2006     2005    2004    2003    2002    2001    2000



21.12.2000 klo 18.35
HALLELUJA JA PUNAISET SAAPPAAT

Seija Lindgren on Unohdetut lapset -projektin kautta järjestänyt Ghnarin slummikylän kaikille romanilapsille jalkineet talveksi. Kristillisellä pohjalla avustustyötä tekevät suomalaiset romanit auttavat kurjissa oloissa eläviä heimoveljiään Romaniassa. Pirkko Frank-Arkimiehen toimittama ohjelma on uusinta viime huhtikuulta.

TV 2 - Tiedotus/kuva: Pirkko Frank-Arkimies

Linkkejä:
Suomen Vapaa Ulkolähetys eli Finnish Free Foreign Mission http://www.fffm.fi
Romaniasiain neuvottelukunta http://www.vn.fi/stm/suomi/pao/ronk/rindex.htm

AUTETAAN YHDESSÄ!
Romanian unohdetut lapset
Suomen Vapaa Ulkolähetys ry.
Merita Myyrmäki 228718-5249



15.12.2000 klo 22.30
HAIKARAT PALAAVAT KEVÄÄLLÄ

HAIKARAT PALAAVAT KEVÄÄLLÄ

Ilman haikaroita Zywkovo olisi jo poistettu kartalta. Tätä mieltä ovat pienen puolalaisen kylän asukkaat ja saattavat olla oikeassa. Kylässä asuu nimittäin vain 40 ihmistä. Haikaranpesiä on saman verran.

Zywkovo kamppailee samanlaisissa vaikeuksissa kuin moni muukin Puolan maaseutukylä: rahaa ei ole, maatalous ei kannata ja monesta tuntuu, että yhteiskunnallinen murros joko kulki kylän ohi tai ei ole vielä ehtinyt sinne asti.

Mutta olisiko haikaraturismista Zywkovon pelastajaksi? Asukkaat ovat kahden vaiheilla. Rahasta ei olisi haittaa, mutta ymmärtävätkö bisnesmiehet haikaroiden elämän päälle? Vaikka amerikkalaisia matkailijoita on seudulla jo käynyt, mitään haikaroiden disneylandia kylään ei haluta.

- Jos maailmassa oli enemmän haikaroita ja hyviä ihmisiä, se olisi ihan mukava paikka, sanovat zywkovolaiset. Heidän aikansa kuluu haikaroiden pesiä korjatessa, luontoa tarkkaillessa ja menneitäkin muistellessa. Hupaisaa ja viisasta väkeä.

Haikarat palaavat keväällä -reportaasi sai alueellisten televisioyhtiöiden Circom Regional -palkinnon tänä vuonna.



8.12.2000 klo 22.30
HUOMINEN ON TOIVOA TÄYNNÄ

HUOMINEN ON TOIVOA TÄYNNÄ

- hippielämää, huumeita ja aitoa rakkautta Amsterdamin kätköissä

Amsterdamissa, kanaalin rannalla on koju, jossa asustaa kaksi ihmistä. Vanheneva hippipariskunta yrittää selvitä hengissä - kynttilänvalossa, pressujen alla. Patricia Rijkaard ja Dennis Charue elävät kiireistä elämää: koko päivä menee kadulla huumeannosta metsästäessä. Patrician ja Dennisin kaltaisia ihmisiä näkee varsinkin vanhojen vapaamielisten eurooppalaiskaupunkien, kuten Amsterdamin ja Kööpenhaminan kaduilla. Rankka elämä on jättänyt jälkensä niin sieluun kuin ruumiiseenkin, mutta nämä sitkeät sissit kituuttavat hengissä talvesta toiseen.

Patrician ja Dennisin kanssa käydään niin lääkärillä, tapaamassa Patrician tytärtä, metadonihoidossa kuin huumekaupoillakin. Kaihoisina he muistelevat jet-set-elämäänsä salakuljettajina. Mutta nyt he ovat totuuden edessä: terveys ei enää kestä, huumeet olisi lopetettava.

- Jos vain pystyisi, sanoo Patricia.

Yhtäältä Patricia ja Dennis ovat varoittavia esimerkkejä pitkäaikaisen huumeidenkäytön seurauksista - ja sen he myöntävät itsekin. Toisaalta he ovat jonkinlaisia ikuisia lapsia, jotka uskovat, että rakkaus voittaa kaiken. Pariskunnan liikuttava keskinäinen huolenpito kantaakin yli rähjäisen arkipäivän
- vaikkei rakkaus ehkä voitakaan kaikkea, ainakin se lievittää.



1.12.2000 klo 22.30
BEATE UHSE

BEATE UHSE

- seksikaupan veteraani Beate Uhse tunnetaan Saksassa paremmin kuin maan poliittiset johtajat - ja onpa nimi varmaan tuttu monelle Saksassa matkustaneelle suomalaisellekin. Beate Uhse on nimittäin valtava seksikauppaimperiumi, jonka kaupat ja postimyynti toimittavat vempaimia, videoita ja vaatteita mitä moninaisimpiin makuihin ja tarpeisiin.

Mutta Beate Uhse on paitsi tuotemerkki, myös ihminen, nainen tämän kaiken takana. 80-vuotias Beate Uhse, nykyisin viralliselta nimeltään Beate Rotermund, hoitaa edelleen liiketoimia ja osallistuu aktiivisesti firman markkinointiin.

Beate on useimmissa elämänsä käänteissä ollut jonkinlainen edelläkävijä tai ainakin toisenlainen kuin muut. Hänen suuri intohimonsa on aina ollut lentäminen, ja hän olikin yksi ensimmäisistä naispuolisista taistelulentäjistä toisessa maailmansodassa.

- Sodan viimeisissä kaoottisissa vaiheissa lentotaidostani oli todella hyötyä. Pakenin lentokoneella palavasta Berliinistä pohjoiseen lapseni ja lastenhoitajan kanssa, Beate muistelee.

Sodan jälkeinen elämä oli ankeaa, ja Beate sanoo nähneensä, millaisia vaikeuksia ei-toivotut lapset toivat perheille. Hän ryhtyi antamaan naisille ehkäisyvalistusta ns. varmoista päivistä, julkaisi vihkosia - ja sai sekä kiitosta että haukkuja. Mutta siitä kaikki kuitenkin alkoi.

Aluksi seksikaupoista tultiin hakemaan kondomeja ja voiteita, nyt ykkösartikkeleita ovat ehdottomasti videot.

- Olen aina ollut laillisuuden kannalla. Myyn kaikkea, mitä laki sallii. Minkä laki kieltää, sen kiellän myös minä, Beate toteaa napakasti.

Porno sallittiin Saksassa 70-luvun lopulla. Sitä ennen Beate Uhse oli ollut tuttu näky oikeudessa. Hän on istunut satoja kertoja syytettyjen penkillä, mutta hänen lakimiehensä ovat silti tyytyväisiä: yhtään tuomiota ei ole tullut.

Tässä ohjelmassa Beate kertoo elämästään, muistelee menneitä ja kaavailee tulevaisuutta. Hänen kanssaan käydään tutkimassa työpaikan varastoja, istutaan tuotepalavereissa ja kurkistetaan niin vanhan rouvan luksuskotiin kuin rakkauselämäänkin.



24.11.2000 klo 22.30
PIKARUOKAIHMISIÄ

PIKARUOKAIHMISIÄ

- Kun menen töihin, pistän työhatun päähän ja laitan aivot lomalle, kuvaa ranskalainen nuori työtään hampurilaisravintolassa.

- Hiki virtaa, paniikki iskee, kun asiakasta kohti on vain puolitoista minuuttia aikaa ja jono vaan pitenee, kertoo toinen.

Pikaruokapaikka on yhä useamman nykynuoren pätkätyöpaikka. Työtahti ja meteli ovat melkoisia, ruoka lennähtää tarjottimelle ja syödään pikavauhtia. Menet hampurilaiselle Tampereella, Tukholmassa tai Pariisissa, paikat ovat samanlaisia. Tässä ohjelmassa seurataan joukkoa ranskalaisia koululaisia ja opiskelijoita, jotka hankkivat lisätuloja ja opiskelurahoja hampurilaisketjujen työntekijöinä.

Työpaikkahaastattelu on lyhyt, perehdyttäminen vauhdikasta ja sen jälkeen ollaankin jo täydessä työn touhussa. Moni nuori sanoo, että työhön ja varsinkin rahantuloon jää tavallaan koukkuun. Kun tottuu siihen, että rahaa on käytettävissä, opiskelut voivat venyä ja viivästyä.

- Joskus on edessä hankalia tilanteita. Yliopistossa ei ymmärretä työtätekevää opiskelijaa eikä työpaikallakaan haluta ymmärtää opiskelevaa työntekijää. Useimmiten se on kyllä yliopiston luento tai muu kurssi joka sitten jää toiseksi.

Monelle pikaruokapätkätyöt ovat eräänlainen vapaaehtoinen pakko. Kun haluaa itsenäistyä ja muuttaa omaan asuntoon vanhempien valvovien silmien alta, on oltava joku säännöllinen tulonlähde.

- Vaikka joskus töissä on ikävää, minulle on silti tärkeätä tuntea, että olen itse oman elämäni herra, sanovat tämän ohjelman pikaruokaihmiset. Ja kiirehtävät takaisin tiskin taakse.



17.11.2000 klo 22.30
SATA HEHTAARIA JA KAUPAN PÄÄLLE KARTANO

SATA HEHTAARIA JA KAUPAN PÄÄLLE KARTANO

Miten kaikki oikein alkoi? Ehkä automatkailija näki aution maatilan tai kauniin rannan. Ehkä eestiläinen tuttava vihjaisi, että kylpyläkaupungin kerrostaloasunnot ovat halpoja. Tai ehkä lehdessä oli ilmoitus myytävästä mökkipalstasta. Oli miten oli, suomalaiset ovat löytäneet Viron, maan Tallinnan takana. Viron joka kolkassa on tarjolla maata, metsää, rantaa, taloja ja asuntoja. Vaikka hinnat ovatkin jo selvässä nousussa, ne ovat meikäläisittäin halpoja. Alle sadalla tonnilla saa kymmenkunta hehtaaria maata ja mökin.

Lehti-ilmoituksissa tarjotaan rantatontteja, joiden koko on vähintään muutama hehtaari. Toiveikkain mielin matkalle lähtenyt ostajaehdokas saattaa kuitenkin yllättyä: rannat ovat kauniita, mutta matalia ja miltei käyttökelvottomia. Rantasaunan tekokaan ei onnistu, sillä pariasataa metriä lähemmäs rantaviivaa ei saa rakentaa. Maaseudun rakennukset, vanhat maalaistalot ja mökit, ovat usein järkyttävässä kunnossa. Halvat kerrostaloasunnot sijaitsevat usein neuvostoajalla rakennetussa lähiössä, ongelmien keskellä. Ja se haaveiden kartano, jossa kerrotaan olevan hehtaarikaupalla puistoa, onkin pelkkä kiviraunio. No, eipä hintakaan hirvitä, joten siitä vaan!

Paljon hyvääkin toki löytyy. Viron luonto on hivelevän kaunis ja lempeä. On jaloja lehtipuita ja upeaa merenrantamaisemaa. Vanhojen tammien katveessa oleva eksoottisen näköinen maalaistalo ruokokattoineen, vinttikaivoineen ja pihaa reunustavine kiviaitoineen saa katsojan kerralla koukkuun. Rakennukset ovat useinkin korjauskelpoisia, muutamat sinälläänkin jo asuttavia. Naapurit, mikäli heitä kylässä vielä on, ovat ystävällisiä ja avuliaita. Suomalaisten maine ei ole vielä pilalla - paitsi tietysti Tallinnassa, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Sata hehtaaria ja kaupan päälle kartano -ohjelmassa suomalaispariskunta on ensi kertaa tutustumassa paikkoihin ja maan kulttuuriin. Kiinteistönvälittäjät tarjoavat auliisti palveluksiaan; joukossa on jo suomalaisiakin yrittäjiä. Haapsalussa suomalainen eläkeläispariskunta on tehnyt todellisen löydön: puistomaisella tontilla, keskellä vehmasta kylpyläkaupunkia, oleva vanha omakotitalo on kunnostettu uuteen kukoistukseen. Sisempänä Virossa asustelee maaseudun rauhassa suomalaismies, entinen maanviljelijä. Hän esittelee ylpeänä ja tyytyväisenä 1930-luvulla rakennettua, hienoon kuntoon laittamaansa maalaistaloa. Toisaalla taas kiinteistönvälittäjä esittelee todellista kummitustaloa. Sillekin lienee jo löytynyt uusi omistaja, jota ei remontti pelota.

Kuinka virolaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin ostajiin? Kaikesta päätellen asia on vasta nyt nousemassa keskustelunaiheeksi. Joissakin lehtikirjoituksissa on jo arvosteltu maan siirtymistä uusiin käsiin, mutta suurena ongelmana sitä ei vielä nähdä. Saarenmaan maaherra toivottaa ulkomaalaiset tervetulleiksi. Ulkomaalaiset merkitsevät valuuttatuloja, työtilaisuuksia ja palvelujen kysyntää. Sitä paitsi lienee mahdotonta estää ulkomaalaisten kiinteistökauppoja nyt, kun Viro pyrkii EU:n jäseneksi.

Ulkomaalainen omistus kiinnostaa välittäjiä ja myyjiä, mutta toisaalta myös varkaita ja rosvoja. Ohjelmassa kerrotaan siitäkin varoittava esimerkki.

Ohjelman kuvaajana toimi Timo Peltola, toimittajana ja ohjaajana Pertti Hintikka.



10.11.2000 klo 22.30
RADIKAALIT ISÄT

RADIKAALIT ISÄT

Mitä mies tekee, kun ei avioeron jälkeen saa tavata lapsiaan? Suree, raivoaa, vaikenee, toimii? Joukko saksalaisia isiä on perustanut Radikaalit Isät-nimisen yhdistyksen ja julistaneet julkisen sodan entisiä vaimojaan kohtaan.

- En ole nähnyt tytärtäni 11 vuoteen. Kun kadulla tulee vastaan teini-ikäinen tyttö, ajattelen usein, että muistuttaakohan Mariella häntä. Mietin miten hän pukeutuu, miltä näyttää, sanoo Klaus-Peter.

Vanhat videofilmit ovat muistona tyttärestä, äänen hän tuntee muutaman puhelun perusteella. Mariellan äiti lähti liitosta yllättäen ja salaa ja niin kuin usein, isän ja äidin tarinat eroon johtaneista syistä ovat varsin erilaiset. Mutta haluaako Mariella itse tavata isäänsä?

Klaus-Peter kertoo tarinansa Radikaalien Isien internet-sivuilla, monen muun kohtalotoverin tapaan. Internetsivuista onkin tullut uusi taisteluväline tässä sodassa, jossa kaikki keinot tuntuvat olevan luvallisia. Kun vanhemmat eivät pääse sovintoon lasten huollosta, sodasta tulee usein rumaa.

Berliiniläisessä ostoskeskuksessa shoppailijat ihmettelevät miestä, joka kantaa selässään lapsia kaipaavaa julisteta. Mies on Manfred, toinen Radikaaleihin Isiin kuuluva mies, joka kampanjoi kahden lapsensa tapaamisoikeuden puolesta. Eron jälkeen oikeus myönsi yksinhuollon äidille, mutta tapaamisoikeuden myös isälle. Manfred pitää lastenhuonetta kunnossa tyttäriä varten - tyttäriään hän on viimeisen kahden vuoden aikana nähnyt muutamia tunteja.

- Monilla meillä on ongelma. Jos emme tee mitään, tuntuu siltä, että olemme luovuttaneet. jos taas ryhdymme toimiin, rikomme helposti lakia, sanovat Robert ja Uwe, joilla molemmilla on poika saman naisen kanssa. Äiti on vienyt pojat Espanjaan, ja Saksan oikeuslaitos on pessyt asiassa kätensä.

Ohjelmassa seurataan miesten taistelua ja kuullaan myös vastapuolen näkemyksiä. Keinot ovat moninaiset ja herättävät ristiriitaisia tunteita ja monia kysymyksiä. Mikä on lapsen edun mukaista? Mikä vanhempien? Ja milloin pitäisi osata luovuttaa - vai eikö milloinkaan.?



3.11.2000 klo 22.30
HUSSEININ LIHAKAUPPA

HUSSEININ LIHAKAUPPA

Perinteet murentuvat pakistanilaissiirtolaisten yhteisössä

Keskellä pitkää ja kylmää Norjan talvea Hussein yrittää epätoivoisesti saada kauppaansa lampaan- ja karitsanlihaa. Kauppa ei oikein menesty. Kukaan ei tahdo pakastettua lihaa vaan kaikki huutavat tuoreen lihan perään. Lopulta kuitenkin puhelin soi ja Hussein kutsutaan teurastamolle valvomaan halalin tuotantoa kaikkien muslimiperinteiden mukaisesti.

Kun Hussein pääsee takaisin tiskinsä ääreen - auto täyteen lastattuna tuoreella uuhenlihalla - hän joutuu huomaamaan, että alueella asuvat marokkolaiset ja turkkilaiset siirtolaiset haluavat ostaa vain pässinlihaa - sukupuoli kun on ratkaiseva tässäkin kysymyksessä. Hussein joutuu käyttämään kaikki suostuttelijankykynsä saadakseen asiakkaat ymmärtämään, että tasa-arvoisessa Norjassa uuhenliha on aivan samanarvoista pässinlihan kanssa.

56-vuotias Hussein tuli Norjaan ensimmäisten Pakistanista saapuvien siirtolaisten joukossa jo 18 vuotta sitten. Nykyään Norjassa on 23 000 pakistanilaissiirtolaista, joista suurin osa pyörittää pieniä kauppoja tai etnisiä ravintoloita Oslossa. Mutta pienten perheyritysten asema on muuttumassa yhä vaikeammaksi. Kaikkialle levittäytyvät supermarkettiketjut pystyvät tarjoamaan lihatuotteensa huomattavasti Husseinia edullisempaan hintaan eivätkä nyky-yhteiskunnassa tämäntapaiset pienet yritykset enää tahdo menestyä. Tämän ovat todenneet myös Husseinin kolme poikaa - ja päättäneet hankkia akateemisen koulutuksen. Husseinin työlle ei löydy jatkajaa.

Husseinin tilanne kuvaa hyvin sitä ristiriitaa, johon monet pakistanilaisperheet Norjassa nykyään joutuvat. Toisen polven siirtolaiset nauttivat täysin palkein länsimaisen yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista eivätkä ole kiinnostuneita jatkamaan perheyritysten palveluksessa.

Ohjelman on toimittanut ja ohjannut Fridtjof Kjæring, tuotanto The Norwegian Film Institute and Nordnorsk Filmsenter AS.



27.10.2000 klo 22.30
KUN POLIISI PALAA LOPPUUN

KUN POLIISI PALAA LOPPUUN

Pahoinpitelyt, ryöstöt, murhat - poliisi näkee työssään yhteiskunnan pahoinvoinnin raadollisimmillaan. Mutta entä kun poliisi alkaa voida huonosti?

Ranskassa poliisit johtavat itsemurhatilastoja, ja yhä useampi poliisi hakeutuu ennenaikaiselle eläkkeelle. Moni poliisi on alkoholin ja lääkkeiden suurkuluttaja. Apua vaivoihin tarjoaa Courbatin linna, joka on toiminut uupuneiden poliisien hoitokotina jo viidenkymmenen vuoden ajan.

Kynnys sinne menemiseksi on kuitenkin korkea, sillä hoitoon menoa pidetään poliisien keskuudessa vieläkin heikkouden merkkinä.

Ensimmäistä kertaa laitoksen historiassa tv-kamerat ovat päässeet muurien sisäpuolelle toimintaa seuraamaan. Neljä poliisia, kolme miestä ja nainen kertovat, miksi he eivät jaksaneet enää. Jokaisella heistä on edessään vähintään kolmen kuukauden hoito Courbatissa.



20.10.2000 klo 22.30
"KAIKKI KANSAN HYVÄKSI!"

"Ennen oli kaikki paremmin" henkäisee 58-vuotias insinööri Rita Lehmann. "Kaikilla oli työtä, asunnot ja ruokaa, ei mitään tuhlattavaksi asti mutta tarpeeksi." Rita Lehmann asuu Eisenhüttenstadtissa, entisessä Stalinstadtissa ja tekee työllisyysvaroin töitä menneen Itä-Saksan arkipäivää tutkivassa ja museoivassa laitoksessa. Lehmannin kaipuu on ymmärrettävää: Eisenhüttenstadt on DDR:n ensimmäinen sosialistinen kaupunki, juuri 50 vuotta täyttänyt. Se perustettiin valtaisan rautakombinaatin kylkeen uuden uljaan Saksan tiennäyttäjäksi. Nyt menneen DDR:n mallikaupunki autioituu: työtä ei riitä kaikille, kokonaisia kerrostaloja räjäytetään tarpeettomina ja kaupunkia yritetään ehostaa viihtyisämmäksi.

"Trabant ja Schwalbe-mopo ovat lännen nuorten kulttiesineitä", väittää berliiniläinen kääntäjä Petra Sauerzapf-Poser. Hän sopeutui itäsaksalaiseen kasvatusjärjestelmään, sai hyvän ammatin ja kaipaa entisestä elämästään ainoastaan yhteisöllisyyttä. Dirk Storm sen sijaan ei kaipaa mitään sosialistisesta isänmaastaan. Päinvastoin hän kouluaikanaan yritti karistaa isänmaansa tomut jaloistaan ja joutui järjestelmän ulkopuolelle. Hän on ystävineen kerännyt suuren filmiarkiston elokuvista, joille DDR:n romahdettua ei enää ollut virallista käyttöä. Elokuvien kautta avautuu idealistinen kuva sosialistisen ahkeran saksalaisen elämästä ja valtion menestyksestä. Kuva, jonka itäsaksalaiset itsekin jo 80-luvulla tunnistivat tyhjäksi ja vääräksi.

Kymmenen vuoden yhteiselo ei ole eroja tasannut, ei varsinkaan mentaalisia, vaikka rikas länsi on sijoittanut itään rahaa miljoonan toisensa jälkeen.

Toimittaja Eila Tiainen.



13.10.2000 klo 22.30
DUBLININ COWBOYT

DUBLININ COWBOYT

Ballymun on nukkavieru ja pahamaineinen lähiö Dublinin liepeillä, Irlannissa. Arkipäivää ovat huumeet, joukkotyöttömyys ja yleinen apatia. Mistä siis eväät lasten ja nuorten tulevaisuuteen?

- Näin yhden kaverini hevosen selässä ja olin myyty heti. Eläin oli niin kaunis, niin vaikuttava. Ystäväni kertoi, että kerrostalojen keskellä on talli, sanoo 16-vuotias Grace Davis.

Ballymunin rähjäisten kerrostalojen katveessa toimii todellakin hevostalli, jonka muutamat tarmokkaat aikuiset ovat saaneet aikaiseksi. Talli toimii lahjoitusvaroilla, ja siitä on monelle syrjäytyneelle nuorelle tullut toinen koti.

Tallin ja hevosten merkitys on suuri.

- Haluaisin eläinlääkäriksi, tai jos se ei onnistu, ainakin lääkärin apulaiseksi, suunnittelee Grace tulevaisuuttaan. Gracen veli on huumeiden orja ja isä kuoli yliannostukseen muutama vuosi sitten.

- Tällä alueella on niin helppo mennä mukaan: huumeita on kaikkialla, sanoo Gracen äiti. Ilman tallia ja sen mukanaan tuomaa vastuunottoa, Grace olisi todennäköisesti veljensä viitoittamalla tiellä.

Nyt tämä omatekoinen hevosterapia on kuitenkin uhattuna. Viranomaiset eivät katso suopealla silmällä nuorten toimintaa ja heitä epäillään harva se päivä eläinrääkkäyksestä ja uusien tiukkojen hevoslakien rikkomisesta.

Kotilähiö Ballymun aiotaan lisäksi saneerata kiiltäväksi ja talli pistää maan tasalle. Emme enää sovi uuden Irlannin kiiltävään kuvaan, arvelevat lähiöläiset. Totta onkin, että nukkavieru Euroopan reunamaa on kokenut jonkinlaisen ihmeen ja elää nyt taloushuumassa. Ballymunissa kysytäänkin; entäs me, kelpaammeko me niihin juhliin mukaan?



6.10.2000 klo 22.30
ELÄMÄN PARAS AIKA?

ELÄMÄN PARAS AIKA?

- Siis haluat tietää, että onko se ongelma, että toinen meistä kaveruksista on hiv- positiivinen? Ei sellainen tieto mitään vaikuta, sitä joko on kaveri tai sitten ei. Jollakin on vain yksi jalka tai yksi silmä, jollakin on flunssa tai aids, sanoo Erik hollantilaisessa reportaasissa Elämän paras aika?.

Ohjelmassa seurataan neljää hollantilaista nuorta, Erikiä, Sanderia, Jennya ja Heleneä. He haluavat elää villiä ja vapaata elämää, rakastua, saada vastarakkautta, harrastaa seksiä ja hauskanpitoa. Jokainen heistä on kuullut aidsista ja siitä, että suojaamattomasta seksistä voi saada hiv-tartunnan.

- Joidenkin poikaystävien kanssa käytettiin kondomia, joidenkin kanssa ei, sanoo Jenny. - En ole koskaan harrastanut mitään turvaseksiä, sanoo puolestaan Helene

Suomessakin on syksyn mittaan ihmetelty selvityksiä, joiden mukaan varsinkin nuoret naiset haluavat vaarallista seksiä, eivätkä piittaa riskeistä. Kaksi tämän reportaasin nuorista on hiv-positiivisia - mutta ketkä? Kun totuutta ei kerrota heti, katsojakin joutuu testaamaan ennakkoluulojaan: miltä hiv-sairas oikein näyttää, miten hän elää?

Tämä ei ole mikään moralisoiva valistusohjelma, vaan vauhdikas kertomus urbaaninuorten elämästä. Sen verran tärkeäksi se on kuitenkin koettu, että kopio ohjelmasta on lähetetty jokaiseen hollantilaiseen kouluun ja kirjastoon.



29.9.2000 klo 22.30
OPERAATIO PARKINSON

OPERAATIO PARKINSON

- Minusta on tullut toivottaman hidas, en oikeastaan pysty liikkumaan enää paljon mitenkään. Sitä on vaikea hyväksyä, sanoo Bernard, ranskalainen lääkäri. Hän sairastaa Parkinsonin tautia ja on joutunut luopumaan vastaanotostaan pakkoliikkeiden takia.

Bernard on yksi noin sadastatuhannesta ranskalaisesta, jotka sairastavat Parkinsonin tautia. Seitsemän kertaa päivässä hän ottaa levodopaa, lääkettä, joka auttaa häntä pysymään notkeana ja taipuisana. Lääke auttaa, mutta joskus sen sivuvaikutukset voivat olla taudin oireita pahempia.

Muutama vuosi sitten kaksi ranskalaista lääkäriä, professorit Pierre Pollak ja Alim-Louis Benabid, kehittivät uuden leikkausmenetelmän, joka parantaa dramaattisesti Parkinsonin tautia sairastavien ihmisten elämänlaatua. Suomessakin tunnetussa menetelmässä asennetaan elektrodeja sille aivoalueelle, jossa taudin aiheuttaja sijaitsee. Elektrodit kiinnitetään solisluun alle asennettavaan stimulaattoriin.

- Kävelen normaalisti, enkä tarvitse nyt minkäänlaisia lääkkeitä, sanoo Regis, leikkauksen läpikäynyt mies. Näemme myös videokuvaa Regiksestä ennen leikkausta - muutos on melkoinen.

Grenoblen professoreiden leikkausmenetelmä ei kuitenkaan sovi kaikille, ehkä vajaa viidennes potilaista saa siitä avun. Mutta esimerkiksi Ranskassa kaikki sellaisetkaan, joille leikkauksesta olisi hyötyä, eivät koskaan päädy leikkauspöydälle. Syynä on raha - tai paremminkin sen puute, sillä leikkaus on kallis. Vaikka kyseessä on hyväksytty hoitomuoto, viranomaiset tuntevat edelleenkin epäluuloa uutta menetelmää kohtaan.

- Kaikkihan riippuu siitä, mitä mitataan. Jos pystymme liikkumaan ja hoitamaan itsemme, siinä sitä säästöä tulee, sanovat ohjelmassa haastatellut potilaat.

Bernard on matkalla Grenobleen. Tässä ohjelmassa seurataan Bernardin leikkausta. Miten hänen käy?



ANTAKAA PAIMENTEN NUKKUA

22.9.2000 klo 22.30
ANTAKAA PAIMENTEN NUKKUA

Länsikreetalaisen Paleohoran rannikkokylän 800 asukasta elätti itsensä 30 vuotta sitten maataloudella ja kaupalla. Nyt asukkaita on 3000, ja leipä irtoaa pääasiassa kahdesta lähteestä, turismista ja kasvihuoneviljelystä. "Niiden välillä vallitsee tasapaino", väittää pormestari Giorgos Dermitzakis ja listaa joukon syitä, miksi kylästä ei ihan helposti muodostu massaturismikohdetta.

Saman kylän oma poika, insinööri, laulaja ja kreetalaisen kansanperinteen intohimoinen vaalija Nikos Apostolakis puolestaan tuntee murhetta turismin aiheuttamasta ilmapiirin muutoksesta ja kylän nuorten välinpitämättömästä suhtautumisesta omaan kulttuuriin. Vaikka Kreetan saari näyttää hiljaisesti taistelevan omaleimaisuutensa puolesta ehkä enemmän kuin muu Kreikka, kysymys kuuluu silti: kuinka kauan vielä?

Sillä matkailu on maailman nopeimmin kasvava elinkeino. Yksistään Välimeren rannikkovaltioihin, joissa asuu n. 450 miljoonaa ihmistä, kohdistuu vuosittain valtava, lähes 200 miljoonan turistin paine. Euroopan ympäristöviraston raportin mukaan tämä luku tulee seuraavan 20 vuoden aikana vielä kaksinkertaistumaan. Sääteleekö turismin kasvua kukaan? Onko ns. tervettä turismia olemassakaan? Vai onko kaikki ostettavissa: ihmiset, luonto ja kulttuuri?

Euroopan vuoksi - sarjan osassa "Antakaa paimenten nukkua" pohditaan, mitä massaturismin tulo pieneen kreetalaiseen kylään voi aiheuttaa, hyvässä ja pahassa. Onko olemassakaan oikeaa tapaa käsitellä monia turismin mukanaan tuomia muutoksia ei vain ihmisiin ja kulttuuriin, vaan myös ympäröivään luontoon? Sillä niinhän vain on, että samalla kun haetaan aina uusia kohteita, ollaan vääjäämättömästi myös mukana tuhoamassa vanhaa.

Mitä pitäisi tehdä? Paleohoran ohella ohjelmassa tutustutaan Vamosin vuoristokylän asukkaisiin, jotka ovat pohtineet keinoja autioituvien kylien elvyttämiseksi turismin avulla ja löytäneet oman ratkaisunsa. "Toimintamme on ollut aivan uutta Kreikassa. Valtio ei ole tukenut pennilläkään, mutta silti olemme menestyneet", sanoo Vamos Oy:n johtokunnan puheenjohtaja Nikos Frantziskakis. Ehkä vamoslaiset ovat löytäneet mallin, jota voisi soveltaa muuallakin maailmassa.

Vaikka "Antaa paimenten nukkua" pureutuukin pääasiassa massaturismin ongelmiin, se on samalla kurkistus kreetalaiseen kansanluonteeseen ja arvomaailmaan. Niistä tietää myös paljon ohjelmassa mukana kulkeva nokialainen elämysmatkailuopas ja ravintoloitsija Jouko Isometsä. Hänen "ulkopuolisena" heittämänsä mielipiteet matkailusta tuovat napakkaa lisäryyditystä kreetalaisten kommentteihin.

Kuvaus ja äänitys Seppo Bergman
Suunnittelu ja ohjaus Sinikka Hein


15.9.2000 klo 22.30
MARISKAN KAKSI ELÄMÄÄ

MARISKAN KAKSI ELÄMÄÄ

Viisi vuotta hollantilainen Mariska ansaitsi elantonsa prostituoituna Amsterdamin Punaisten lyhtyjen kaduilla. Huumeet ja parittajat olivat arkipäivää. Nyt hän on entinen prostituoitu, äiti ja liikenainen, joka pyörittää neuvontapalvelua entisille kollegoilleen.

Mariskan nuoruus oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Hän oli hankala lapsi, häirikkönuori, lopetti koulun kesken ja joutui lopulta hoidettavaksi psykiatriseen sairaalaan.

- Askel huumeiden ja prostituution maailmaan tuntui sen jälkeen jotenkin luonnolliseltakin, hän sanoo.

Mutta vaikka Mariska on päässyt jaloilleen, menneisyys ei jätä rauhaan. Niin Mariska kuin hänen vanhempansakin joutuvat kysymään vielä monta kysymystä. Tytär on vanhemmille rakas, on aina ollut, mutta he kamppailevat edelleenkin syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa.

- Klassinen kysymys on se, mitä me teimme väärin?

Kysymyksiä on paljon, vastauksia on monta ja samalla kertaa ei yhtään. Tässä reportaasissa Mariska puhuu avoimesti elämästään ja käy vuoropuhelua myös vanhempiensa kanssa.


8.9.2000 klo 22.30
V@STARINTAA ITÄVALLAN MALLIIN

V@STARINTAA ITÄVALLAN MALLIIN

- Yhteiskunta on meille vähän niin kuin taistelukenttä, me haluamme vaikuttaa asioihin, emme vain seurata sivusta, miten meidän tulevaisuuttamme oikein rakennetaan. Näin sanovat itävaltalaiset Ari, Markus, Meike , Christoph ja Anna. Heitä huolestuttaa oman maan nykytila ja erityisesti kiistellyn Vapauspuolueen ideologia ja toiminta.

- Rasismi ja kansalliskiihkoilu pelottaa meitä, he sanovat.

Vastarinnan keinot ovat osittain perinteisiä: keväällä levisivät maailmalle kuvat suurista Jörg Haiderin ja Vapauspuolueen vastaisista mielenosoituksista. Mutta nuorilla on myös uudet konstit käytössä.

- Tekstiviestit ovat osoittautuneet hyviksi keinoiksi kutsua ihmisiä toimintaan. Kun mielenosoituksessa on kova meteli eikä puhelimessa välttämättä kuule mitään, tekstiviestin saa aina näkyviin, sanoo Christoph.

Erilaisia toimintaryhmiä on kymmeniä, toiset pukeutuvat Mozart-vaatteisiin ja jakavat lappuja kaduilla, toiset laativat omia nettisivuja ja yrittävät sabotoida Vapauspuolueen sivuja. Eräs ryhmä haluaa muodostaa varjohallituksen verkkoon. Yhteinen kattoyhdistys on nimeltään Get to Attack, jonka sateenvarjon alle mahtuu monenlaista yrittäjä, myös hulvatonta katuteatteria ja monenlaista radioasemaa.

Euroopan Unioni käänsi etikettitasolla selkänsä Itävallalle, mutta lähetti kuitenkin presidentti Martti Ahtisaaren ja kaksi muuta viisasta miestä tutkimaan maan tilaa. Mahtoivatkohan viisaat miehet panna merkille näiden nuorten raikkaan, uudenlaisen poliittisen kulttuurin. Siis, esittelyssä 2000-luvun vastarintaliike!



1.9.2000 klo 22.30 PALLOPOJAT

Pallopojat

Syyskuun ensimmäisenä perjantaina matkustetaan nuorten jalkapalloilijoiden matkassa Hollantiin. 17-vuotias Ossi Martikainen on pelannut jalkapalloa pienen ikänsä ja haaveissa siintää ammattipelaajan ura Keski-Euroopassa. Ossia luotsaa maailmalle jalkapalloagentti Ari Masalin. Masalin on eräänlainen ihmiskauppias, joka yrittää löytää ja kaupitella sopivia pelaajia eurooppalaisin seuroihin. Agentin elämä on yhtä epävarmaa kuin pelaajankin: sopimuksen ja samalla palkanmaksun onnistuminen on monta kertaa miltei onnenkauppaa.

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji ja samalla valtava bisnes. Nuoret pelaajat ja heidän unelmansa ovat kansainvälistä kauppatavaraa, ja alalla liikkuu paitsi kunnollisia kauppiaita, myös paljon hämärämiehiä. Ari Masalin raottaa agenttien maailman salaperäistä verhoa ja kertoo, mitä kulissien tapana tapahtuu, miten kauppaa tehdään ja kenen kirstuun minkäkinlainen raha kilahtaa.

Ossi käy näytillä Amsterdamin Ajaxissa, häntä tarkkaillaan pelissä ja vapaa-ajallakin. Kamera käy harvinaisissa paikoissa, kuten Ajaxin harjoittelukeskuksessa- ja ottelussa, minne yleensä ulkopuolisilta pääsy on kielletty. Samoin tapaamme hollantilaisen sijaisperheen, joka ottaa nuoiren pelaajan siipiensä suojaan ja hoitaa tämän arkielämän, Ajaxin laskuun.

Pallopojat myytävänä-reportaasissa kohtaavat nuoren pojan haaveet ja agentin maailma. Miten käy unelman? Ja käykö kauppa? Reportaasin on toimittanut ja ohjannut Sari Isotalo.


31.05.00 KILPAILUHULLUT

Reportaasi ihmisistä, joille erilaiset kilpailut eivät ole vain hupia. He ovat lähestulkoon ammattilaisia, jotka vastaavat kymmenillä eri nimillä voittaakseen niin tarpeellista kuin tarpeetontakin tavaraa.

Toimittajat: Vincent Nguyen ja Dominique Bonnet.
Tuotanto: France 2, Envoye Special.


24.05.00 APPELSIINEILLA VAPAUTEEN

APPELSIINEILLA VAPAUTEEN

Entinen koulutus ja asema ei paljoa paina, kun pakolainen yrittää sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin. Poliittiset pakolaiset poimivat appelsiineja espanjalaisella hedelmätilalla, mukaan mahtuu yliopiston professori ja armeijan upseerikin. Tarjoaako uusi maa ja uusi yrittäminen kaivatun vapauden?

Ohjaaja ja toimittaja: José Maldavski
Tuotanto: VM Productions, Ranska


17.05.00 SAIRAALAPELLET

SAIRAALAPELLET

Ruotsalainen Viveca Olofsson on ammatiltaan pelletohtori. Hän ilmestyy sairaalaan lasten vuoteiden viereen, laulaa ja vitsailee kivut pois, ainakin vähäksi aikaa. Nauru hoitaa, sanoo hän. Pelletohtorit ovat alun perin lähtöisin Yhdysvalloista, jossa pellehoidon vaikutuksia on tutkittu tieteellisestikin. Mahtaako nauru pidentää ikää ihan oikeasti?


10.05.00 CEFALU – NAISTEN KAUPUNKI

CEFALU – NAISTEN KAUPUNKI

Vallankumous Italiassa! Turistienkin suosimassa sisilialaisessa Cefalun kaupungissa rapisee nyt miesvalta, sillä kaupungin tärkeimpiä johtopaikkoja pitävät hallussaan naiset: niin pormestari, poliisipäällikkö, päätuomari, sairaalan johtaja kuin hotelliketjun päällikkökin ovat naisia. He käyvät haasteisiin kiinni uudenlaisella ajattelulla: kun osaa organisoida, Italiassakin voi nainen valita sekä uran että perheen.

Toimittaja ja ohjaaja: Thierry Durouet.
Tuotanto: Capa Presse TV, Ranska.


03.05.00 HULLUN KYLÄN KERTOMUKSIA

HULLUN KYLÄN KERTOMUKSIA

Lierneux on pieni kylä Belgiassa. Jo sadan vuoden ajan elämän keskus on ollut psykiatrinen sairaala, jossa hoidetaan ihmisiä, jotka on muualla todettu toivottomiksi tapauksiksi. Pieniä ihmeitä tapahtuu koko ajan, ja kun potilaat ovat parantuneet sen verran, että eivät enää ole vaaraksi itselleen ja ympäristölleen, he muuttavat kylällä oleviin sijaisperheisiin. Tapaamme muun muassa Jeanin, Patrician ja Philippen, jotka kertovat sairastumisestaan, sijaisperheistään ja siitä, miten pitkän laitoskierteen jälkeen sijaisperhe voi antaa palan ihmisarvoa takaisin.

Tuotanto: TV France 2/ Envoye Special, Ranska


26.04.00 KOTIOPETTAJAN PALUU

KOTIOPETTAJAN PALUU

Pietarissa on nykyään niin varakkaita vanhempia, että he pystyvät vaatimaan lapsilleen turvallisia yksityiskouluja ja pitämään jopa kotiopettajia. Venäjällä on koko kasvatuksen ideologia muuttumassa - yksilöllisyys on nyt valttia. Uudenlaisia mahdollisuuksia löytyy, mutta tietysti vain niille joilla on siihen varaa.

Toimittaja ja ohjaaja: Lisa Hovinheimo.
Tuottaja: Anne Flinkkilä.


19.04.00 SANTIAGON TIELLÄ

SANTIAGON TIELLÄ

Kävele 800 kilometriä halki Espanjan ja saat synnit anteeksi! Pyhän Jaakobin tie on keskiaikainen pyhiinvaellusreitti, jonka päätepiste on Santiago de Compostelan kaupunki. Varsinkin kesäisin tiellä on ruuhkaa eikä satojen kilometrien jalkapatikka tunnu pelottavan. Mukana oli myös toimittaja Kirsi Jansa, joka käveli tien kameran ja avoimen mielen kanssa. Toimittaja ja ohjaaja: Kirsi Jansa Tuottaja: Anne Flinkkilä

Linkkejä Suomalaisille pyhiinvaellussivuille:
Henrikin vaellus:
www.henrikin.fi/sthenrik
Olavinvaellus Trondheimiin ja Jaakonvaellus Härkätiellä:
www.europilgrimage.org
ja eurooppalaisen projektin päätapahtumien sivuille:
www.europeanpilgrimage.com


12.04.00 KARKULAISET (RUNAWAYS)

KARKULAISET

Sata tuhatta lasta karkaa kotoaan vuosittain Englannissa. Suuri osa heistä päätyy Lontooseen. Nuoret eivät pääse hätämajoituksiin, eivät ole oikeutettuja sosiaaliturvaan, silti monen mielestä katu voittaa kotiolot.

Tässä ohjelmassa nuoret kertovat elämästään: miten selvitä hengissä kadulla ja kotona. Samalla kysytään sitä, mikä on mennyt pieleen, kun poliisi ja sosiaalityöntekijätkin tuntuvat hylänneen nämä karkulaiset. Luottaa voi ainoastaan kaveripiirin ja omaan itseensä.

Ohjaaja: Lynn Ferguson
Tuotanto: A FIRST FRAME TV, Englanti


06.04.00 SCIENTOLOGIAN LAPSET

SCIENTOLOGIAN LAPSET

Kiistelty scientologiakirkko antaa tarkat ohjeet lasten kasvatukseen. Lapsia pidetään pieninä aikuisina ja erityinen järjestö huolehtii periaatteiden noudattamisesta. Tanskalaisessa reportaasissa vanhemmat ja lapset kertovat kokemuksistaan.

Toimittaja ja ohjaaja: Lisbeth Lyngse
Tuotanto: Net-Produktion A/S


29.03.00 TEHO-OSASTO BULGARIALAISEEN TAPAAN

TEHO-OSASTO BULGARIALAISEEN TAPAAN

Bulgarialaisen sairaalan arkipäivää: huumeongelmia, itsemurhakandidaatteja, yksinäisiä vanhuksia, liikenneonnettomuuksia. Ensiavussa on menoa ja meteliä kuin television Teho-osastossa. Erona on kuitenkin se, että tämä tarina on tosi. Karua sairaalaelämää on seurattu parinpäivän ajan ja kameran eteen marssii monenlaisia arkipäivän sankareita.

Ohjaaja: Nikolay Volev
Tuotanto: Bulgarian National Television


22.03.00 ORAVANNAHAT TAKAISIN

Jenny Glover

Kun tehtaat suljetaan ja perinteiset työpaikat katoavat, on ihmisten keksittävä uusia keinoja työllistää itse itsensä. Raportoimme englantilaisesta yhteisöstä, jossa on hylätty raha ja siirytty vaihtotalouteen.

Toimittaja ja ohjaaja: Peter Launo.
Tuottaja: Anne Flinkkilä.



15.03.2000 BISNESMUNKIT

BISNESMUNKIT

Kun munkit lähtivät liike-elämään. Oppia eettiseen bisneksentekoon voi hakea niinkin yllättävistä paikoita kuin keskieurooppalaisista luostareista. Munkit myyvät mm. trendiolutta, juustoja, hajuvesiä, lentokoneiden osia - henkensä pitimiksi. Mutta entä, jos rahaa tulee liikaa? Tuleeko köyhyyteen sitoutuneesta munkista kunnon kapitalisti?

Toimittaja ja ohjaaja: Philippe Poiret
Tuotanto: Capa Presse TV, Ranska



08.03.2000 HUIVEJA, MINIHAMEITA JA MUSLIMITYTTÖJÄ

HUIVEJA, MINIHAMEITA JA MUSLIMITYTTÖJÄ

Kaksi ystävystä, toisella pää tiukasti huivin peitossa, toisella paljastava minihame. Molempien perhe on tullut Saksaan Turkista. Miten täyttää kaikkien odotukset – olla hyvä tytär, hyvä muslimi, toteuttaa haaveitaan? Uuden ajan saksalaiset suurten kysymysten äärellä.

Toimittaja: Wolf-Rudiger Schmidt
Tuotanto: TI:ME CO:DE Berlin, Saksa



01.03.2000 AUSCHWITZ- UNOHDETTU TODISTAJA

AUSCHWITZ- UNOHDETTU TODISTAJA

Englantilainen Arthur Dodd oli sotavankina Auschwitzissa ja pakkotöissä IG Farbenin tehtaalla. Pikkuhiljaa hänelle valkeni, mitä aidan toisella puolella tapahtuu. Sodan jälkeen kukaan ei halunnut tietää Arthurin kokemuksista ja niinpä hän kävi muistoja läpi vain painajaisissaan. 50 vuoden jälkeen hän palaa Puolaan. Koskettava reportaasi , jossa menneisyyden ja nykyisyyden haamut kohtaavat.

Tuotanto Deborah van Bishop/BBC Englanti



23.02.2000 MUNASOLUTURISTIT

MUNASOLUTURISTIT

Kun lasta ei tule. Hedelmöityshoitojen kirjo muistuttaa pientä supermarkettia: kaikkea on tarjolla, mutta lopputulos ei ole taattu. Munasolulahjoitus voi olla monelle viimeinen oljenkorsi. Mutta kenen munasolu? Ranskassa laki kieltää tutun lahjoittajan käytön, niinpä siellä onkin syntynyt omituinen turismin muoto. Pariskunnat matkustavat lahjoittajineen ulkomaille tai ostavat munasolun kovalla rahalla amerikkalaiselta kauppiaalta. Kuka loppujen lopuksi tässä kaupanteossa voittaa?

Toimittaja ja ohjaaja Brigitte-Fanny Cohen Tuotanto France 2 , Ranska



16.02.2000 KYLÄ NIMELTÄ FERRARI

Kylä nimeltä Ferrari

Maranello on pieni, mitäänsanomaton kaupunkipahanen Pohjois-Italiassa. Silti se houkuttelee vuosittain sankat joukot punaiseen verhoutuneita turisteja. Maranellon salaisuus on nimeltään Ferrari. Ferrarin tehtaan ympärillä pyörii kaikki: työ, vapaa-aika,kaupankäynti. Onko Mika Häkkinen kirosana? Onko punainen kosto tulossa, nyt kun formulakausi kohta pyörähtää käyntiin?

Toimittaja ja ohjaaja Anne Flinkkilä

Linkki http://www.comune.maranello.modena.it



09.02 TOISENLAINEN ILTARUSKO

TOISENLAINEN ILTARUSKO

Kolme vaaria ja mummo. Hollantilaiset Ben, Gerard, Willem ja Henny ovat herttaisia vanhuksia jotka ovat suurimman osan elämäänsä eläneet kaksoiselämää. Edes suvaitsevaisessa Amsterdamissa ei vielä 50-luvulla ollut helppoa olla homoseksuaali. Nyt he haluavat viettää viimeiset vuotensa samanmielisten ihmsiten seurassa, ilman syrjinnän pelkoa. Siksi he muuttavat asumaan toisenlaiseen vanhainkotiin.

Ohjaaja Tjarda Hoekstra Tuotanto RVU Educational Broadcasting, Hollanti



26.01.2000 NAISET ISKEVÄT ENSIN

NAISET ISKEVÄT ENSIN

Mitä tehdä, kun lähiöelämä ahdistaa ja tulevaisuus näyttää epävarmalta? Neljä ranskalaista nuorta naista päätti tähdätä korkealle, ilmavoimien eliittijoukkoihin, jossa sotaa leikitään tosissaan. Edessä voi olla partiointia, seikkailuja, rauhaanpakottamista. Tiukka muutaman viikon koulutus erottaa jyvät akanoista. Mallia meillekin?

Toimittaja ja ohjaaja Tania Faure Tuotanto CAPA Presse TV, Ranska



19.1.2000 HALLELUJA JA PUNAISET SAAPPAAT

Helsingin Malmilta Saalemin kautta lähtee romaninuorten avustusryhmä kohti romanialaista mustalaiskylää, jossa unohdetut lapset heitä odottavat. Asuntoautossa on lastina saappaita ja saippuaa. Laulamalla ja soittamalla hankituilla avustusrahoilla on tarkoitus varustaa Euroopan kurjimmissa oloissa elävät heimoveljet talven varalle.

Toimittaja ja ohjaaja Pirkko Frank-Arkimies

Linkkejä:
Suomen Vapaa Ulkolähetys eli Finnish Free Foreign Mission http://www.fffm.fi
Romaniasiain neuvottelukunta http://www.vn.fi/stm/suomi/pao/ronk/rindex.htm

AUTETAAN YHDESSÄ!
Romanian unohdetut lapset
Suomen Vapaa Ulkolähetys ry.
Merita Myyrmäki 228718-5249