Keittiö se on köyhälläkin

Itse selvisin 90-luvun lamasta melko kepeästi, sillä satuin aloittamaan opiskeluni samaan aikaan, kun työttömyys ponkaisi nousuun ja tilanne alkoi todella synkentyä.

Kesäisin jaoin postia, mutta luontaisesta laiskuudestani johtuen olisin tuskin tehnyt opiskelujeni ohessa yhtään enempää töitä, vaikka niitä olisikin ollut tarjolla. Elelin siis lähinnä opintotuella ja –lainalla, ja pitkän aikaa minulle jäi laskujen jälkeen 150 markkaa kuukaudessa ruokaan ja muihin menoihin, joista osan haukkasi tuolloin intensiivinen kotiviiniharrastus.

Surkeaa tilannetta paransivat onneksi kanssani asuvan tyttöystäväni iltatöistä saamat tienestit. Kerran köyhyys äityi kuitenkin niin pahaksi, ettei leivän päälle ollut varaa ostaa enää edes tonnikalaa, joka oli vielä tuohon aikaan halpaa. Keksin uuden ja ravitsevan vaihtoehdon: ostin ison purkin sika-nautasäilykettä ja rouhin sekaan reippaasti mustapippuria ja murskasin kourallisen valkosipulinkynsiä. Minusta se oli hyvää ja riittoisaa, mutta melko pian huomasin tyttöystäväni pakanneen kamppeensa ja jättäneen minut nauttimaan levitteestä ns. keskenäni.

Tilannetta paikkaamaan riensi YK-joukoista kotiutunut ystäväni, joka oli väliaikaista majoitusta vailla. Ostimme ison säkin perunoita ja porkkanoita ja survoimme ne läpi jyrisevästä keittiön monitoimikoneesta. Ryöppäsimme ”lälliksi” ristimämme sekoituksen miedosti suolatussa vedessä ja pakastimme kymmeniä pusseja tuotetta arkkupakastimeeni. Lälli oli kätevä perusta monenlaiselle ruoalle. Löysin lällipusseja vielä vuosia myöhemmin pakastimen pohjalta.

Juuri syvimmän laman aikaan vuonna 1993 julkaisi herra nimeltä Andy Wall mullistavan fiktiivis-dokumentaarisen keittokirjan Sopan sinulle keitin. Ilmeisesti salanimen suojissa kirjoittanut Wall oli entinen toimitusjohtaja, joka oli pudonnut läpi yhteiskuntamme turvaverkkojen ja päätynyt valmistamaan kaiken ruokansa kahvinkeittimellä.

Karuna esimerkkinä Andyn resepteistä käyköön paistetut lohennahat: Leikataan nahasta suikaleita, maustetaan ne ja asetellaan keittimen lämpölevylle. Lisätään hieman vettä pannuun ja laitetaan se painoksi nahkasuikaleiden päälle. Annetaan kypsyä, kaavitaan irti levystä puulastalla (erilaiset puulajit antavat oman hienostuneen aromilisänsä) ja nautitaan miten tahansa.

Andy oli ihailtava selviytyjä, mutta vieläkin luovempia köyhän keittiön, ”cucina poveran”, taitajia löytyy Italian saappaankorosta, Apulian maakunnasta. Hyvä esimerkki paikallisesta menusta on maccheroni con il pesce fsciuto eli ”pastaa karanneen kalan kanssa”. Kastike keitetään tomaateista, sipulista ja merenpohjan kivistä, joita peittävät pienenpienet nilviäiset. Ja levät antavat ihanan meren maun. Onhan ihmisen syötävä.