilmestyy. Tämähän on verkostoitunut nettiradiodokumentti. Verkostoituminen on valhe. Verkostoituminen on valhe. Verkostoituminen on valhe.
Huomaan itsessäni samoja piirteitä kuten ennenkin, henkilökohtasta kamaa vaan peliin nopeasti, niin ei tarvitse miettiä rajoja. Omaa dokkariaan kuunnellessa pitää hävetä ainakin kerran. Silloin on sisäpuolinen.
Tiedän, olen ulkopuolinen
Tanssin balettia - muut pelaavat koripalloa.
Äitini on opettaja ja isä toimittaja - muiden vanhemmat ovat tehtaassa töissä.
Olen suurperheen äiti(-puoli) - Kaikki ystäväni ovat lapsettomia sinkkuja.
Opiskelen - Kaikki ystäväni ovat töissä.
Kun olin töissä - ystäväni opiskelivat.
Minulla on pitkä tukka - ystäväni ovat leikkauttaneet hiuksensa lyhyiksi.
Kun minulla oli lyhyt tukka - kaikilla muilla oli pitkä.
Tiedän miten tupakalla voi polttaa reiän vatsaan - muut eivät tiedä.
http://yksiloterapia.blogspot.com/