Antilooppi - käsikirjoitus 1. versio

Antilooppi

Itseni toistamisen uhallakin totean: Antilooppi on kokonainen ja eheä. Siinä on myös omanlaisensa uniikki tunnelma. Tarina koskettaa.

Erityisen suurena saavutuksena pidän sitä, miten katsojaa kuljetetaan tunnetilasta toiseen suhteessa päähenkilöön; yhtenä hetkenä kaikki sympatia on Eeron puolella, seuraavassa kohtauksessa kaikki kääntyy päälaelleen ja katsoja miettii, että tuostako minä pidin, tuolleko toivoin hyvää. Kunnes sitten taas…

Tällaisen avauksen jälkeen seuraa loogisesti syy-seuraussuhteellinen tunnustus: luvassa ei ole paljon, eikä varsinkaan pura-ja-rakenna-uudestaan –tyyppistä palautetta.

Muutamia huomioita kuitenkin. Kohtaus, joka alkaa sivun 2 alalaidasta: esimies tulee ja sanoo Eerolle ”Mene katsomaan että ne laittavat meidän omat heti tulemaan eikä jätä sinne lojumaan”. Seuraavissa kahdessa kohtauksessa Eero on ensin satamanportilla, sitten laiturilla. Minulle jäi hieman epäselväksi, toteuttaako Eero esimiehen käskyn vai seisooko vain ajatuksissaan laiturilla. Asia on pieni, mutta kannattaisi tarkentaa, sillä se joka tapauksessa petaa jutun alussa Eeron ja esimiehen suhteen, johon palataan jutussa myöhemmin.

Mietin myös ensimmäistä sädehoitoklinikalla käyntiä, onko se oikeassa paikassa tarinaa? Olisiko teho suurempi, jos se tulisi vasta myöhemmin,
esimerkiksi sivulla 8, ennen kuin Eero on jälleen toimistossa? Näin Eeron muuten toimiva esittelyjakso myös tiivistyisi.

Kysymys toisesta sairaalakäynnistä, sivulla 38: Eero lähtee kymmentä vaille seitsemän illalla sädehoitoon, onko tämä mahdollista? Eikö sädehoitoihin pidä mennä sairaalan virka-aikana?

Kun Eero tulee ensimmäisen kerran kotiin, katsoja pääsee kurkistamaan Eeron yksityiselämään. Se näyttää aika sotkuiselta ja takkuiselta. Tuli mieleeni, milloin Eerosta on tullut yksinasuja? Onko vaimo lähtenyt lätkimään, vai mahdollisesti kuollut? Näkyykö asunnossa enää mitään merkkiä vaimosta? Vai onko kaikki vähänkin entisestä elämästä sullottu samalla tavoin kaapin perukoille kuin Ramin verkkarit ja lelut? Ne muuten toimivat loistavasti. Malliesimerkki siitä, miten Eeron ja Ramin suhde ja sen kariutuminen tehdään näkyväksi Bokin  kulkiessa Ramin lapsuudenaikaisissa verkkareissa.

Ehdotus tarkennukseksi sivulta 26 alkavaan kohtaukseen: Eero tulee kotiin, etsii Umia ja Bokia, ei löydä. Asettuu sohvalle. Tässä korostaisin Eeron helpotusta. No niin, tajusivathan lähteä. Sitten käy ilmi, että ei sittenkään. Tämän pitäisi aiheuttaa Eerossa jotakin, reaktion tulisi olla ehkä jopa aika iso. Se nimittäin toimisi pohjustuksena seuraavalle eli Eeron pakkokyyditykselle. Tämä menee kässärissä nyt vähän turhan kryptisesti.

Detalji sivulla 36: osaisiko Eero niinkin vaikean englanninkielisen sanan kuin library? Vai joutuisiko tässä tekemään vähän töitä tullakseen ymmärretyksi. Juttu nimittäin kestää  myös huumoria, tästä todistavat sivun 22 tapahtumat.

Lopuksi vielä yksi kehu: sivujen 46-47 Eeron ja Um Tahan välien selvittely toimii hienosti. Molemmat puhuvat pääosin eri kieltä, mutta hetkeäkään en epäile sitä, etteivätkö he ymmärtäisi toisiaan täydellisesti. Tällaiseen on mahdollista päästä vain tarkalla henkilönrakentamisella.

Leena Virtanen