Löytyykö näyttelijä netistä?

Ohjaaja voi valita näyttelijän rooliin vain tavattuaan, koekuvattuaan tai nähtyään tämän livenä, mutta netissä toimivat roolituspalvelut auttavat ohjaajaa löytämään uusia kasvoja ja saamaan ensimmäisen kuvan näyttelijästä. Käytin tällaista palvelua Pariisissa eikä kokemus ollut aivan vastenmielinen.

Ranskalais-amerikkalaisella yhteistyöllä perustettiin vähän yli vuosi sitten (tuottoa tavoittelematon) sivusto Let It Cast http://letitcast.com Sitä tukee mm. CNC (Ranskan elokuvasäätiö), l’ARP (Ranskan ohjaajien ja tuottajien yhdistys), Groupe 25 Images (Ranskan televisiodraamaohjaajien yhdistys), sekä Directors Guild of America (amerikkalaisten ohjaajien liitto, joka ensimmäistä kertaa mainostaa jäsenilleen castingtyökalua). Tällä hetkellä sivusto toimii vain Ranskassa, mutta on laajenemassa mm. USA:han.

Periaate on yksinkertainen: näyttelijät voivat joko itse kuvata kohtauksen suoraan sivustolle, tai agenttiensa tai casting directorin kautta saada koekuvauksensa nettiin, mistä ohjaaja ja roolittaja, mahdollisesti jopa tuottaja voivat niitä käydä katsomassa ja kommentoimassa näkemäänsä luottamuksellisesti. Kuulostaa näyttelijän näkökulmasta aika raadolliselta, mutta ohjaajalle on välttämätöntä nähdä ja kuulla näyttelijää saadakseen käsityksen minkälainen ja -muotoinen ihminen on kyseessä.

Sivusto antaa siis ohjaajalle ensimmäisen joustavan tavan nähdä kasvoja ja kenties tulkintaakin, mutta pääasiassa se on vain ensiaskel roolivalinnassa; moniulotteisempi muoto ja vaihtoehto valtaville valokuva- ja cv-pinoille, joista saa melko vähän kosketuspintaa.

Let It Cast-sivustolle perustettiin ohjaamalleni elokuvalle La Vénitienne oma sivu, minne määrittelin mitä rooleja olen etsimässä. Pääroolin esittäjä oli jo valittu, mutta muut roolit olivat auki. Kirjoitin synopsiksen tarinasta, henkilöluonnehdinnat sekä esittelin elokuvan ja sen mitä etsin omin sanoin http://letitcast.com/en/casting_calls/saara-saarela-la-venitienne

Valitsin koekuvattavat kohtaukset jotka liitettiin roolien yhteyteen. Näin näyttelijä pystyi itsenäisesti tutustumaan elokuvaan, katsomaan onko siinä mahdollisia rooleja ja lukemaan sekä tulostamaan kohtauksen, tai nauhoittamaan oman koekuvauskohtauksensa suoraan sivulle. Tämä työskentelytapa mahdollisti myös sellaisten näyttelijöiden näkemisen, joilla ei ole agenttia, tai jotka asuvat muualla kuin Pariisissa eivätkä pääse pääkaupunkiin esittäytymään.

Sivulle casting director Nora Habibin lataamat tai näyttelijän itse nauhoittamat videot ovat salasanojen takana eli täysin luottamuksellisia. Noran kanssa kävimme sitten sivulla reaaliaikaista keskustelua ja valitsin itse koekuvaukseen tulevat näyttelijät. Kaikki tämä Helsingistä suoraan Pariisiin.

Järjestelmä toimi ja sopi minulle hyvin, koska en ollut itse koko ajan paikalla eikä minulla ollut aikaa olla joka vaiheessa mukana. Jokaista pientäkin roolia kohden katsoin tai uusintakoekuvasin keskimäärin noin 30 ehdokasta, joihinkin jopa enemmän. (Tämän lisäksi casting director oli sopinut tapaamisia noin 50 tunnetun näyttelijän kanssa, joita ei koekuvattu lainkaan).

Let It Cast-sivusto ja nettikoekuvaukset ovat aiheuttaneet Ranskassa kiivasta keskustelua. Onko se tarpeellista vai näyttelijää aliarvioivaa, voiko videoista nähdä oikeasti mihin näyttelijä pystyy? Näyttelijät kehottavat roolittajia ja ohjaajia käymään mielummin teattereissa ja elokuvissa. Toki toki, sanon minä ja teattereissa käydään sen minkä pystytään, ja samalla totean etten olisi mitenkään pystynyt tutustumaan niin kattavasti ranskalaisiin näyttelijöihin ilman tällaista kokemusta, saati olemaan läsnä niin valtavassa määrässä koekuvauksia.

Toiset näyttelijät ovat taas kiittäneet suuresti saamastaan mahdollisuudesta. Roolittaminen ja koekuvaukset ovat siis muuallakin aivan yhtä vaikea ja herkkä aihe kuin Suomessa, missä näyttelijöiltä kuulee niistä jatkuvasti lähes traumaattisista kokemuksista.
 
Suomessa eivät ohjaajat usein halua käyttää roolittajaa, tai sitä ei koeta tarpeelliseksi, mutta oma kokemukseni on että roolittaja voi parhaassa tapauksessa saada ohjaajan ajattelemaan vaihtoehtoja joita ei muuten olisi edes tullut mieleen. Valintoja voi myös peilata ja koekuvauksista voi keskustella.

Maissa missä kilpailu on äärimmäisen kovaa, on casting director aivan välttämätön. Ohjaaja ei pysty itse käymään läpi kaikkia mahdollisia ehdokkaita.

Agenttien luvatussa maassa Ranskassa Let It Cast on otettu hyvin vastaan nimenomaan agenttuurien kautta. Se on helpottanut heidän työtään saada näyttelijöitään esille ja tehdä heitä tutuiksi, esim. http://www.cineart.fr

Näyttelijöiden valinta on ohjaajalle herkkua, eikä mikään järjestelmä tietenkään voi syrjäyttää henkilökohtaista kontaktia. Siitä tässä ei ole kysymys vaan mahdollisuuksien lisäämisestä. Roolittaminen on pelottavaa ja ihanaa yhtä aikaa. Valinta on jo iso osa näyttelijän ohjausta, osuva valinta voi nostaa pienenkin roolin uusiin ulottuvuuksiin.

Tästä on mielestäni hyvänä esimerkkinä Little Miss Sunshine - elokuvassa isoisän yllättävän kuoleman jälkeen sairaalassa tapahtuva kohtaus, missä surutyöntekijä (Paula Newsome) on vain ehkä minuutin kuvassa, mutta apaattisuudellaan ja leipääntyneellä tyylillään saa suruun mieleenpainuvan absurdin vireen.

Let It Cast-sivusto on muuten siirrettävissä myös Suomeen. Kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä.