Tutkimusmatkalla

Kukas se sanoikaan, ettei saa kuolla uteliaana? Muistan tuon lauseen yleensä silloin, kun jokin tuleva pelottaa. Tulevassa pelottaa tuntematon, että ei tiedä. Epävarmuus. Siellä on myös ahdistus.

Kirjoittamisen varjopuolet ovat sellaisia, ainakin minulle. Että en tiedä, minun on vain uskallettava voittaa omat vastukseni ja hypätä tuntemattomaan, olla utelias tutkimusmatkailija. Kunhan pääsen eteenpäin enkä putoa sellaisiin ansoihin, kuin että mitä muut ajattelevat tai mokaanko.

Silti sitäkin sattuu joskus. Että pelko hallitsee tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ja jään sisältä kuitenkin uteliaaksi. Jos käy niin hyvin, että tunnistan sen, hermostun itselleni: Senkin lammas! Miten ikinä luulet, että voisit kirjoittaa, jos sinulla ei ole rohkeutta asettaa itseäsi alttiiksi ja ottaa sekin riski, että työsi tyrmätään? Mikä siinä on lopulta niin pelottavaa? Et ole tainnut edes miettiä sitä, pelkäät vain jotain epämääräistä pimeää suttua. Pelkäät, että jäät yksin.

Muuten, muistatko mitä terapeuttisi sanoi: se, että joku arvostelee työtäsi, ei tarkoita, että hän arvostelisi sinua. Ethän itsekään tee niin muiden tekijöiden töiden kohdalla! Olet alkanut pikemminkin arvostaa ja huomata niitä, jotka a) tekevät b) uskaltavat laittaa itsensä likoon.

Turhinta on pelätä, että kuljet harhaan! Mitä sitten? Eikö sekin ole yhdenlainen tulos, kun huomaa, että jokin polku ei ole oikea? Keksi uusi suunta senkin itsekriittinen mätämuna! Sitä paitsi onhan sinussa toinenkin puoli, osaat nauraa itsellesi, mihin se muka on yhtäkkiä hävinnyt? Oletko antanut vallan jollekin muulle, joka on alkanut ohjata kirjoittamistasi tai ylipäätään elämääsi? Vai onko lopulta niin, että pelkäätkin itsellesi paljastuvia pimeitä huoneitasi, mörköjäsi? Häh?!

Okei sekoboltsi. Hengitetään hetki. Jätetään hautumaan...

Kun mietin niitä teoksia, joiden edessä olen antautunut, jotka ovat herättäneet, sattuneet tai naurattaneet, ylipäätään tuntuneet, niitä yhdistää ainakin yksi seikka. Ne ovat jollakin tapaa todella rohkeita juttuja. Minkälaisia koppuraisia teitä nämä tekijät ovatkaan kulkeneet, esteitä ja mörköjä kohdanneet? Tuskinpa se on syntynyt vain taivaan lahjana.

Tutkimusmatkailija, pidän siitä sanasta. Rohkaistun taas jatkamaan tätä hieman sekavaa haparointia ja tulen ajatelleeksi, että eikö se edessä oleva tuntematon matka tee kirjoittamisesta nautinnon arvoisen ja elämästä elämisen arvoisen? Jos etukäteen tietäisi reitin ja tapahtumat, miksi tekisi yhtään mitään… Eihän se olisi ollenkaan niin jännittävää.

Kuka?

Jenny Dahlström

käsikirjoitusopiskelija

Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu, elokuvataiteen laitos (ELO), elokuva- ja tv-käsikirjoituksen linja, seitsemäs vuosikurssi.