Lähetin just tämän dokumentin tuottajalle seuraavan meilin:
Moi!
Täällä kuunneltavissa ulkopuolisen demo/final:
http://www.nettidokumentti.fi/media/audio/ulkopuolinenx3.mp3
kesto jotain vajaa 45
- tosi suurelta osin jo miksattu valmiiksi
- paljon nyansseja, ateljee, laaja spektri ääniä
- ehkä joitain tasoheittoja ja kohinoit jäljel
- netin kuva, sirpalemainenkin, mun kuva, blogien kuva
- noora luo kaaren ja henkilökohtaisuuden, kiitän häntä vielä paljon
- vaihdoin joitain valittuja pätkiä...audion ehdoilla..ei saa kertoa kellekään..
Olen todella väsynyt ja samalla onnellinen sekä maassa, jotenkin tälläinen monien ihmisten ajatuksia ja materiaaleja sisältävä juttu vie energiaa, samalla kun yrittää kehittää ilmaisua, blogia ja nettidokumentin muotoa. Kyllä mä kuitenkin pidän tätä jalostuneena kuolema.fi:stä.
Vaikka rakenteellisesti muoto on viety vielä lyhyempiin segmentteihin, löytyy yhteinen tekijä mulle. Ja on tärkeetä että voi käydä vessas, menettämättä otetta dokumentin ajatukseen..
En mä osaa oikein kirjottaakaan nyt kun oon niin dead..ehkä pitäs nukkuu kun kellokin on jo koht puol viis yöl..toisaalta punaviini jeesaa..
Sun täytyy kuunnella ja miettiä pieniä lyhennyksiä joihinkin kohtiin (kyllä..tuntuu että joitain kohtia voi aavistuksen lyhentää vielä!)
Tai sitten kuuntelet ja hyväksyt periaatteessa ja fixailen tasot ja muut balanssit ja keksin ehkä jotain vielä itse.
Jos et ehdi kuuntelee ei se mitään, peruslaatu on kuitenkin..
Mulle tää on jotenkin kaunis ja rakas ohjelma. Kuva jostain, vanha filmi jostain, meistä kaikista keskellä elämää. Kasvoin ulos jo ennen lähetystä!
Mä olen niin jumissa kaiken uuden kehittämiseen että tuntu välillä että pitää luovutta ja olla vaan, mutta sitä elää.
Kyllä mä oon down..satais edes lunta, täytyy mennä kuuntelemaan lasten hengityksiä kun ne nukkuu, se on niin kaunista. Ja pelkään joka yö että ne ei oo aamulla enää olemassa.
Mikko
Lasten hengitys kuuluu kun he nukkuvat
Kaiken sekavan sisäpiiriläisyyteen (=Ulkopuolinen.fi -kokijat) tms. kuuluvan jälkeen sanot lopussa kauniisti lapsistasi. Kerrot kuuntelevasi heidän hengitystään...Ja siitä, miten pelkäät, etteivät he jonain aamuna enää olisikaan olemassa.
Lopun kauneus korvasi muun tekstin tuon mainitun sisäpiiriläisyyden ja kaikki englanninkieliset ilmaisut (turhia mielestäni), mä-sä -kielen, jota vierastan...Sieppari ruispellossa sai erilaisen lopun. Kiitos siitä.