Jakson nimi Smoke My Peace Pipe juontaa vuoden 1974 lp:n The Wild Magnolias samannimisestä kappaleesta. Funkia Mardi Gras -intiaanikuvastoon sekoittavan biisin nimi on kokonaisuudessaan Smoke My Peace Pipe (Smoke it Right).
Kappale soi taustalla kohtauksessa jossa Davis McAlary toimittaa cd-levyjään Louisiana Music Factoryyn (josta lisää myöhemmin tässä tekstissä).
Päällikkö Lambreauxin talonvaltaus
Katrina ei ollut luonnonkatastrofi. Varsinainen tulvaonnettomuus johtui surkeasti rakennettujen patojen sortumisesta ja huonosta jälkihoidosta, joka – siltä näyttää – on jakautunut rodun ja yhteiskuntaluokan mukaan. Katrinan seurauksena New Orleansin oikeusjärjestelmä romahti. Yli tuhat ihmistä odotti oikeudenkäyntiä, kun tulvavesi tuhosi todisteita ja tietokantoja.
Tässä jaksossa Big Chief Lambreaux panee toimeen protesti-asuntovaltauksen BW Cooperissa, joka on yksi New Orleansin neljästä suurimmasta vuokra-asuntoalueesta. Paremmin vanhalla nimellään Calliope tunnettu ghetto on väkivaltarikostilastoiltaan maanlaajuista huippua.
The Housing Authority of New Orleans (HANO) on kaupungin asumista säätelevä virasto, joka päätti Katrinaa edeltäneen evakuoinnin jälkeen sulkea kaupungin neljän suurimman vuokra-asuntoalueen eli CJ Peeten, Lafitten, St. Bernardin ja BW Cooperin. HANO perusteli vuokratalojen suljettuina pitämistä asunnoista löytyneellä homeella.
Koko New Orleansin köyhemmillä alueilla takavarikoitiin taloja yleisesti niiden heikkoon kuntoon vedoten, eikä asukkaita päästetty palaamaan. Oli tapauksia, joissa ihmiset valtasivat omat talonsa, minkä jälkeen poliisi tyhjensi ne voimatoimin. Asukkaat jäivät telttoihin naapurustoon. Oikeustaisteluja paluuoikeudesta käynnistettiin.
Tunnelmia St. Bernardin vuokra-asuntoalueen protestivaltauksesta huhtikuussa 2006.
Tammikuussa 2007 pieni osa Calliopea luovutettiin takaisin asumiskäyttöön. Kun nämä kaupungin vuokra-asunnot tarjosivat ennen katon pään päälle yli 4339 kansalaiselle (vuoden 2000 väestönlaskenta), asuu siellä enää 806 (vuoden 2010 väestönlaskenta) ihmistä ja suurin osa rakennuksista on nyt autiotaloja.
Asukkaita Calliopessa.
”Mississippin Pariisissa” rehottaa poliisiväkivalta ja korruptio. New Orleansissa oli ongelmia jo ennen Katrinaa. Kaupunki on ollut liittovaltion kärkisijoilla köyhyys-, lukutaidottomuus-, rikollisuus- ja vankitilastoissa ja se tunnettiin USA:n murhapääkaupunkina. Tämä enteili prosessia, jonka päässä oli 5 000 asunnon jyrääminen. Prosessin siunasi USA:n asunto- ja kaupunkikehityksen ministeriö kesäkuussa 2007 myöntämillään luvilla.
Hylätyt talot, autiot pihat.
Saman vuoden marraskuussa maan tasalle jyrättyjen talojen asukkaat elivät hätätilavirasto FEMAN järjestämissä asuntovaunupuistoissa ympäri Yhdysvaltoja samoin kuin kymmenet tuhannet muut Katrinan pakolaiset, lainkuuliaiset veronmaksajat, jotka tulivat ripotelluiksi ympäri Yhdysvaltoja. Katso video Katrinan kodittomista uhreista.
FEMAn asuntovaunupuistoja on kutsuttu keskitysleireiksi, eikä aivan perusteetta. Esim. ilmaisella bussikuljetuksella pääsee vain Wal-Martiin.
Suuri osa kaupungin 385 000 asukkaasta on edelleen palaamatta, koska heillä ei ole mitään mihin palata. Varaa vapaiden markkinoiden kalliisiin vuokra-asuntoihin ei ole. Osa on ehkä löytänyt uuden elämän muualta ja monista on tullut Houstonin tai New Yorkin kodittomia.
New Orleansin kaupungin vuokratalo-alueista on jäljellä enää Calliope ja Iberville, joista jälkimmäistä booty shake -videonsa lomassa esittelee edesmennyt Messy Mya. Räppäri-koomikko Messy Mya (oikea nimi Anthony Barre) oli paikallisjulkkis, joka murhattiin vuonna 2010
”Kaupunkiamme koettelee ennen muuta inhimillinen ahneus”, totesi mustien kansalaisoikeusjärjestön NAACP:n New Orleansin osaston puheenjohtaja Danatus N. King. Kingin mukaan kaupungin vuokratalot määrättiin jyrättäväksi vedoten pieniin tulvavaurioihin. Katrinan jälkeen vuokrat olivat vuoteen 2007 mennessä moninkertaistuneet. Julkisia kouluja ei avattu; niiden tilalle perustettiin yksityisiä. (Lähde: http://fifi.voima.fi)
Samassa kirjoituksessa King väittää myös, että kaupunki suunnitteli jo ennen hurrikaania purkavansa köyhien mustien asuinalueet ja rakentavansa tilalle varakkaiden asuinalueita, parkkihalleja, kasinoita ja ostoskeskuksia ja että Katrinan jälkihoidon isoimmat urakat on annettu Valkoista taloa lähellä oleville yhtiöille.
Jaksossa Chief Lambreaux’in pidätys muistuttaa New Orleansin poliisilaitoksen (NOPD) lokakuussa 2005 ranskalaisessa korttelissa suorittamaa Robert Davisin pidätystä, jossa kyseinen eläkkeellä oleva opettaja pahoinpideltiin. Pidätyksestä laajalle levinneessä videossa poliisi hätistää tv:n uutiskamerat pois ennen brutaalia toimintaansa. Jännitteet Mardi Gras -intiaanien ja NOPD:n välillä juontavat juurensa Katrina-hurrikaania edeltäviltä ajoilta.
Robert Davisin pidätys: Neljä poliisia vastaan eläkeläinen.
Katso teemaan liittyen myös Elävän arkiston kooste: Hirmumyrsky Katrina paljasti New Orleansin eriarvoisuuden.
Lafcadio Hearn
Lafcadio Hearn, jota Creighton Bernette siteeraa luennollaan, oli New Orleansissa 1877-1888 asunut kirjailija/runoilija/kirjeenvaihtaja. Lainaus "Ajat täällä eivät ole hyvät..." on peräisin Hearnin newyorkilaiselle kriitikolle Henry Edward Krehbielille vuonna 1880 lähettämästä kirjeestä.
Basin Street Blues
Antoine Battiste soittaa lentokenttäbändin kanssa mm. Basin Street Bluesia, joka on 1920-luvulla sävelletty klassikko. Se ylistää Basin Streetia: katua, joka kerran reunusti Storyvillea, punaisten lyhtyjen aluetta - jazzin eittämätöntä kehtoa vuosina 1897-1917. Laulun kirjoitti Spencer Williams, jazzin varhaisvuosien suosittu säveltäjä, jonka asiakkaisiin kuului muiden muassa Josephine Baker.
Kappaleen teki tunnetuksi Louis Armstrong, joka levytti laulun kaksi vuotta sen kirjoittamisen jälkeen neljäs joulukuuta 1928.
Ludden myöhempi versio aiheesta.
Kukoistusaikanaan Storyville oli aluetta, jossa prostituutio oli laillista. Alue perustettiin nimenomaisesti prostituution sääntelyä varten käyttämällä vertailukohtina ulkomaisia satamakaupunkeja. New Orleans jopa tarjosi esitteitä ja kirjasia, joissa kävijöitä opastettiin saatavilla olevien eri "palvelujen" pariin ja jotka tarjosivat hintatietoja ja jopa infoa, millaisia ammattilaisia eri bordelleissa työskenteli. On mielenkiintoista vertailla keskenään yhdestä suurimmista NO-oodeista tehtyjä versioita:
Louis Armstrongin scat-laulu inspiroi monia, tässä asialla moottoriturpa Cab Calloway vuonna 1931.
Klarinettivirtuoosi Kevin Van Essin tulkinta Basin Street Bluesista tekee kunniaa toiselle klarinettilegendalle Pete Fountainille.
New Orleansin italialaiseen populatioon lukeutuneen Louis Priman versio tihkuu elämää ja iloa sekin. Videossa pittoreskeja näkymiä ranskalaisesta korttelista ja Mississippistä.
Lopuksi vielä kanadankiinalaisen elektroblues-/Dj:n Kid Koalan nyrjähtäneen surrealistinen luenta loistavalla videolla höystettynä.
Lentokenttäkeikka
Lentokenttäkeikat olivat viime viikolla esitellyn New Orleans Musicians Clinicin organisoimia. Tässä jaksossa kenttäkeikalla nähdään muusikot Doreen Ketchens (klarinetti) Dewon Scott (virvelirumpu), Jack Fine (trumpetti), Mario Abney (trumpetti), Kirk Joseph (tuuba) and Dwayne Nelson (bassorumpu).
Kirk Joseph soittamassa alppisousafonia.
Ensimmäisessä kohtauksessa bändi jammaa biisiä Lil’ Liza Jane, sitten tulee jo edellä mainittu Basin Street Blues. Portlandista festarikeikalta kotiin saapuvat veljekset Troy “Trombone Shorty” Andrews ja James Andrews liittyvät mukaan menoon. Biisi on heidän isoisänsä Jesse Hill (1932-1996), vuoden 1960 levytys Oo Poo Pah Doo.
Oo Poo Pah Doo.
Tässä tosielämän New Orleans -lentokenttäbändi skulaamassa Basin Street Bluesia.
Levy- ja livemusiikkikeidas
Davis McAlary toimittaa laatikollisen cd-levyjään Louisiana Music Factoryyn. Osoitteessa 210 Decatur Street sijaitseva riippumaton levykauppa toivottaa bändit tervetulleeksi myös keikalle tiloihinsa.
Treme-sarjan tunnaribiisin kirjoittaja/esittäjä John Boutte keikalla LMF:ssa.
Trombone Shorty keikalla Louisiana Music Factoryssa.
Little Freddy King keikalla LMF:ssa.
John Besh – New Orleansin tähtikokki ja -ravintoloitsija
Janette Desautel tapaa mestarikokki/ravintoloitsija John Beshin tämän lippulaivaravintolassa Restaurant Augustissa. (Juuri John Besh lähetti vierailevat julkkiskokit Desautel’siin jaksossa viisi.)
Beshin muita louisianalaisen keittiön monimuotoisuutta ilmentäviä ravintoloita New Orleansissa ovat Luke,
Tositeeveetä Beshin pihvipaikasta osa 1...
... ja osa 2
La Provence -ravintolan liha- ja siipikarja kasvatetaan omalla maatilalla, jossa harjoitetaan myös biodynaamista viljelyä.
Näyte Domenican pizzan synnystä...
...ja lasagnesta.
ja The American Sector, joka sijaitsee II maailmansotaan erikoistuneessa The National World War II Museumissa.
Ravintolan nimi ei viittaa sotaan, vaan samannimiseen alueeseen New Orleansissa.
Bayona
Desautelin kokki Jacques saa töitä ranskalaisen korttelin Bayona-ravintolasta. Bayonan omistaa Susan Spicer, joka myös konsultoi Treme-sarjaa ruoka-asioissa.
Jacques Morial
Davis McAlary tapaa jälleen Jacques Morialin, New Orleansin poliittisen elämän kulissien takaisen vaikuttajan, kaupungin ensimmäisen mustan pormestarin pojan ja sen kolmannen pormestarin veljen. Lannistumaton deejii Davis ajaa itseään mm. Tremen alueen asioita edustavan ja niistä päättävän kaupunginvaltuuston District C:hen. Kohtauksessa McAlary yrittää jalostaa tukijansa Morialin avulla ehdotustaan kannabiksen myynnin laillistamisesta ja siitä kerättyjen verojen käytöstä kaupungin murenevien katujen korjaukseen.
Morial - jota hänen isänsä Dutch Morial on kuvannut mieheksi, joka "on mieluummin kuninkaantekijä kuin itse kuningas" - siunaa vanhana strategistina ajatusta pilke silmäkulmassa, mutta kehottaa ehdokasnoviisia myös tarttumaan tilaisuuteen ja nostamaan esille tässäkin blogissa aiemmin mainittuja hankalia aiheita kuten päätökset sulkea vuokra-asuntoalueet, Charity-sairaalan sulkeminen ja purku (ja jonka uudelleenrakennus on tätä kirjoitettaessa edelleen kesken), ihmisten kotien pakkolunastuksen ja sen, kuka on oikeutettu paluumuuttamaan kotiinsa ja kuka ei.
Apple Barrel
Kohtaus, jossa McAlary tapaa tuomari Williamson, on kuvattu Frenchmen Streetilla sijaitsevassa Apple Barrel Barissa.
The Pine Leaf Boys: Juurihoitoa Louisianan rämeiltä
Lafayettelainen The Pine Leaf Boys on Louisianan valkoisen ja mustan ranskankielisen väestön kansanmusiikkeihin, cajuniin ja zydecoon, erikoistunut, maailmanlaajuisia kiertueita tekevä yhtye.
Annien roolissa esiintyvä ja Pine Leafin koesoitossa reputtava Lucia Micarelli on oikeasti maailmanluokan muusikko (vaikuttanut mm. Jethro Tullissa) ja sopii tosielämässä heittämällä Pine Leaf Boysiin.
The Pine Leaf Boys esiintyy jakson Tipitina’s -keikalla vakioviulistinsa Courtney Grangerin kanssa. Pine Leafin liiderin, haitaristi Wilson Savoyn ykköstuuraaja viuluun on Cedric Watson. Valitettavasti Watson on aika ajoin varattu tarunhohtoisen haitaristi/viulistin Edward Poullardin kiertueilla. Pine Leaf Boysin vuoden 2006 albumilla La Musique on Poullardille omistettu kappale Homage a Poullard.
Deacon John Moore – vielä kerran
Tässä jaksossa lausumme jäähyväiset Antoine Battisten pasuunamentorille, Deacon John Mooren esittämälle Danny Nelsonille. Oikeassa elämässä Deacon John Moore elää ja voi hyvin. Tämä kitaristilaulaja sekä orkesterinjohtaja on itse asiassa Yhdysvaltain muusikkojen liiton New Orleansin osaston puheenjohtaja. Naislaulaja hautajaisissa on Danon Smith, yksi Deacon John Moore and the Ivories -yhtyeen jäsenistä.
Deacon John Moore vetoaa muusikoihin kuuntelijaystävällisemmän äänenvoimakkuuden valitsemiseksi. "Muista että musiikissa on muitakin tasoja kuin forte fortissimo."
Todellinen bakkanaali
Janette ja Davis pystyttävät liikuteltavan keittiönsä Bacchanaliin, joka on Bywaterin alueella osoitteessa 600 Poland Ave. sijaitseva viinikaupan, livemusiikkimestan ja delin yhdistelmä. Sen terassi ja takapiha toimi Katrinan jälkeisenä kalaasipaikkana monelle ravintolansa tai työpaikkansa menettäneelle kokille. Bacchanalissa esiintyvä bändi on The Washboard Chaz Blues Trio, joka tässä esiintyy Louisiana Music Factoryssa.
Kokoonpano: Andy J. Forest (huuliharppu), St. Louis Slim (kitara) ja “Washboard” Chaz Leary (pesulauta ja laulu).
Jenkkityylinen video Bacchanalin suurenmoisuudesta.
Jakson lopetusbiisistä vastaa edesmennyt sokea NO-kitaristi Snooks Eaglin.
Helping Hand A Thousand Miles Away from Home.
Kommentit (0)