yle.fi


Lumottu metsä - henkilöt 2. versio

Lumottu metsä - henkilöt 2. versio

8. maaliskuuta 2010 Kommentit: 4

Kolme päähenkilöä?

Tarinan lähtöasetelma on symmetrisen moniääninen. Kenenkään keskeisen henkilön näkökulmasta toiset keskeiset henkilöt eivät näytä siltä, mitä katsoja tietää heidän olevan. Toisin sanoen kukaan henkilöistä ei voi olla näkökulmahenkilö -- ja päähenkilön paikastakin kisataan: kolme tahdonsuuntaa risteää, eikä yksikään nouse itsestään selvästi yli toisten. Tarinaa seurataan vuorotellen kunkin henkilön silmin ja kunkin henkilön toiminnan kautta.

Tarinassa on kolme keskeistä henkilöä -- Niko Susi, Martta Tupala ja Paula Metsuri -- joita yhdistää sama pelko: kukaan heistä ei halua tulla nähdyksi omana itsenään. Piilossa pysyminen on välttämätöntä, jotta he voivat saavuttaa konkreettisen päämääränsä: Niko pyrkii luomaan suhteita alaikäisiin tyttöihin ja välttämään kiinni joutumisen; Martta haluaa voittaa itsetuhoisen tytön (joka onkin Niko) luottamuksen voidakseen antaa tälle kuviteltua vertaistukea; Paula tahtoo houkutella Nikon ansaan.

Samalla kunkin henkilön sisäinen tavoite -- johon tapahtumat haastavat heitä vastaamaan -- on kohdata itsensä ja kasvaa ulos taipumuksestaan elää toisten kautta. Kaikkien kolmen tapauksessa nämä toiset ovat nimenomaan lapsia. Nymfetit ovat Nikon pakkomielle. Martan työn ja elämän sisältö on ollut lasten tukeminen ja varustaminen elämää varten. Paulalle nuorisopoliisin työ on entisen kiusatun tytön keino elää ehjäksi omaa lapsuuttaan.

Kasvuennusteensa suhteen henkilöt poikkeavat toisistaan. Tarinan kuluessa alkaa näyttää siltä, että Niko ei voi taipumukselleen paljoakaan. Martan taas olisi pitänyt raivata tilaa omalle elämälleen jo paljon aikaisemmin. Toisaalta paine muutokseen on hänen kohdallaan kasvanut sietämättömäksi, ja Nikon kohtaaminen kriisiyttää hänet lopullisesti. Paulalla taas on elämä edessään, eikä hänen persoonallisuutensa ole vielä täysin valmis; muutoksen paikka olisi siis juuri nyt.

Niko Susi
Nikosta on vaikea saada selkoa. Voimme seurata hänen toimintaansa ja lukea hänen kirjoittamiaan viestejä, mutta emme kuule hänen puhuvan emmekä tiedä, mitä hän todella ajattelee. Hänen tietokoneensa sisältö ei kerro pornon suurkulutuksesta vaan määrätynlaisiin tyttöihin kohdistuvasta omistushaluisesta keräilyvimmasta.

Tarinan edetessä Niko alkaa osoittaa sosiopaatin piirteitä: häneltä tuntuvat puuttuvan empatiakyky ja moraalitaju, ja hänellä on hyvin korkea käsitys itsestään. Se ilmenee hallittuna, runollisena kaunopuheisuutena (’fancy prose’, laina Nabokovin Lolita-romaanin Humbert Humbertilta), jota hänen nettiviestinsä ovat täynnä. Hän on lahjakas luonnonlapsi, joka pystyy kauhistuttaviin tekoihin, koska ei näe niissä mitään kauhistuttavaa.

Niko on nelikymppinen, mutta näyttää korkeintaan kolmekymppiseltä. Hän pukeutuu hillittyn designhuppariin, siisteihin farkkuihin ja tennareihin. Haluaisin yhdistää hänet kansanperinteen lapsia ryöstäviin keijuihin jollakin fyysisellä yksityiskohdalla, mutta en ole vielä keksinyt millä.

Lumottuun Metsään Niko luo käyttäjähahmon nimeltä ’Sad Mad Elf’. Hahmossa on itsevarmaa eleganssia. Viestiensä perusteella se tuntuu häilyvältä ja ristiriitaiselta: aluksi se kertoo olevansa täysin yksin ja loukkaantunut siihen, ettei sitä ymmärretä, ja puhuu kuolemasta ainoana vaihtoehtona; sen itsetunnossa ei kuitenkaan tunnu olevan vikaa, ja se uskoo tulevaisuuden – jos sitä on -- tuovan mukanaan menestystä sille ja niille, jotka arvostavat sen ystävyyttä.

Martta Tupala
Martta on eläkkeellä oleva opettaja. Opettajana hän kokee olleensa pidetty niin oppilaiden kuin näiden vanhempienkin parissa: hänen luokassaan oli hyvä ja turvallista olla, ja hänelle saattoi uskoutua tarvittaessa. Tässä roolissa hän oli kuin kotonaan. Nyt hän yrittää toisintaa sitä internetin yhteisöpalveluissa ja sosiaalisessa mediassa.

Martalla on mies (pienen insinööritoimiston toimitusjohtaja) ja kaksi aikuista lasta, poika ja tytär. Avioliitto on kestänyt, vaikka mieheltä puuttuu kaksi Martan viihtyvyyden kannalta tärkeää ominaisuutta: kyky kuunnella ja kyky arvostaa kasvatus- ja hoivatyötä. Kuunteleminen ja hoiva kuuluvat perheen työnjaossa Martan maailmaan. Lapset eivät juuri pidä yhteyttä; heidän mielestään Martta ei osaa olla puuttumatta heidän elämäänsä. Tyttärentyttäreensä Roosaan, 11 v, Martalla sen sijaan on lämmin ja toverillinen suhde: he kirjoittelevat toisilleen postikortteja ja käyvät yhdessä kakkukahviloissa.

Eläkkeelle jäätyään Martalla ei ole ollut kaikki hyvin -- syystä, jota hän ei oikein tiedä, sillä, hyvänen aika, hänellähän on kaikki hyvin. ’Mikä piru minuun oikein on mennyt’, hän ihmettelee. Ihmiset ärsyttävät häntä, ja se näkyy. Poikkeuksen muodostaa hänen Lumotussa metsässä tapaamansa Sad Mad Elf, jonka seurassa hän voi yhä löytää vanhan tutun ihmisystävällisen itsensä -- ja sitähän tyttö varmasti tarvitsee vapautuakseen itsemurha-aikeistaan?

Martan verkkohahmo Lumotussa Metsässä on ’Kuunkaste’. Siinä missä Sad Mad Elf tuo mieleen kansantarinoiden arvaamattomat ja vaaralliset keijuhahmot, Kuunkaste on lastenkirjojen reipas ja hyvä keijuystävä, jonka tuki kantaa vaikeiden aikojen yli. Keijujen tapaan senkin heikkoutena tuntuu kuitenkin olevan vaikeasti hillittävä uteliaisuus, joka ilmenee yllytyshulluutena. Martan nettiminä on häntä itseään impulsiivisempi ja uhkarohkeampi.

Paula Metsuri
Paula on nuori poliisi, hyväkuntoinen ja fyysisesti vahva. Hänen valitsemansa ura, sen merkityksellisyys ja se, että se on juuri hänen juttunsa, on hänelle tärkeää. Hän haluaa edustaa sellaista, mitä ihailee ja arvostaa: rentoa selviytyjää, joka auttaa sopeutumattomia nuoria löytämään oman sisäisen sankarinsa. Hän uskoo ymmärtävänsä heitä kokemuksesta: koulussa Paulaa kiusattiin, eikä kotonakaan ollut helppoa. Nyt hänellä on mielestään asiat mietittynä ja homma hallinnassa.

Paula elää yksin ja viettää paljon aikaa työssä kohtaamiensa nuorten kanssa. Vanhempiinsa hän ei pidä juurikaan yhteyttä. Hänen läheisimpiä ihmisiään ovat hänen nuorempi sisarensa ja täysi-ikäistyneet entiset luottonuoret, joihin hän on tutustunut työnsä ja erityisnuorten parissa tehtävän vapaaehtoistyön kautta.

Puheessaan Paula viljelee omia, joskaan ei aina kovin omaperäisiä vakioilmaisuja. Yhdessä tekosyvällisyyksien kanssa ne tekevät Paulan kielestä Nikon kielen vastakohdan (vaikka heidän itsekorostuksessaan onkin jotakin samaa).

Paulalla on jo hyvän aikaa ollut Lumotussa Metsässä oma hahmo, ’Valon Soturi’, reipas ja (Paulan mielestä) omaperäinen tyttö, joka päivittää profiilinsa yhteyteen nuorisohenkisiä elämäntaito- ja päihteettömyyslinkkejä. Syötiksi Nikoa varten Paula luo yllättävän toisenlaisen hahmon, ’Annan’, joka hakee huomiota ja osaa tehdä itsestään houkuttelevan sitä saadakseen.

Lisäksi tarinassa on luonnollisesti joitakin kohtausten kannalta tarpeellisia sivuhenkilöitä kuten Paulan poliisikollegat Reitala ja Virtanen sekä kirjaston henkilökuntaa ja asiakkaita.
 

Lumottu metsä

Tässä tarinassa nämä kaikki runolliset, sadunomaiset elementit ja nykyaikainen, kylmä tekniikka kohtaavat älyttömän hauskalla tavalla. Virtuaalitytöt ihan nimiään myöten, ja netissä roikkuvat tosi-ihmiset voivat onnistuessaan muodostaa vangitsevan kontrastin.

Edelleen suurin haaste tässä ovat varmaan ihan käytännön kerrontaratkaisut. Lumottu metsä asukkaineen on heti helppo nähdä mielessään, mutta miten esittää se käytännössä? Mikä ratkaisu sitten onkaan, siinä lienee hyvä pitäytyä johdonmukaisesti. Esim. voice overin käyttö kertoo usein vain kirjoittajan epävarmuudesta tai laiskuudesta, mutta tässä tapauksessa sellainen voi olla perusteltua, jollei välttämätöntäkin. Tarinat ovat erilaisia, ja tärkeintä on löytää se oikea muoto juuri tälle tarinalle.

Nikon ja hänen aikeidensa teroittaminen tuntuu ainakin minusta hyvältä ratkaisulta. Jos voimme edes kuvitella hänen pystyvän millaisiin hirvittäviin tekoihin tahansa, se antaa myös Martan ja Paulan suunnille heti kaivattua lisäenergiaa.

Tämä etenee hyvin kohti synopsista.

Mikko Reitala

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Anonyymi 08.03.2010, 20:51

Mielenkiinnolla odotan minäkin tämän tarinan kehittymistä. Nyt kun kirjoittaja toi nettiminät näin hauskasti esiin, näin heti voiceoverin sijaan nettikeskustelut juttutuokioina, joissa Sad Mad Elf, Kuunkaste ja Valon Soturi ovat Lumotussa metsässä keskustelemassa "nokakkain" tyylillisesti muusta tarinasta täysin poikkeavissa jaksoissa. Ehkä olet jotakin sellaista suunnitellutkin sen sijaan, että näemme henkilön näppiksen kimpussa ja kuulemme mitä hän kirjoittaa.

Ari Mattila 09.03.2010, 17:10

Anonyymin kanssa samanlaisia ajatuksia minullakin...

Entä jos elokuvassa olisi (aluksi) kaksi todellisuutta, reaalitodellisuus ja salatun metsän keijukaistodellisuus, jossa esiintyisivät Sad Mad Elf ja muut olennot? Katsojalle selviäisi vasta vähän myöhemmin, että keijukaistodellisuus ei olekaan oikeasti olemassa vaan chattarien luoma virtuaalitodellisuus?

Tämä vaihtoehto voisi olla tuotannollisesti varsin kallis...

V.K.L 09.03.2010, 22:05

Tai sitten Lumottu Metsä jonkinlaisena animaationa? Jotain vastaavaa kuin Habbo Hotel, mutta ei aivan yhtä kömpelöllä grafiikalla, vaan ennemminkin vanhojen Disney-piirrettyjen tyylillä, ehkä?

Petri Merenlahti 11.03.2010, 00:49

Joo, itsekin olen ajatellut, että Lumotun Metsän visuaalinen ilme ja toiminnallinen maailma olisivat kerronnan kannalta olennainen juttu.

Mielikuvissani Lumottu Metsä on kohderyhmänsä kulttisaitti, koska sinne on mahdollista tehdä helposti yksinkertaisia mutta monimuotoisia ja designiltaan korkeatasoisia nettiavatareja ja niiden kotiympäristöjä, joilla on ainutkertainen tunnelma. Ja nämä hahmot ja tuo tunnelma olisivat sitten samalla olennainen osa myös tämän draaman kerronnallisen ilmaisun arsenaalia.

Tämä on tietysti haastavaa muutenkin kuin hintalappujen kannalta: ihan samalla tavalla kuin Nikon repliikit pitäisi osata kirjoittaa synnynnäisen runoilijan virtuositeetilla, tuotannon visualistin pitäisi kyetä luomaan maailma, josta voi ajatella, että tuollainen kun olisi oikeasti netissä niin se olisi alansa läpimurto. Ja sen pitäisi toimia myös tv-ruudussa.

Replikoinnin ajattelin alun perin ihan viesti-ikkunoilla. Voice overin tyyppistä ratkaisua en ollut tullut ajatelleeksi.

Toisaalta voice overin käytöstä voisi saada hauskoja juttuja irti. Sillä voisi korostaa, miten paljon henkilöt itse asiassa puhuvat itselleen, sisäänpäin kääntyneesti. Ja sillä voisi vaikuttaa tyylilajiin ja vahvistaa jutun kirjallisia mielleyhtymiä: tekstin ja voice overin yhdistelmässä on jotakin, joka tuo minulle (taas) mieleen Poen ja Nabokovin: henkilö on tietoinen kielestään ja kirjoituksestaan.Ja jottei siitä tulisi puuduttavaa, voice overin käyttö haastaisi myös miettimään ja toteuttamaan netin sisä- ja ulkopuolisten kohtausten rytmityksen tarkasti, mikä ei varmasti olisi paha asia.

test

  • Lumottu metsä

    Petri Merenlahti on keski-ikäinen perheenisä Helsingistä. Hän pitää enemmän ruoanlaitosta kuin liikunnasta, mutta pyöräilee kesät talvet työpaikalleen hyvää tahtovaan järjestöön.

Pertti

Hamartia; kohtalaisen kätevä lähestymistapa henkilöhahmon sielunelämään.