[Takaisin]

31.1.2006 klo 22.55 TV2
Työ pirstaleina

Kuva: TV2 Tiedotus

- kun kone korvaa ihmisen.

Teollisuudessa kone korvaa yhä useammin ihmisen ja mediassa kerrotaan päivittäin uusista irtisanomisista paitsi Suomessa myös Ranskassa. Neljä vuosikymmenien uran tehnyttä naista menetti työnsä, kun Ranskassa Lejabyn liivitehtaan omistajille tuli halvemmaksi teettää sama työ Tunisiassa ja tehdas lopetti toimintansa. Nyt entisillä työntekijöillä on haussa paitsi uusi työ myös uusi elämä.

51-vuotias Danielle Defour on ollut työttömänä seitsemän kuukautta. Hän ehti työskennellä 31 vuoden ajan tehtaalla kunnes kone korvasi hänen työnsä. Nyt on edessä uuden uran aloittaminen, mikä tuntuu keski-ikäisestä naisesta lähes ylivoimaiselta. Uudelleentyöllistämiskurssi on hänelle pakkopullaa. Jo työhakemuksen teko tuntuu naisesta vastenmieliseltä. - Hakemukset eivät sovi minulle! hän tuhahtaa. - Ei voi jäädä laakereilleen lepäämään, työllistämiskouluttaja kannustaa. Tämä ei motivoi Daniellea tai tämän kohtalotoveri Michelleä. He olivat luottaneet siihen, että voisivat olla samassa työpaikassa eläkeikään saakka. Työn menetyksen myötä Danielle on menettänyt ison palan elämästään. Katkeruutta kannetaan paitsi entiselle työnantajalle myös poliittisille päättäjille. Konsultti pyytää kameraryhmää poistumaan siinä vaiheessa, kun katkerien naisten tunteet alkavat kuohua liian vihamielisinä. Tuottaako jalkautuminen työn haussa tulosta paperien täyttelyn sijaan?

47-vuotias Brigitte ja 46-vuotias Iréne Biron ovat perustaneet irtisanomiskorvauksillaan alusvaateliikkeen. Alkuinnostuksen jälkeen epävarmuus kytee, kun palkkaa ei ole vielä kuulunut. Suorittavaan työhön tehtaassa tottuneet naiset eivät ole omaksuneet yrittäjyysasennetta ja päivät tuntuvat pitkiltä, kun asiakkaita ei käy. Päivässä pitäisi yltää 400 euron myyntiin, jotta yritys olisi voitollinen. Mikäli naiset eivät seuraavan kolmen kuukauden aikana pääse omilleen, edessä on liikkeen myyminen.

51-vuotias Giséle Pichon on tehnyt pätkätöitä useiden vuosien ajan ja toimii nyt vanhusten hoitajana. Työtä tarjotaan erityisesti kouluttamattomille naisille. Yhdessä kollegansa kanssa Giséle siivoaa, pukee vanhukset, hoitaa ruuan ja muutkin kotiaskareet. Palkkaus on minimiluokkaa, mutta Gisélellä riittää työmotivaatiota. - Koulutan itseäni jotta pärjäisin työssäni ja saisin vähän lisää arvostusta, hän sanoo.

Työtä voi pitää terveyteen verrattavana: kun siinä ei ole ongelmia, se on itsestäänselvyys, mutta jos sen menettää, huomaa kuinka tärkeä osa se ihmisen elämää on.

Tuotanto France TV.

Teksti: Piritta Pesonen

[Takaisin]

17.1.2006 klo 22.50 TV2
Ketsuppikasakat

Kuva: Tuija Lammi

Ruotsalaispoikien uroteko: Mustasta mullasta punaista kultaa

Ukraina tuo useimmille mieleen neuvostoajat, Tsernobylin ja korruption. 50 -miljoonainen valtio yrittää kuitenkin näyttää Euroopalle nopeasti uudistuvia kasvojaan. Isännöimällä viime keväänä menestyksekkäästi Eurovision laulukilpailut, todisti Ukraina pitkän harppauksensa kohti nyky-Eurooppaa.

Ruotsalaisnuorukaiset Johan Boden ja Carl Sturen löysivät Ukrainan toistakymmentä vuotta sitten kielitaidottomina untuvikkoina. Sukulaismiehet havaitsivat jo ensivierailullaan entisessä neuvostotasavallassa kuuluisan mustan mullan mahdollisuudet Euroopan vihannesaittana. He ryhtyivät rakentamaan määrätietoisesti pelloilta kasvavaa liikeideaansa, vihannessäilykkeiden tuotantoa. Ruotsalaisten kehittämä Chumak -yhtiö ja tuotemerkki ovat Ukrainan tunnetuimpia. Yhtiön liikevaihto hipoo jo 100 miljoonan euron rajaa. Firma työllistää Etelä-Ukrainassa Kahovkan seudulla tuhansia tehtaissa ja pelloilla. Chumak on tehnyt paitsi omistajistaan, myös muutamista tomaatin ja kurkun sopimusviljelijöistä miljonäärejä. Yhtiön huima kasvu saa mm. närpiöläisen tomaattibisneksen tuntumaan kotitarveviljelyltä.

Miten parikymppiset ruotsalaiset pystyivät rakentamaan tehdasryppäänsä maassa, jonka hallintojärjestelmä oli 90 -luvun alussa yksi Itä-Euroopan mädänneimpiä? Miten he onnistuivat murtamaan kolhoosien edustaman pysähtyneisyyden työkulttuurin ja kuinka parivaljakko kykeni ujuttamaan pohjoismaisia arvoja kasakkaperinteen sekaan? Mm. näihin kysymyksiin haetaan vastauksia "Euroopan vuoksi" -sarjaan kuuluvassa ohjelmassa "Ketsuppikasakat". Tv-dokumentti näyttää mm. sen, kuinka tukholmalaiset joutuivat puolustamaan kapitalismin ideaa alkuvaiheessa jopa ase kädessä. Nykyään Chumak pyörii kuin mikä tahansa pohjoismainen suuryritys.

"Ketsuppikasakat" -ohjelman on toimittanut ja ohjannut Risto Vuorinen.

[Takaisin]

10.1.2006 klo 22 TV2
Pavelin ja Alevtinan latu

Kuva: Editors Oü/Tuija Lammi

Pavel Koltshin ja Alevtina Koltshina ovat hiihtourheilua seuraavalle Suomen kansalle tuttuja nimiä. Vaikka Pavelin ja Alevtinan saavutukset kuuluvat jo kaukaiseen historiaan, ovat he edelleen maailman kuuluisin hiihtäjäpariskunta. 50- ja 60 -luvuilla hymyilevät ja toisiaan suukottelevat venäläiset kahmivat yhteensä 21 olympia- ja MM -mitalia.

Aktiiviuransa jälkeen pariskunta keskittyi hiihtovalmennukseen. Tieteelliseen valmennukseen kouluttautunut Pavel nosti useita valiohiihtäjiä kansainvälisille kilpaladuille. Hänen oppilaisiinsa kuului mm. Anatoli Smigun, joka valmentaa nykyään Virossa maailman hiihtoeliittiin kuuluvaa tytärtään Kristinaa.

Etelä-Viron mäkinen maasto tuli Koltshineille tutuksi jo aikaisin 50 -luvulla. Neuvostoliiton edustushiihtäjät treenasivat ja valmistautuivat kansainvälisiin koitoksiin joka vuosi useita kuukausia Otepäässä sijaitsevassa yleisliittolaisessa hiihtovalmennuskeskuksessa.

Muutama vuosi Viron itsenäistymisen jälkeen Koltshinit tekivät ratkaisevan päätöksen. He päättivät myydä Moskovan asuntonsa ja jäädä elämään Etelä-Viroon. Päätökseen vaikutti ratkaisevasti se, että Otepäässä oli asunut koko ikänsä heidän ainoa poikansa Feodor. Kiireiset urheilijat olivat löytäneet vuonna 1958 Otepäästä pojalleen hyvän hoitajan, "Viron äidin", jonka hoivissa Feodorista oli kasvanut virolainen.

Eläkepäiviään Koltshinit viettävät pikkutilallaan Otepään ulkopuolella. Pariskunta elää yksinkertaista maalaiselämää kanoja, hanhia ja vuohia kasvattaen. Otepään hiihtokeskuksen tuntumassa elää myös muita kansainvälisesti tunnettuja hiihtäjiä: esimerkiksi Andrus Veerpalu, Jaak Mae ja Kristiina Smigun.

Hiihtolegendojen arkeen tuovat hohtoa mm. tapaamiset vanhojen hiihtokollegojen kanssa. Alevtinan rakkaimpiin kilpasiskoihin kuuluu Siiri "Äitee" Rantanen, joka vieraili Koltshinien luona viimeksi menneenä syksynä. Kun "Äitee" ja Alevtina tapaavat, löytyy yhteinen sävel välittömästi, vaikka kumpikaan ei osaa toistensa äidinkieltä.

Alevtina syntyi Uralilla 30 -luvun alussa. Samoihin aikoihin syntyi myös Pavel Jaroslavlin kaupungissa, Volgajoen rannalla. Minkälainen on ollut Pavelin ja Aletinan yhteinen latu Moskovan miljoonakaupungista kansainvälisten koitosten kautta Etelä-Viron maalaismaisemaan? Sen eri vaiheista kertovat uniikisti mm. Pavelin ja Alevtinan kuvaamat 8:n ja 16 mm:n kaitafilmit. Pariskunnan komeaa hiihtouraa esitellään myös Otepäähän pari vuotta sitten avatussa hiihtomuseossa. Viron hallitus myönsi Koltshineille vuonna 1996 Viron kunniakansalaisuuden hiihtäjinä ja valmentajina saavutetuista ansioista.

Ohjaaja Risto Vuorinen.

Tuotanto EDITORS OÜ, Viro ja YLE Asiaohjelmat.

Teksti: Risto Vuorinen/Elina Ristmeri

[Takaisin]

3.1.2006 klo 22.55 TV2
HULLUNA SUOMEEN

Kuva: Kuvanauhalta

- Unkariin rakennetaan pieni pala Suomea

Unkarissa suhtaudutaan pohjoiseen sukulaiskansaan, suomalaisiin, lämmöllä ja huumorilla. Suomen kieli ja kulttuuri kiinnostavat väkeä niin suurissa kaupungeissa kuin pienissä kylissäkin. Balaton-järven lähistöllä sijaitsevan 8000 asukkaan pikkukaupunki Zircin Suomi-seuraan kuuluu peräti 60 aktiivista jäsentä, jotka parhaillaan kunnostavat kaupungin keskustassa sijaitsevaa tonttia. Paikalle on tarkoitus lähitulevaisuudessa rakentaa pieni pala Suomea.

Kiinnostus Suomeen ja suomalaisuuteen kulkee monissa perheissä perintönä sukupolvelta toiselle. Heini Kettusen toimittamassa ohjelmassa Hulluna Suomeen tavataan kolme unkarilaista Suomi-fania.

Gábor László asuu Budapestissa ja työskentelee matkaoppaana enimmäkseen suomalaisille ryhmille. Varsin sujuvaa ja vivahteikasta suomen kieltä puhuva Gábor voitti 11-vuotiaana koulussaan Kalevala-kilpailujen pääpalkintona matkan Suomeen. Ensimmäinen matka länsimaahan sytytti pojassa palavan Suomi-innostuksen ja Gábor opiskeli suomen kieltä ensin lukiossa ja jatkoi sittemmin opintojaan yliopistossa. Nykyisessä työssään hän on tekemisissä suomalaisten kanssa lähes päivittäin. Jälkiuunileipä ja Turun sinappi ovat vakiotuliaisia Suomen matkoilta, ja lihapullat perisuomalaisen reseptin mukaan valmistuvat Gáborilta varsin näppärästi.

28-vuotias Balázs Túri on koulutukseltaan opettaja, mutta myy työkseen mm. suomalaisia saunoja. Juuri valmistuneeseen taloonsa hän on rakentanut suomalaisen puulämmitteisen saunan. Suuren Suomi-fanin tyttären toinen nimi on Aino ja myös pojalle aiotaan anoa suomalaista toista nimeä - Unkarissa nimien täytyy löytyä virallisesta nimikirjasta. Kotikaupungissaan Zircissä Balázs on aloittanut ystävyyskaupunkitoiminnan oltuaan itse pari vuotta vaihto-oppilaana Nivalassa. Zircin ystävyysseuran omistaman, kaupungin keskustassa sijaitsevan tontin tekojärven rannalle suunnitellaan omaa saunaa. Näissä maisemissa vietetään suomalaista juhannusta ja otetaan uusi vuosi vastaan suomalaiseen tyyliin.

Eszter Kovács on parhaillaan päättämässä opintojaan. Pääaineensa saksan kielen ohella hän on opiskellut sivuaineena suomea. Parhaillaan Eszter etsii työtä, jossa hän voisi hyödyntää suomen kielen taitoaan. Yliopiston Suomen kielen laitoksen riennot ja erityisesti pikkujoulut suomalaiseen tyyliin kuuluvat nuoren naisen rientoihin. Eszterin kirjahyllyn yksi osa on kokonaan omistettu Suomi-aiheiselle kirjallisuudelle ja ahkera lukija poimii teksteistä myös suomen kielen helmiä. - Vastustuskyky on ehdoton lempisanani, hän nauraa. - Että niin vakavalla asialla voikin olla noin hauska nimi.

Ohjelman ovat käsikirjoittaneet Heini Kettunen ja Suvi Vesalainen ja ohjannut Heini Kettunen. Tuotanto Försti-Filmi ja YLE Asiaohjelmat, 2003.

[Takaisin]