Olotilan himmeleitä kaiveltiin mielen sopukoista, virkattiin ja teipattiin

Minä halusin himmelin keskellä kesää, kuume iski salamana ja odottamatta. Halusin ehdottomasti perinteisen eli olkisen; suunnilleen sellaisen, jota mummun kanssa muistelen lapsena koonneeni.

Himmelintekijä löytyi Pohjois-Karjalasta ja malleja oli tarjolla monta: hylkäsin kokoontaittuvan, tilaa säästävän mallin (malli on tehty helppoa säilyttämistä varten toinen toistensa sisään menevistä kehikoista). Jouduin odottelemaan hetken, mutta vihdoin syksyn tullen himmeli matkusti pahvilaatikossa junalla Helsinkiin. Nyt perinnemobile roikkuu olkkarin katossa hamaan tulevaisuuteen - aika näyttää, säilytetäänkö sitä joskus muuallakin kuin katossa.

Himmeli on kuulunut suomalaiseen jouluun jo kauan ennen joulukuusta. Se ripustettiin kattoon vaalean suomenhevosen jouhella – siinä se leijui keveästi, liikuskeli lempeästi ilmavirran mukana. Himmelin tuomasta rauhoittavasta tunnelmasta on nautittu siis jo vuosisatoja – aivan samoja aistinautintoja hivelee nykyhimmelikin.

Himmeli on elänyt renessanssiaan jo muutaman vuoden, ja se koristaa kotia usein aivan erilaisena kuin ennen vanhaan. Mehupillihimmeli on retroa 70-luvulta, putkispagettihimmeli on orgaaninen uusi tuttavuus, graafinen mattamusta on 2010-luvun trendikkäin.

Vai olisiko trendikkäin sittenkin perinteinen? Minun himmeli-identiteettini näyttäisi olevan aika perinteinen, mutta katsokaapa mitä olotilalaiset saivat aikaan tartuttuaan himmelihaasteeseen! Kärsivällisyyttä kuulemma tarvittiin - mutta lopputulokset ovat hersyviä ja kiinnostavia ajankuvia.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Himmeli lapselle
Huumorivirkaajan päiväkirja: Näin puet himmelisi
Katin Nappituntuma: Hip hei räiskyvä himmeli!

Rauhallista joulunodotusta!

PS Sinä onnellinen, joka ripustat kattoosi vanhan olkihimmelin -  sitä voi käyttää suihkussa ennen joulua: varovainen vesisuihku poistaa hellästi pölyt ja kostuttaa kuivat oljet.

Kirjallisuutta: Eija Koski: Himmeli (Maahenki Oy 2012)