Joulukuun ensimmäinen päivä. Syksy on virallisesti muuttunut talveksi ja on aika lähteä. Päätimme vielä kerran kävellä koko perheen voimin meren rantaan ja heittää haikeat hyvästit kaupungille joka on ollut syksyn ajan kotimme. Kiitos Manhattan, kiitos New York. Olit meille hyvä. Syksymme oli huikaisevan hieno. On upea tunne olla onnellinen aamusta iltaan, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kun on koko sydämestään onnellinen edes hirmumyrsky ei pelota. Tuulta päin vaan, kaikki tuntuu yhdeltä isolta seikkailulta.

Kaiken onnellisuuden keskellä pessimisti minussa nostaa päätään. Ei olisi pitänyt lähteä koko New Yorkiin. Helpointa olisi ollut unohtaa koko juttu. Ei kai niitä unelmia ole oikeasti tarkoitettu toteutettavaksi. Arki tuntuu onnentäyteisen syksyn jälkeen varmasti entistä kamalammalta.

Optimisti taas yrittää puolustella tehtyä kertomalla, että syksyn aikana hankittuja kullanarvoisia kokemuksia ja muistoja ei olisi mitenkään voinut saada kotisohvalla istumalla. Ja että voidakseen palata täytyy ensin lähteä.

Ajatus palaamisesta lohduttaa. Mitä jos ensi kerralla lentolippua ostaessaan sanoisikin "Pelkkä meno, kiitos."

Kiitos mukana kulkeneille, oli ilo jakaa hetki New Yorkissa kanssanne!