yle.fi


Sijaisäiti - henkilöt 1.versio

Sijaisäiti - henkilöt 1.versio

4. maaliskuuta 2010 Kommentit: 3

PÄÄHENKILÖ JAANA

Jaana on saanut tarpeekseen. Hänellä on elämä kunnossa, mutta perhe puuttuu. Koska sopivia isäehdokkaista ei ole löytynyt, Jaana päättää itse toimia. Hän haluaa olla äiti. Halu on kova ja kello tikittää. Jaanalla on paljon pidäteltyä hellyyttä sisällään. Hän tahtoisi olla tärkeä jollekin. Koska hän ei ole, on hän usein töissäkin etäinen, viileä ammattilainen.

Lapsena Jaanalla oli nukkeleikeissä suurperhe ja siisti mies, joka ajoi autoa ja maksoi ostokset. Koululaisena Jaana istui etupulpetissa ja tiesi kaikki vastaukset. Sama jatkui yliopistossa.

Nyt hän on 38, kaupunkilainen, asuu kolmiossa hyvällä alueella. Työskentelee hygieniatutkijana kaupungin terveysvirastossa. Korkea koulutus, valkoinen design-esineitä täynnä oleva koti. Pienikokoinen nainen, vahvat, kananmunan kokoiset hauikset.
Töissään hän on tarkka. Alaiset kutsuvat selän takana pikkuhitleriksi. Jos joku on tehnyt virheen töissään, Jaana sanoo: ”Ei se virhe, vaan se, miten korjaat sen”. Hän kuvittelee olevansa empaattinen esimies.

Jaana syö terveellisesti, usein ulkona. Ei kokkaa, ei omista isoa kattilaa, ei autoile. Oli nuorempana autokoulussa, mutta lopetti sen, koska ei ymmärtänyt auton ohjausproblematiikkaa. ”Otan kuskin, jos kyytiä tarvitsen. En ole sitä varten itseäni kouluttanut ulkomailla, että ajaisin jotain autoa. Minulla on varaa työllistää yksi taksimies”, Jaana ajattelee.

Jaana ei pidä koirista, eikä varsinkaan kissoista. Inhoaa kaikkea tahmaista. Ei voi sietää jääkiekkoa tai miesten hikisiä verkkareita. Kuljettaa kassissaan käsidesiä annospakkauksissa. Usein desinfioi vaivihkaa esim. bussin kaiteen. Kaupassa katsoo muiden ostoksia, huokailee, jos kassavirrassa soljuu b-luokan makkaraa, kaljaa tai kermajäätelöä. Itse ostaa selleriä, kuituja, a-piimää ja reilun kaupan kahvia, ehkä pienen patukan tummaa suklaata.

Kotonaan Jaana rentoutuu pelaamalla shakkia netissä ja kutomalla monimutkaisia neuleita. Joskus hän vain tuijottaa naamaansa peilistä pimeässä vessassa, ja yhtäkkiä lyö itseään kasvoihin ”ryhdistäydy!”.

Viikonloppuisin Jaana käy ystäviensä kanssa konserteissa. Hän tapailee naimisissa olevaa rehtoria Jyrkiä satunnaisesti ja vierailee kerran viikossa karjalaisen mummunsa luona. Siellä hän heittäytyy rennoksi. Kun Jaana lähtee mummulasta taksilla kohti kaupunkia, seisoo mummu aina kuistilla kissa sylissä heiluttamassa ja huutaa ”siunausta!” Jaanan perään.

Yöpöydällään tutkimusraporttien alla Jaanalla on kirjastosta lainattu vauvalehti, jonka kannessa on hymyilevä tyttövauva ruusulakki päässään. Iltaisin ennen nukahtamistaan Jaana lukee vauvalehteä punakynän kanssa ja alleviivaa parhaita kohtia. Usein hänellä on vedet silmissä.

Jaanan tämänhetkinen suurin tavoite on päästä äidiksi. Hän ei ole kertonut aikeistaan kenellekään. Naimisissa oleva Jyrki ei käy isäksi, adoptiota hän ei halua. Jäljelle jää siis vain sijaisvanhemmuus. Jaana ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja aloittaa prosessin yksin.
Tavatessaan tulevan sijaislapsensa vanhemmat, Jaana tietää tehneensä jotain hillitöntä. 11-vuotias Pyry ei olekaan sitä, mitä Jaana on toivonut. Lapsen vanhemmat kuvittelevat, että sijaisvanhempi on jonkinlainen kodinhengetär myös heille. Kun Pyry saapuu hygieniatutkijan valkoiseen kotiin, elämä muuttuu lopullisesti.

PYRY:Tukka pystyssä, heränneen näköinen. Järsityt kynnet. Liian isot lenkkarit, kengännauhat auki, farmareiden lahkeet kuluneet. Toppatakin alla t-paita, kaulus venähtänyt. Hujoppi, laihanpuoleinen, pitkät varpaat. Omaa paljon selviytymistaitoja, joita 11-vuotiailla ei tavallisesti ole. Toisaalta kehittymätön sosiaalisissa taidoissa. Keräilee keppejä, pelaa jääkiekkoa. Loppumaton ruokahalu. Piirtää sarjiksia. Yksinäinen. Pissaa ovet auki, nukkuu päivävaatteet päällä. Myöhästelee. Kulkee kotona kalsareissa. Osaa avata limsapullon korkin hampaillaan. Tarkkailija, osuu usein puheissaan oikeaan. Ei välitä itsestään, hukkaa kännykät. Haluaisi pärjätä koulussa, mutta on liian väsynyt. Kun ei osaa tai pysty, saa raivareita, jolloin heittää lipaston seinään. Ristiriita: ”Äiti ja iskä hakee mut takas kotiin, kun ne saa asiat järjestettyä. En vaan tiedä, haluunksmä takas. Lastenkotiin en enää mee, mieluummin karkaan”.     

MUMMU:Evakkotaipaleen nähnyt uskovainen.”Ihmiselle annetaan sen verran kuin hän jaksaa kantaa”. Lihava, punakka, puuskuttaa. Jalassa kumisaappaista leikatut kalossit ja villasukat. Sukkahousuissa reikiä, vyötäröllä kuminauhaviritys, kotioloissa rintaliivit kuluneen t-paidan päällä. Ostaa alennuspullaa Siwasta. Majoittaa löytökissoja. Asuu kaupungin laidalla pienessä rapistuneessa talossa. Leski. Pelaa pitkävetoa. Seuraa jääkiekkoa. Ihailee Jutilan raameja ja joukkuehenkeä. Muistaa kenen paidat on jäädytetty.

PERA: Peran mielestä valtiovalta kusettaa pientä ihmistä. Lastenhoito on muijien hommaa. Istuu aamuisin vessassa, sanomalehti kourassa ja tupakki suussa. Sanoo aamiaispöydässä vessaan lähtiessään menevänsä talkoisiin. Epäluuloinen. Verenpainetta ja ylipainoa, alkava diabetes. Juo mustaa kahvia. Karistaa tupakkia maitopurkkiin. Väsynyt ja äreä, humalassa väkivaltainen koko maailmaa kohtaan. Tarjoaa ilkeyttä muille, koska se pitää ihmiset etäällä omista heikkouksista. Äitienpäivänä ostaa kukkia, itkee isänsä haudalla ”faija perkele”. Kunnioittaa itsenäisyyspäivänä leuka väpättäen sotaveteraaneja. Tykkää selkänsä rapsuttamisesta haarukalla. Kaunis lauluääni.

SEIJA:Hiljainen, vetäytyvä, kaikkien kanssa samaa mieltä. Nyökyttelee. Menee minne Pera käskee, rasvainen tukka, isot kultasankaiset silmälasit, jotka ilmastointiteipillä paikattu sangasta. Käyttää imetysliivejä, vaikka poika jo 11 vuotta. Kynsissä lohkeilutta oranssia lakkaa. Syö alennuseineksiä, leuat jauhaa tasatahtia, kuin märehtijällä. Nukkumaan mennessä toivoo, ettei heräisi. Liikkeet hitaat, puhe monotonista. Ihailee Ilveksen Raipea, joka on Seijan mielestä sopivan vähäpuheinen ihminen. ”Ollaan täs nyt vaan ihan siipiämme myären ja kattellaan”, Seija sanoo usein.   

SOSSU:Irmeli, homssuinen, tukassa perhospinnejä. Kuivahtanut permanentti kerätty nutturalle. Pelaa hedelmäpelejä, käy kulmakapakassa ja katsoo Jane Austinin elokuvia. Imee pastillia. Farkkuliivit, roikkuvia kiliseviä koruja, tatuointi nilkassa. Isot pehmeät rinnat, matala kurlaava nauru, polttaa vihreää Mallua. Töissään ripeä, kuunteleva, määrätietoinen, jyräävä. Ei siedä ylimielisiä, hyvin toimeentulevia sijaisvanhempia, pitää mieluummin juoppojen ja heikkojen puolta. Eläkkeellä aikoo palata hipiksi.

JYRKI: insinööri ja rehtori. Naissuhteita koulun kanslistiin ja kouluavustajaan. Suttaa keskitukkaansa kaljun päälle erilaisin vahoin. Harrastaa seksiä Jaanan kanssa keskustan hotellissa, jossa vakituinen parkkiruutu. Lähettää kuukausittain rahaa Viipurin orpokotiin. Perheellinen, tiukka lastensa kotiintuloajoista. Tarkkailee vaimonsa tekstariliikennettä.  
 

Kaikille kirjoittajille:

Tarkenna päähenkilösi kehityskaari: mikä on muuttunut henkilössä tarinan alkupisteen ja lopun välillä? Miten muuttuminen vaikuttaa keskeisiin henkilöihin?

Leiki asioiden kääntämisellä päälaelleen – ajattele uudesta näkökulmasta ainakin mielestäsi itsestään selvimmät henkilön ominaisuudet, motiivit ja tavoitteet.

Sijaisäiti:

Päähenkilöllä on alussa hyvä, suuri ristiriita: kaikki hyvin, mutta vaikka Jaana uskoo, katsoja ei, varsinkaan kun näkee tämän läimivän itseään vessan pimeydessä tai punakynäämässä vedet silmissä vauvalehteä. Pakkomielteinen käyttäytyminen ja desinfiointiaineet istuvat kuvaan.

Millaisen prosessin päähenkilö joutuu käymään läpi saavuttaakseen sijaisvanhemmuuden, eli henkilön rakentamisen tasolla kysymys kuuluu: mitä hän joutuu pistämään likoon saavuttaakseen tavoitteensa? Tässä yhteydessä huomio kiinnittyi myös Jaanan haluttomuuteen adoptoida lapsi, miksi näin, mistä ominaisuudesta tämä kertoo?

Tärkeää katsojan kannalta on konkreettisen prosessin rinnalla kirkastaa Jaanan tarinan kuljetus tunnetasolla: mistä me pidämme hänessä, mitä lähdemme hänen kanssaan toivomaan, pelkäämään, jännittämään? Tätä kautta pitäisi löytyä katsojan samaistumispinta päähenkilöön.

Pyryn osalta on olennaista selvittää, mitä hän ajattelee uudesta kodistaan ja Jaanasta sijaisäitinä sekä vieläkin tärkeämpää, mitä hän tuntee ja miten tämä kaikki ilmenee hänessä. Entä mitkä ovat Jaanan ja Pyryn välisen suhteen kipupisteet ja miten heidän suhteensa kehittyy tarinan aikana?

Keskeisillä henkilöillä on runsaasti ominaisuuksia, omituisuuksiakin, joista monet perustuvat pieniin mutta tarkkoihin havaintoihin, hyvä! Jatkokehittelyä ajatellen niistä kannattaisi valita toiminnan ja tarinan kannalta olennaisimmat,  joita sitten kannattaa jalostaa matkan varrella. Ne rakentavat ja tuoreuttavat henkilöä ja voivat viedä parhaimmillaan myös tarinaa eteenpäin.

Mieti, minkä jännitteen Pyryn vanhemmat tuovat tarinaan, ovatko he pelkkä este Jaanan uudelle roolille vai voivatko he esimerkiksi toimia väylänä Jaanan lisääntyvään itsetuntemukseen. Samoin Jaanan rehtori-rakastajan funktio tarinassa kaipaa kirkastusta.
 

Leena Virtanen

   

 

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Katia Salo 05.03.2010, 09:26

Jaana on alussa hyvin vastenmielisen oloinen ihminen, sellainen jonka en antaisi edes hoitaa lapsiani saati sitten ottaa sijaislapseksi. Miten Jaanaan saisi jotakin positiivista ja sympatiaa herättävää alussakin? Miten sijaisvanhemmuuksia jakavat viranomaiset näkevät Jaanan?

Muuten, nainen voi tehdä lapsia yksinkin, klinikalla lahjasiemenistä tai tietenkin perinteisesti muumimukilla. Jälkimmäinen ei Jaanan pirtaan taatusti sovi, mutta miksei siis ensimmäinen? Hygieeninen tapa hankkia oma lapsi...

Reijo Honkonen 05.03.2010, 12:20

Sijaisäidin henkilöt ovat mielenkiintoisesti "kahden kerroksen" väkeä. Päähenkilö (ja miesystäväkin?) ovat siellä ylhäällä ja muu väki alhaalla. Päähenkilössä on ehkä enemmän amerikkalaisista elokuvista ja sarjoista tuttuja Monk/AllyMcbeal jne piirteitä. Muut henkilöt edustavat kansan syviä rivejä.

Kirjoittaja on onnistunut kiteyttämään henkilöidensä ajatusmaailmat erittäin osuvasti repliikkeihin.

Päähenkilö

Päähenkilössä mietityttää eniten se, miksi hän haluaa lapsen. Siinä mielessä ymmärrän Katia Salon kommentin. Henkilö on itselleen elävä. Okei, oli lapsuuden haaveet jne, mutta mitä on tässä päivässä. Henkilö vaikuttaa nauttivan työstään ja vapaudestaan. Mikä puoli hänessä konkreettisesti on sysännyt/sysää projekin käyntiin, lukemaan vauvalehtiä jne. Miten se särö tai ominaisuus käy ilmi hänen toiminnassaan ja suhteessaan muihin ihmisiin. Nyt projekti tulee ikäänkuin pienelle lapselle karkkihätä, kun hän alkaa polkea karamellihyllyn luona jalkaa ja huutaa: Tahtoo!

Voisihan se tietenkin mennä niinkin. Nykykuosissaan päähenkilö voisi tosiaan toimia niin, hän ottaa lapsen samanlaisena projektina kuin maratonin tms. Vai en muka pysty äidiksi! Kuis tään asian kanssa on?

Muut henkilöt

Miesystävälle voisi löytyä hänen ammattinsa kautta tilaa enemmän. Hänhän on rehtori(=pedagogi), hän tietää kaiken ja vähän ylikin kasvatuksesta. Hänellä on takuulla kanta asiaan eikä hän malta pysyä erossa käytännön kasvatuksestakaan. Vai onko hän vain mies joka tulee yöllä ja poistuu yöllä? Jos on, hänet voinee korvata... mitä näitä teknisiä vempaimia nyt onkaan...

Kiitokset siitä, että mummo on noin vetreässä kunnossa ja hänellä on kissoineen päivineen oma elämä.

Sijaislapsen biologiset vanhemmat ovat hyvinkin juurevia. Yhtä ydinasiaa kaipaan: mikä on heidän suhteensa poikaan. Miksei poika asu heidän luonaan? Tekeekö kipeää kun ei asu, kyteekö jommallakummalla mielessä, että jääkiekkotermein "haetaan poika kotiin". Jos jotain on ilmassa, myös suhde sijaisäitiin saisi sähköä...

Hyvä että sijaislapsi toimii. Tuota jannua ei heitellä kuin sementtisäkkiä. Mikä on hänen suhteensa biologisiin vanhempiin?

Sossun naisessa on vältetty kuivakkuus.

Nämä kommentit ovat yksityisajattelua. Kirjoittaja voi nämä unohtaa, jos on eri mieltä tai on ongelmat jo ratkaissut. Esiin nostamiini asioihin ei kannata tällä foorumilla vastata. Kiirettä riittää varmaan muutenkin?

Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Herkulliset ovat eväät.

Lycka till!

welsreibe 18.02.2011, 08:22

hi, new to the site, thanks.

test

  • Sijaisäiti

    Kirsikka Arkimies kuvittelee kirjoittaessaan kutovansa mattoa. Välillä loimilankojen väliin pujotetaan ohuinta silkkikudetta, toisinaan papan kauhtunutta flanellikalsaria. Arkimies hakkaa tietokonettaan kuin entisajan naiset kangaspuitaan. Uusi räsymatto tuo ilon taloon.

Pertti

Jos olet risteyskohdassa, ala unelmoida!