80E - käsikirjoitus 1. versio

80E

Riitta Väkeväiselle asennettiin valtavat implantit, mutta leikkauksessa kävi valitettava virhe. Häneltä poistettiin samalla oma tahto.

Kaikkiin ongelmiin tässä käsikirjoituksen ekassa versiossa löytyy syyllinen: päähenkilö.

Kohtauksesta 2 eteenpäin meillä on Riitan suhteen kaksi vaihtoehtoa. Hän voi virheen huomattuaan, siis tajuihinsa tultuaan, aloittaa asiantilan välittömän oikaisemisen. Heti täysi rähinä päälle. Se olisi todenmukaisinta ja uskottavaa. Niin oikeassa elämässä tapahtuisi. Paniikki, kauhu, raivo, syyllisten etsintä. Juristi paikalle. Masennus ja epätoivo, häpeä. Miten tästä eteenpäin? Miten voin mennä töihin? En voi. Koska korjaava leikkaus voidaan suorittaa?

Toinen vaihtoehto on se, että Riitta ei selittele, ei puhu juuri mitään. Tällöin katsoja ei siis tiedä, onko oikeasti tapahtunut virhe, vai eikö Riitta vain kehtaa tunnustaa, että halusi silikonit. Mysteeri. Epäilemme, että Riitta valehtelee.

Tämänhetkisessä käsikirjoitusversiossa Riitta on maailman sopeutuvaisin nainen. Ääripää sekin, tavallaan. Hän saa vahingossa implantit, mutta ainoastaan pikkuisen ihmettelee niitä. Ikään kuin tilanne olisi vain hiukan kiusallinen. Ja töihin vaan. Riitasta piirtyy tällaisenaan varsin erikoinen kuva. Tämä ei varmasti ole Marjon tarkoitus, mutta nyt Riitasta ei oikein ymmärrä, mitä hän haluaa. Hän hyväksyy uudet rintansa käsittämättömän nopeasti. Edes kirurgin luona hän ei saa sanaa suustaan, ja tässäkin ollaan jo sivulla 19.

Ratkaisun ei tarvitse olla monimutkainen. Se oli jossain versiossa ihan paperillakin jo. Eli että tulehdusvaaran, tai vaikkapa jonkun juridisen kiemuran, takia korjaava leikkaus voidaan suorittaa vasta kuukauden tai parin kuluttua. Ymmärrettävää ja uskottavaa. Tämä aika riittäisi meille oikein hyvin. Sen puitteissa Riitta voisi aivan mainiosti tarvittaessa muuttaa mieltään ja vaihtaa suuntaansa vaikka kuinka moneen kertaan. Ja lopussa päätös olisi hänen omansa. Rinnat vai ei?

Iänikuinen kysymys kuuluu siis taas: mitä päähenkilö haluaa? Miten hän toimii suhteessa tähän tavoitteeseen?

Nyt Riitan osana on vain ottaa vastaan tilanteita, pääasiassa ongelmia, joita hänen uudet rintansa aiheuttavat.  Parisuhteessa, työssä, tyttären kanssa. Kaikki nämä viritykset toistavat siis samaa asiaa: koolla on väliä. Miehet menevät pääsääntöisesti sekaisin, naiset taas ovat kateellisia. Kaikkiin rinnat vaikuttavat jollakin tavalla. Käsikirjoitus esittelee uutterasti, miten eri henkilöt reagoivat Riitan uusiin rintoihin. Ja elottomatkin esineet: vaatteet etc. Mutta mitä Riitta itse tekee? Miten hän toimii? Minkä eteen? Mitä hän haluaa? Unelma talosta, ja miehestä, on ihan konkreettinen, mutta miten Riitta toimii niiden eteen?

Ongelma esitellään napakasti kohtauksessa yksi, mutta Riitta ei nyt vastaa haasteeseen. Hän jopa luopuu lapsestaan ihan kiltisti, vaikka on vain joutunut väärinkäsityksen uhriksi. Melkoisen sopeutuvainen nainen.

Mitä Erin Brockovich tekisi?

Vasta ihan lopussa Riitta alkaa osoittaa heräämisen merkkejä: hän ostaa tyttärensä takaisin hankkimalla koiran, kostaa esimiehelle tekemällä ilmiannon poliisille ja uhkailee kirurgia. Herää kysymys, miksi hän ei ole tehnyt näitä asioita jo monta kymmentä liuskaa aikaisemmin.

Maailma Riitan ympärillä on selkeästi tyylitelty komedian tarpeisiin. Katusoittajan kommentit, pankin armeijatyyliset arkirutiinit ja moni muu yksityiskohta. Se on tyylilajikysymys. Täytyy vaan varoa, ettei tämän idean alkuperäinen dynamiikka latistu siinä samalla. Keinotekoiset tissihirviöt törmäävät todelliseen maailmaan. Sarjakuvamaisen suuret silikonit liian sarjakuvamaisessa maailmassa eivät synnytä kipinää.

Dialogin suhteen varoituksen sana: nyt varsin monessa kohtauksessa henkilöt puhuvat ääneen juuri sitä, minkä me muutenkin näemme tai olemme jo tajunneet kauan sitten. Alatekstiä ei kannata sanoa ääneen. Silloin se ei ole enää alatekstiä. Henkilön toiminnan motivaatio kannattaa mahdollisuuksien mukaan näyttää, tehdä selväksi niin, että sitä ei tarvitse ääneen selitellä. Tällaisen pikapalautteen puitteissa ei ole mahdollista mennä yksittäisiin kohtauksiin eikä repliikkeihin, mutta tällä silmällä teksti kannattaa perata läpi.

Päähenkilön suunta täytyy olla selvillä alusta asti. Sitten toimintaa, eli eteenpäin, sinne minne nännit näyttää.

Mikko Reitala