Olen saanut taas paljon uusia viestejä ulkopuolisuudesta, ulkopuolisilta. Tässä joitain:
"Jonkun ulkopuolisuus on seurausta siitä että joku toinen harrastaa eksklusiivisuutta"
"En tahdo mennä kotiin jouluksi"
"Mut dumpattiin. Toisen pää ei kestäny. Olisipa syy minussa. Olisinpa tehnyt väärin. Ei olis näin avuton olo."
"Mua ei kiinnosta nää sun projektit"
"Ulkopuolisuus on tunne joka katoaa kun sitä ei halua pois"
"Tääl kauppajonoss on aika outsider vaik kaljaa ostanki :)"
"Aika vaikee ajatus, mutta yritän samaistua, olen kuitenkin töissä niin kiinni ja kiireinen etten ehkä ehdi"
"Parempi ulkopuolisena elävänä kuin kuolleena"
"Kerran koin ulkopuolisuuden voimakkaana se oli silloin kun sain lapsen ja olin sairas ja avuton ja pelkäsin"
Rajapinnalla
Jotkut lapset jäävät ulkopuolelle. Rajapinnalla oleminen teki elämän sekä surkeaksi että upeammaksi. Kun sitten lopulta tajusin "kaiken": olemiseni ja muiden yhtä väistämättömän olemassaolon, ulkopuolisuus lakkasi - lakkasi puhumisen ja selittelyn tarvekin.