Lumottu metsä - henkilöt 2. versio

Kolme päähenkilöä?

Tarinan lähtöasetelma on symmetrisen moniääninen. Kenenkään keskeisen henkilön näkökulmasta toiset keskeiset henkilöt eivät näytä siltä, mitä katsoja tietää heidän olevan. Toisin sanoen kukaan henkilöistä ei voi olla näkökulmahenkilö -- ja päähenkilön paikastakin kisataan: kolme tahdonsuuntaa risteää, eikä yksikään nouse itsestään selvästi yli toisten. Tarinaa seurataan vuorotellen kunkin henkilön silmin ja kunkin henkilön toiminnan kautta.

Tarinassa on kolme keskeistä henkilöä -- Niko Susi, Martta Tupala ja Paula Metsuri -- joita yhdistää sama pelko: kukaan heistä ei halua tulla nähdyksi omana itsenään. Piilossa pysyminen on välttämätöntä, jotta he voivat saavuttaa konkreettisen päämääränsä: Niko pyrkii luomaan suhteita alaikäisiin tyttöihin ja välttämään kiinni joutumisen; Martta haluaa voittaa itsetuhoisen tytön (joka onkin Niko) luottamuksen voidakseen antaa tälle kuviteltua vertaistukea; Paula tahtoo houkutella Nikon ansaan.

Samalla kunkin henkilön sisäinen tavoite -- johon tapahtumat haastavat heitä vastaamaan -- on kohdata itsensä ja kasvaa ulos taipumuksestaan elää toisten kautta. Kaikkien kolmen tapauksessa nämä toiset ovat nimenomaan lapsia. Nymfetit ovat Nikon pakkomielle. Martan työn ja elämän sisältö on ollut lasten tukeminen ja varustaminen elämää varten. Paulalle nuorisopoliisin työ on entisen kiusatun tytön keino elää ehjäksi omaa lapsuuttaan.

Kasvuennusteensa suhteen henkilöt poikkeavat toisistaan. Tarinan kuluessa alkaa näyttää siltä, että Niko ei voi taipumukselleen paljoakaan. Martan taas olisi pitänyt raivata tilaa omalle elämälleen jo paljon aikaisemmin. Toisaalta paine muutokseen on hänen kohdallaan kasvanut sietämättömäksi, ja Nikon kohtaaminen kriisiyttää hänet lopullisesti. Paulalla taas on elämä edessään, eikä hänen persoonallisuutensa ole vielä täysin valmis; muutoksen paikka olisi siis juuri nyt.

Niko Susi
Nikosta on vaikea saada selkoa. Voimme seurata hänen toimintaansa ja lukea hänen kirjoittamiaan viestejä, mutta emme kuule hänen puhuvan emmekä tiedä, mitä hän todella ajattelee. Hänen tietokoneensa sisältö ei kerro pornon suurkulutuksesta vaan määrätynlaisiin tyttöihin kohdistuvasta omistushaluisesta keräilyvimmasta.

Tarinan edetessä Niko alkaa osoittaa sosiopaatin piirteitä: häneltä tuntuvat puuttuvan empatiakyky ja moraalitaju, ja hänellä on hyvin korkea käsitys itsestään. Se ilmenee hallittuna, runollisena kaunopuheisuutena (’fancy prose’, laina Nabokovin Lolita-romaanin Humbert Humbertilta), jota hänen nettiviestinsä ovat täynnä. Hän on lahjakas luonnonlapsi, joka pystyy kauhistuttaviin tekoihin, koska ei näe niissä mitään kauhistuttavaa.

Niko on nelikymppinen, mutta näyttää korkeintaan kolmekymppiseltä. Hän pukeutuu hillittyn designhuppariin, siisteihin farkkuihin ja tennareihin. Haluaisin yhdistää hänet kansanperinteen lapsia ryöstäviin keijuihin jollakin fyysisellä yksityiskohdalla, mutta en ole vielä keksinyt millä.

Lumottuun Metsään Niko luo käyttäjähahmon nimeltä ’Sad Mad Elf’. Hahmossa on itsevarmaa eleganssia. Viestiensä perusteella se tuntuu häilyvältä ja ristiriitaiselta: aluksi se kertoo olevansa täysin yksin ja loukkaantunut siihen, ettei sitä ymmärretä, ja puhuu kuolemasta ainoana vaihtoehtona; sen itsetunnossa ei kuitenkaan tunnu olevan vikaa, ja se uskoo tulevaisuuden – jos sitä on -- tuovan mukanaan menestystä sille ja niille, jotka arvostavat sen ystävyyttä.

Martta Tupala
Martta on eläkkeellä oleva opettaja. Opettajana hän kokee olleensa pidetty niin oppilaiden kuin näiden vanhempienkin parissa: hänen luokassaan oli hyvä ja turvallista olla, ja hänelle saattoi uskoutua tarvittaessa. Tässä roolissa hän oli kuin kotonaan. Nyt hän yrittää toisintaa sitä internetin yhteisöpalveluissa ja sosiaalisessa mediassa.

Martalla on mies (pienen insinööritoimiston toimitusjohtaja) ja kaksi aikuista lasta, poika ja tytär. Avioliitto on kestänyt, vaikka mieheltä puuttuu kaksi Martan viihtyvyyden kannalta tärkeää ominaisuutta: kyky kuunnella ja kyky arvostaa kasvatus- ja hoivatyötä. Kuunteleminen ja hoiva kuuluvat perheen työnjaossa Martan maailmaan. Lapset eivät juuri pidä yhteyttä; heidän mielestään Martta ei osaa olla puuttumatta heidän elämäänsä. Tyttärentyttäreensä Roosaan, 11 v, Martalla sen sijaan on lämmin ja toverillinen suhde: he kirjoittelevat toisilleen postikortteja ja käyvät yhdessä kakkukahviloissa.

Eläkkeelle jäätyään Martalla ei ole ollut kaikki hyvin -- syystä, jota hän ei oikein tiedä, sillä, hyvänen aika, hänellähän on kaikki hyvin. ’Mikä piru minuun oikein on mennyt’, hän ihmettelee. Ihmiset ärsyttävät häntä, ja se näkyy. Poikkeuksen muodostaa hänen Lumotussa metsässä tapaamansa Sad Mad Elf, jonka seurassa hän voi yhä löytää vanhan tutun ihmisystävällisen itsensä -- ja sitähän tyttö varmasti tarvitsee vapautuakseen itsemurha-aikeistaan?

Martan verkkohahmo Lumotussa Metsässä on ’Kuunkaste’. Siinä missä Sad Mad Elf tuo mieleen kansantarinoiden arvaamattomat ja vaaralliset keijuhahmot, Kuunkaste on lastenkirjojen reipas ja hyvä keijuystävä, jonka tuki kantaa vaikeiden aikojen yli. Keijujen tapaan senkin heikkoutena tuntuu kuitenkin olevan vaikeasti hillittävä uteliaisuus, joka ilmenee yllytyshulluutena. Martan nettiminä on häntä itseään impulsiivisempi ja uhkarohkeampi.

Paula Metsuri
Paula on nuori poliisi, hyväkuntoinen ja fyysisesti vahva. Hänen valitsemansa ura, sen merkityksellisyys ja se, että se on juuri hänen juttunsa, on hänelle tärkeää. Hän haluaa edustaa sellaista, mitä ihailee ja arvostaa: rentoa selviytyjää, joka auttaa sopeutumattomia nuoria löytämään oman sisäisen sankarinsa. Hän uskoo ymmärtävänsä heitä kokemuksesta: koulussa Paulaa kiusattiin, eikä kotonakaan ollut helppoa. Nyt hänellä on mielestään asiat mietittynä ja homma hallinnassa.

Paula elää yksin ja viettää paljon aikaa työssä kohtaamiensa nuorten kanssa. Vanhempiinsa hän ei pidä juurikaan yhteyttä. Hänen läheisimpiä ihmisiään ovat hänen nuorempi sisarensa ja täysi-ikäistyneet entiset luottonuoret, joihin hän on tutustunut työnsä ja erityisnuorten parissa tehtävän vapaaehtoistyön kautta.

Puheessaan Paula viljelee omia, joskaan ei aina kovin omaperäisiä vakioilmaisuja. Yhdessä tekosyvällisyyksien kanssa ne tekevät Paulan kielestä Nikon kielen vastakohdan (vaikka heidän itsekorostuksessaan onkin jotakin samaa).

Paulalla on jo hyvän aikaa ollut Lumotussa Metsässä oma hahmo, ’Valon Soturi’, reipas ja (Paulan mielestä) omaperäinen tyttö, joka päivittää profiilinsa yhteyteen nuorisohenkisiä elämäntaito- ja päihteettömyyslinkkejä. Syötiksi Nikoa varten Paula luo yllättävän toisenlaisen hahmon, ’Annan’, joka hakee huomiota ja osaa tehdä itsestään houkuttelevan sitä saadakseen.

Lisäksi tarinassa on luonnollisesti joitakin kohtausten kannalta tarpeellisia sivuhenkilöitä kuten Paulan poliisikollegat Reitala ja Virtanen sekä kirjaston henkilökuntaa ja asiakkaita.