Kuvakokojärjestelmä

Kuvakokojärjestelmä ei ole kuvan rajausohje, vaan keino helpottaa suunnittelua ja kommunikointia ja välttää pitkiä selityksiä siitä, minkälainen kuva puhujalla on mielessään. Kuvakokojärjestelmän mittakaavana on ihminen eli kuinka tiiviinä tai laajana ihminen on rajattu kuvapinnalle.

Kuvakokoja on kahdeksan

Paina mieleesi: Yleiskuva on niin laaja kuva kuin paikasta on mahdollista ottaa. Ihminen on siinä tunnistamaton. Kokokuvassa ihminen näkyy kokonaan. Puolikuvassa ihmisestä näkyy puolet. Lähikuvassa kasvot ovat lähellä, niin että olkapään kaarta vielä näkyy. Nämä on helppo muistaa. Vielä on Erikoislähikuva, joka voi olla vaikka vain silmä.

Sitten on jäljellä kolme hankalampaa: Tärkein näistä on Puolilähikuva. Se on puolikuvan ja lähikuvan välissä: rajaus kulkee kainaloiden paikkeilla. Laaja puolikuva on nimensä mukaisesti laajempi kuin puolikuva, mutta tiiviimpi kuin kokokuva, joten se on siltä väliltä: rajaus kulkee reiden puolivälistä, mutta ei polvista. Polvikuva olisi hassu, koska vaikuttaisi siltä, että jalka menee polvesta poikki. Sama koskee kaikkia niveliä. Älä katkaise ihmisparkaa…

Yksi on jäljellä: Laaja kokokuva. Kuten arvaat, se on laajempi kuin kokokuva. Siinä kohteen ylä- ja alapuolelle jää reilusti tilaa, joten se näyttää ihmisen ympäristössään. Yleensä ihmisen pään päälle ei jätetä tyhjää tilaa.