Sijaisäiti - avainkohtaus

Sijaisäiti

Alan olla entistä varmempi nyt kohtauksia luettuani, että tästä tarinasta on mahdollista saada irti myös huumoria. Hyvä niin. Kipeä aihe, joka tuottaa paikoitellen vapauttavaa naurua, on lupaava yhdistelmä.

Jatkon kannalta pitäisin kuitenkin silmällä huumorin laatua. Näistä kolmesta kohtauksesta jokaisessa on omanlaistaan koomisuutta. Ensimmäisessä se kallistuu lähes farssiksi, toisessa eteen avautuu absurdin hauska maailma.  Kolmannessa komiikka osuu aiheen kannalta mielestäni eniten kohdalleen. Siinä Jaanan ja Pyryn luonteet ja elämänkokemus törmäävät toisiaan vasten yhtä aikaa kipeästi ja vastaansanomattoman hauskasti.

Huomionarvoista on nimenomaan se, että viimeksi mainitussa kohtauksessa komiikka nousee keskeisten henkilöiden luonteesta toisin kuin kahdessa muussa tilanteessa.

Kohtaus 1:

Tämän kohtauksen vaarana on muuttua liian hassunhauskaksi. Mummokööri on aika vahva elementti, joka nyt asetetaan vastakkain Jaanan murskaavan tappion kanssa. Kestääkö tarina näin ”mustavalkoisen” asetelman vai laimentaako mummojen touhu Jaanan kipua väärällä tavalla, siten että lopulta sen paremmin hauska kuin kipeäkään eivät enää tunnu juuri miltään?

Kysymys kuuluu: mikä on tämän kohtauksen funktio? Uskoisin, että ainakin sen on tarkoitus näyttää Jaanan menetys ja se, mitä se hänessä aiheuttaa. Riittäisikö ehkä vähempi? Voisiko luottaa myös hiljaisuuden tehoon? Entä jos yleensä niin puhelias Jaanan mummo tuskin uskaltaisi avata suutaan tässä tilanteessa?

Ehdotan siis vielä kerran kääntämään tilanteen päälaelleen ja tutkimaan, löytyisikö Jaanan ja Mummon henkilöistä ja heidän välisestä suhteestaan lisää eväitä tämän kohtauksen kirjoittamiseen.

Kohtaus 2:

Tämä on pitkä kohtaus. Matkan varrella siitä tuntuu katoavan fokus, mikä aiheuttaa joukon kysymyksiä.

Tarinan tuntien oletan, että Jaana on saanut ennen kohtauksen alkua tiedon tulleensa hyväksytyksi sijaisvanhemmaksi. Miksi häneltä kysytään kohtauksen alussa perustietoja, eivätkö ne ole jo tässä vaiheessa virkailijalla kirjoissa ja kansissa? Entä miksi Sossu jatkaa kyselyä arvista, sisaruksista ja Jaanan motiiveista tulla sijaisvanhemmaksi? Entä kuinka kohtauksen lopussa päädytään siihen, että Jaana ei saakaan lasta? Tässä pitäisi selkiyttää se, millä odotuksella Jaana tulee tilanteeseen sekä motivoida se miksi sossu kääntää lopussa kelkkansa.

Jos unohtaa tarinan kohtauksen ympärillä ja keskittyy vain tässä tapahtuvaan, dialogia pitäisi karsia. Sitä on paljon, eikä se vie kuitenkaan tarinaa eteenpäin.

Kohtaus 3:

Tämä on toimiva kohtaus. Meille on selvää kummankin henkilön tahdonsuunnat ja tavoitteet - tai Pyryn kohdalla niiden puute. Kohtaus sisältää myös käänteen, oikeastaan kaksikin ja se kuljettaa onnistuneesti tunnetta.

Mainio idea tämä että Pyryn luokkakaverit vinoilevat uudesta tyttöystävästä! Se kiteyttää hienosti Jaanan tilanteen kaikessa mahdottomuudessaan. Hieno on Jaanan reaktiokin, jossa hän toteaa lempeästi: ”Mä hakkaan ne.” Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että dialogin kirjoittamisessa ei nimenomaan ole kysymys-vastaus-kysymys –rakenteen toteuttamisesta vaan yllättävyydestä, piilotekstistä ja tunteen kuljettamisesta.

Tsekkaa seuraavaa versiota varten kohtauksen kesto. Nyt tuntuu siltä, että materiaalia on paljon, vähemmällä päästäisi vielä suurempaan tehoon. Miettisin myös, vertaako Jaana itseään Pyryn biologisiin vanhempiin näin suorasukaisesti, onko se Jaanan luonteen mukaista? Entä onko se psykologisesti oikea veto tässä tilanteessa?

Lopuksi tekninen huomio:  Parenteeseja ei kirjoiteta käsikirjoitusformaatteja noudatettaessa versaalilla. Henkilön nimi kirjoitetaan omalle rivilleen ja vasta seuraavalle riville dialogi.

Leena Virtanen