Sijaisäiti - käsikirjoitus 1. versio

Sijaisäiti

Ensin tekninen huomio: uusiksi lähettämäsi liitetiedosto näkyi  muotoilultaan samanlaisena kuin edellinen. Näin ollen viittaan palautteessani siihen.

Tarina on pysynyt step outlinen mukaisena. En puutu palautteessani juurikaan siihen, koska siihen liittyviä kysymyksiä on jo aiemmin käsitelty muutamaan kertaan. Sen sijaan jutun kesto hiukan mietityttää. Käyttämässäsi formaatissa on toki paljon tyhjää tilaa kohtausten välissä mutta toisaalta repliikit kulkevat laidasta laitaan ja sivuja on yhteensä 92. Siinä on parisenkymmentä liikaa. Kohtauksia taas on 72. Niitäkin siis runsaasti. Tutki siis, onko siellä jotakin tarinan kannalta turhaa.

Tätäkin tärkeämpi asia on kuitenkin kohtausten sisäisen ytimen ja dynamiikan löytäminen. Ensimmäisessä versiossa henkilöt puhuvat paljon, tästä kirjoitan varmaan jokaisen palautteessa. Mutta kakkosversiossa suut olisi jo syytä saada suppuun :) Usein paljot puheet vesittävät kohtauksen jännitteet; ne joko puhutaan puhki, kaikki tavoitteet selvitetään ja aikomukset kerrotaan suoraan tai liika informaatio sekä selkiytymättömät tahdonsuunnat hämmentävät lukijan / katsojan. 

Samoin jonkin tarve meissä ihmisissä pistää vaistomaisesti kirjoittamaan kysymys-vastaus –sapluunaa. Useimmiten tämä ei ole kiinnostavin käsittelytapa, olipa asia mikä hyvänsä. Siitä tulee helposti samanlainen olo kuin seuratessa yllätyksetöntä pingismatsia. Sanomatta jättäminen, yllättävän asian paljastaminen, epäloogisuus, valehtelu, manipulaatio, kiristys ja lahjonta ovat lähes poikkeuksetta kiinnostavampia vaihtoehtoja.

Hyvä esimerkki tästä on kohtaus 26, jossa Jaana on Mummon luona (samoin mm.kohtaukset 34, 42 ja 53). Sen kesto on lähes 3,5 liuskaa, ”viralliseksi” formaatiksi muunnettuna 4. Mikä on tämän kohtauksen funktio, millä se lunastaa paikkansa kokonaisuudessa? Käsittääkseni Jaana epäröi ottaa suurta askelta elämässään ja kysyy mummolta neuvoa. Lisäksi tämä on ensimmäinen kohtaus, jossa mummo nähdään, joten hänen henkilönsä on esiteltävä katsojalle. Mieti, miten vähällä tästä on mahdollista selvitä, mikä on olennaista ja miten kirjoitettuna siitä saa kaiken mahdollisen dynamiikan irti.

Voiko mummon jalat maassa –asenne adoptiolapsen suhteen olla Jaanalle yllätys? Tuliko Jaana tavoitteenaan kuulla mummolta että on tekemässä tyhmyyksiä, jonka jälkeen hän voisi lähteä kotiin keventynein mielin ja jatkaa entistä elämäänsä? Tai onko mummon tilanteessa tapahtunut jokin muutos, joka ehkä vaikuttaa Jaanan ratkaisuun?

Eli jokin odottamaton elementti heidän välilleen kannattaa etsiä, koska sen varaan voi rakentaa kohtaukseen käänteen. Tämä taas herättää katsojassa oivalluksen ja / tai kysymyksen, joka pitää mielenkiinnon yllä. Julma tosiasia on, että tämä sama pätee jokaiseen kohtaukseen. Käsikirjoittajalta vaaditaan siis kohtuullisessa määrin ajattelutyötä ja timpurin asennetta tässäkin työvaiheessa.

Sitten toinen tärkeä asia: Jaanan ja Pyryn tarinan tunnekuljetus. Mielestäni se lähtee hyvin liikkeelle ja toimii oivallisesti aina kohtaukseen 27 asti. Mutta ainakin minä haluaisin tietää, mitä Pyryn koululla on tapahtunut ja onko siitä seuraamuksia, eli tarinan kannalta: löytyykö sieltä jännitteitä jatkoon? Olisiko mahdollista, että Jaana saisi mummolle vain nopean käskyn puhelimessa hakea poika koulusta? Puhelinkeskusteluja kannattaa kaiken kaikkiaan välttää.

Ainakin minä haluaisin nähdä tilanteen koululla. Mitä on tapahtunut, ja ennen kaikkea onko tästä seuraamuksia? Voisiko olla esim. niin että Pyryllä on tämä tappeluongelma jo entuudestaan ja tämä oli viimeinen kerta, nyt uhkana rangaistustoimet / neuvottelut toisten vanhempien kanssa tms.? Voisi olla hyvä nähdä Jaana yhteydessä kouluun jo tässä vaiheessa, uudessa roolissaan.

Nyt kohtaukset 27-36 eivät oikein tunnu ankkuroituvan mihinkään. Niistä tulee jotenkin vain hassunhauska episodi. Olen myös vähän epävarma siitä, puhuuko Pyry jo tässä vaiheessa näin paljon, hän vaikuttaa aika rakentavalta kaverilta pienestä äksyilystään huolimatta tässä. Jos hän on joutunut kotonaan kantamaan vastuun niin vaatetuksensa edullisuudesta että ruokahankinnoista, jatkaako hän tätä myös Jaanan kanssa välittömästi?

Selkkaus vartijoiden kanssa on pitkä ja tuo Jaanasta esiin aivan uuden piirteen: hän lahjoo vartijat. Jotta tämä olisi Jaanan kaltaiselta henkilöltä uskottava teko, hänen pitäisi varmaan olla vielä enemmän pulassa tässä tilanteessa. Onko Pyry joskus varastanut? Onko hänellä ”saldo täysi” tässäkin asiassa? Kannattaa miettiä, millaiset pohjat tarvitaan, jotta voidaan siirtyä uskottavasti kohtaukseen 32, jossa Pyry laittaa itselleen ja Jaanalle suvereenisti ruokaa. Lisäksi kohtaus 36 tarvitsee kohtauksen 27 tavoin edeltävän tilanteen, josta tämän kohtauksen toiminta kumpuaa.

Ratsastukseen liittyvä sekvenssi toimii ihan älyttömän hyvin. Se on myös koskettava. Ehdottaisin että katsoisit kohtauksia 27-36 tätä jatkoa vasten. Olisiko niin, että tähän asti tilanne Jaanan ja Pyryn välillä – vähäisiä kontaktin löytymisen ituja lukuunottamatta – on ollut kohtuullisen hankala? Ja perfektionisti-Jaana tietysti syvenevän epätoivon kourissa? Ratsastus ja tallin tapahtumat  avaavat Pyryn ja Jaanan välille positiivisen virityksen. Tätä taustaa vasten taas on hyvä siirtyä koululle, jossa Jaanaa kohtaavat aivan uudet uhkakuvat.

Kohtauksen 57 kohdalla kannattaisi miettiä, onko Jaanan tunnetila paras mahdollinen. Tässä on tällaisenaan pieni ennakoinnin vaara. Entä jos Pyry yrittäisi vain varovasti, omalla karulla tavallaan varoittaa Jaanaa, mutta Jaana olisi tässä hyvien koetulosten ja syvenevän sijaisäiti-poika –suhteen lumoissa ja siksi enemmänkin omnipotentissa tilassa? Näin pudotus jatkossa saataisi tuntumaan hurjemmalta.
Muuten tunnekuljetukset tuntuvat olevan kohdallaan. Aivan erityisesti pidän neulojen pistelystä appelsiiniin. Tässä kouluesimerkki siitä, miten yksi teko välittää tunteen, selvittää henkilöiden välisen suhteen tilan ja luo jännitteen. Näitä lisää!

Leena Virtanen