yle.fi


80 E - avainkohtaus

80 E - avainkohtaus

1. huhtikuuta 2010 Kommentit: 0

Pääset lukemaan kohtausnäytteet käsikirjoitusformaatin mukaisessa muodossa alla olevasta linkistä:

Marjo Tiitto: 80E, kohtausnäytteet pdf / käsikirjoitusformaatti

80E

Lähdetään alusta: ensimmäinen kohtaus on ihan selkeä. Siinä ei ole mitään turhaa. Seuraavassa alkaa jo olla.

Kohtaus, jossa lääkäri pyörittelee Riitan uusia rintoja, on tilanteena toki aivan mahdollinen ja hauska. Dialogin suhteen suosittelen kuitenkin käyttämään punakynää. Less is more.

Esim. Riitta sanoo: ”Mut ku mä en tullu tänne rintojensuurennukseen vaan silmäluomileikkaukseen. Miten on mahdollista, että mulla on tässä nyt tällaiset... tällaiset... pallot?”

Tästä on helppo pyyhkiä heti puolet, eli ainakin koko jälkimmäinen virke pois. ”Miten on mahdollista...” jne. pois vaan. Tämä on nimittäin jotain, jonka voi näytellä. Pelkkä rintojen ällistyneenä tuijottaminen kertoo meille saman asian paljon tehokkaammin. Sama koskee myös lääkäriä. Hänen viimeinen repliikkinsä on valtavan pitkä ja varsin tarpeeton. Paljon enemmän meille kertoisi, jos lääkäri katsoisi Riittaa, hymyilisi rohkaisevasti ja sanoisi vain yksinkertaisesti: ”Tällaiset leikkaukset ovat usein henkisesti raskaita” ja lähtisi. Sellaisena repliikki olisi toteavuudessaan oikein hauska, ja vastaansanomaton. Less is more. Dialogissa se on aina.

Tällainen repliikkien viilaus ja pyyhkiminen kuuluu asiaan. Itse pyyhin dialogista jo valmiiksi puolet pois ennen kuin annan käsistä eteenpäin, ohjaajalle tai tuottajalle. Ensimmäiset versiot ovat aina pulleita ja rönsyileviä, ja niin pitääkin. Aina saa pois.

Kohtauksessa, jossa Pekko käy suoraan asiaan, on Ninnan repliikissä sama homma. Kannattaa miettiä, minkä kaiken voi näytellä, sen sijaan, että sanoo sen ääneen. Esim. ”Että tämmöstä täällä” on tyypillistä ruokaa delete-näppäimelle. Pelkkiä välisanoja. Asian voi näytellä.  Mitä muuta saa pois?

Tulemmeko kohtaukseen Ninnan näkökulmasta? Miten olisi, jos näkisimme Pekon vain tulevan ja tuijottavan Riitan rintoja? Seuraavaksi näkisimme Ninnan kulkevan kohti ovea, avaavan sen, ja näkevän Pekon Riitan kimpussa. Näemme siis tilanteen vain Ninnan silmin. Ja voi olla niinkin, että kaikkein tehokkain reaktio Ninnalta olisi hiljaisuus. Usein isossa konfliktissa vasta hiljaisuus saa tilanteen elämään. Mitä tuollaisessa tilanteessa oikeasti voi sanoa? Nyt Ninnan repliikki, sanavalmius, saa aikaan vaikutelman, että asia ei ole hänelle loppujen lopuksi kovin tärkeä, eikä ainakaan järkytys suuri. Repliikki pienentää asian.

Kohtauksessa, jossa Riitta on ex-miehensä kanssa, on toinen, tyypillinen ongelma: Jarmo puhuu asiat vähän liian suoraan ulos. Nyt hän sanoo ääneen asioita, joita hän oikeasti haluaa, mutta koittaisi ehkä nimenomaan peittää. ”Aika... makeet noi... Mikset sä mun aikana tehny mitään tuollaista. Ties vaikka vielä oltais yhdessä, jos oisit sillon innostunu.” Kertoisiko pelkkä rintojen tuijottaminen enemmän? Samalla hän ehkä puhuisi jotain ihan muuta ja yrittäisi peittää tuijotuksensa. Puheen ja teon ristiriita.

Kannattaa pitää mielessä tämä kulunut, mutta opettavainen käsikirjoittajien sanonta: ”If the scene is about what the scene is about, you’re in deep shit.”

Dialogin puhekielisyyden suhteen kannattaa olla tarkkana: sanoisiko Jarmo tosiaan ”tuollaista”? Eiköhän se ole ”tollasta”? Tai korkeintaan ”tuollasta”.

Tällaista dialogin tarkastamista ja karsimista voisi näissä kohtauksissa harrastaa enemmänkin. Kaikki, minkä saa pois, kannattaa ottaa pois. Myös Riitan ja Annelen kohtauksessa dialogista saa helposti puolet pois. Kannattaa kokeilla, yhdistellä, harventaa.

Nauhuri tuntuu ehkä vähän mekaaniselta ja simppeliltä keinolta kertoa Riitalle Laurin tissikammosta, varsinkin kun nyt joutuu aika paljon selventämään ja selittämään, että mikä nauha se on ja mistä saatu. Hauskemmaksi tilanne tosin muodostuu silloin, jos liike on täynnä muita asiakkaita, ja mankka kovalla.

Varsinkin nämä dialogiasiat ovat sellaisia, että ne voi hyvin unohtaa ensimmäisen version kirjoittamisen ajaksi. Ei kannata kipsaantua ja pysähtyä epäilemään joka sanaa. Silloin koko versio jää helposti kirjoittamatta. Karsimisen voi ihan hyvin jättää sitten seuraaviin versioihin. Tärkeintä on saada kaikki ulos ja paperille, hinnalla millä hyvänsä.

Kimppuun vaan.

Mikko Reitala

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.

test

  • 80 E

    Marjo Tiitto on länsiuusimaalaistunut pohjoispohjalainen, joka etsii heimoidentiteetin ohella luovuutensa rajoja. Toimittajana työskentelevä Marjo pakenee todellisuutta kirjoittamiseen ja haaveiluun.

Pertti

Luovuutta kuvaavat parhaiten sanat ”Mitä jos…?” Siitä on hyvä lähteä.