Antilooppi - avainkohtaus

Antilooppi

Ensivilkaisulla näytti että olet kirjoittanut kaksi kohtausta. Tosiasiassa niitä on neljä. Ainakin minun mielestäni ensimmäinen kohtaus kannattaisi jakaa kolmeksi. Ensiksikin se on helpompi lukea ja visualisoida, jos kontin sisällä tapahtuva käsitellään erillisenä ja toiseksi faktisesti tässä siirrytään ulkoa sisätilaan. Kohtauksen otsikkorivi sen kertookin (EXT.INT SATAMA / KONTTI – YÖ), mutta koska tilanne kontissa on selvästi oma kokonaisuutensa, se kannattaa sellaiseksi myös kirjoittaa.

Tässä ollaan selkeästi avainkohtausten äärellä, tarinan alussa ja lopussa. Hyvät valinnat myös siksi, että nämä sisältävät muutaman keskeisen tarinan elementin, joita on hiottu treatment- ja step outline –vaiheessa. Nyt päästään näkemään, miten ratkaisut toimivat kohtauksissa. Antiloopin avaus on auki kirjoitettuna helppo nähdä, siinä on karua ja mukaansa tempaavaa visuaalisuutta. Eeron sairauden paljastuminen Ramille tarinan loppupuolella tuntuu nyt saavan juuri oikeat mittasuhteet – tolkuttoman pienen, ohi kiitävän hetken, jolloin käy ilmi elämän kokoinen tragedia.

Kohtaus 1:

Alussa on todella pitkä parenteesi. Tosin se rytmittyy, mikäli jaat ensimmäisen kohtauksen kolmeksi. Katso kuitenkin, voisiko sitä tiivistää. Ymmärrän kyllä että on aiheellista kertoa yksityiskohtaisesti, miten Eero konttiin pääsee ja miten hän yrittää peittää varastamisensa jäljet. Siitä ei pidä tinkiä. Mutta voisiko joitakin mutkia suoristaa, tarpeettomia yksityiskohtia poistaa?

Edellistäkin tärkeämpää on rytmin ja sitä kautta tunnelman luominen avaussekvenssiin. Eero menee muina miehinä varkaisiin, kuten ennenkin. Tämän hän osaa, on tehnyt kymmeniä ellei satoja kertoja aiemmin. Olisiko hänestä kokemuksen myötä tulossa myös ahne? Ottaisiko hän tällä kertaa ”enemmän kuin kädet jaksavat kantaa”, jolloin tilanteen muutuminen afrikkalaisten löydyttyä on hänelle entistä hankalampi. Mihin sulloa kaikki jo kahmitut tavarat? Tällaisella tai jollakin vastaavalla toiminnalla varmistettaisiin myös se, että Um Taha ei voi olla käsittämättä millä asialla Eero on.
Kun varkaus tehdään riittävän ”näyttävästi”, kukaan ei enää epäile sitä että Eeron on pakko ottaa Um ja Bok mukaansa. Mitä röyhkeämpi Eero on alussa, sitä isommalta uhkalta tuntuvat lähestyvät työmiehet ja sitä paradoksaalisemmalta kuulostavat miesten ensimmäiset repliikit. Pidän kovasti heidän lyhyestä sananvaihdostaan, se leikkaa yllättävällä tavalla huumorin pilkahduksen keskelle pimeää satamaa.

Kohtaus 2:

Tässä on jo nyt hyvä jännite, toiminta kohdallaan, dialogi uskottavaa, juuri sellaista Ramin ja kavereiden suuhun sopivaa.

Tilanne Umin ja rettelöitsijöiden välillä viiltää, erityisesti Bokin takia.

Ristiriita Eeron ja Ramin välillä syntyy yllättäen, hyvä käänne. Kunnes Rami valitsee puolensa mutta asetelma kääntyykin vielä kerran – yhdellä lauseella: ”Mä en vaan taida parantua tästä.” Ekonomista ja koskettavaa.

Leena Virtanen