Kodissa saa näkyä ja elää

Kuvitusta Maja-kirjasta. Kuva: Kati Rapia

Kotien ei tarvitse ”kelvata” sisustuslehtien sivuille, vaan kaikkien perheessä asuvien pitäisi saada näkyä kodissa.

Pienen porvoolaisen puutalon oven avaa iloinen ja hetken keskustelun jälkeen tulisieluiseksi osoittautuva nainen. Hän on vaatesuunnittelija Mari Savio, ekaluokkalaisen Ronjan ja eskarilaisen Venlan äiti.

Mari Savion ja kuvittaja ja valokuvaaja Kati Rapian yhteistyöstä on syntynyt kaksi kirjaa: Juju - erilainen lastenvaatekirja sekä Maja – mielikuvituksellinen lastenhuonekirja.

Vuonna 2008 ilmestynyt herkullisen näköinen Maja esittelee yli kuusikymmentä ideaa, joilla voi tehdä leikeistä ja lastenhuoneesta – tai vaikka koko kodista – hauskemman. Mielikuvitus on lapsen oma huone, sanotaan kirjan esipuheessakin.

”Lastenhuoneen ei tarvitse olla sisustuslehtien esittelykammari”

Maja-kirjan yksi ajatus on olla ”anti-sisustuslehtimäinen”.

- Sisustuslehdissä elämän jäljet on siivottu pois, lapset leikkivät niissä aikuisten valitsemilla tavaroilla. Tuntuu siltä, että lasten luovuus olisi ulkoistettu kodeista, sanoo Mari Savio.

Hän sanoo olevansa kyllästynyt lehtien, television ja internetin antamaan kuvaan siitä, miltä kodeissa pitäisi näyttää.

- On olemassa kaksi vaihtoehtoa: design-maailman ”coolius” tai strömssö-henki. Nämä asiat määrittelevät turhan usein, miltä elämän pitäisi näyttää. Ihmiset laitetaan suorittamaan arkea. Peräänkuulutan rennompaa suhtautumista asioihin.

Majan esipuheessa tekijät kirjoittavat, että lapsille tulisi antaa valtaa oman huoneensa sisustamisessa – sehän on heidän valtakuntansa. Siis lasten omaa tilaa, ei sisustuslehtien esittelykammari.

- Olen melkein raivoissani siitä, millainen despoottiasema naisilla joskus on suhteessa koteihin. Muu perhe siivotaan kotoa. Ihmisten vaurastumisen myötä on palannut 50-lukulaisen naisen rooli, omituinen hienorouva-kulttuuri, jossa kodit ovat edustuskoteja, jonkinlaisia museoita, Mari Savio pohtii.

Hyvältä näyttäminen menee hyvinvoinnin edelle. Pitäisi miettiä, miksi ihmisillä on koti. Mikä oikeastaan on kodin tehtävä?

- Koti on ihmisen pesä, Mari sanoo.


”Leikkimisessä ja majan rakentamisessa kannattaa unohtaa tulosvastuu”

Mari Savion ja Kati Rapian Maja-kirja on rennomman tekemisen jäljillä.

- Yhdessä tekeminen rakentaa minuutta, oli tulos mikä tahansa räyskäle, nauraa Mari.

Tekemisen tulisi olla hupi. Kirjan ohjeet ovat sellaisia, että lapset pääsevät tekemään mahdollisimman paljon itse. Mari Savio on vetänyt monia lasten työpajoja. Viimeksi kruunupajan naapurin kuningaskunnassa, Ruotsissa. Joskus Mari joutuu komentamaan pajoissa – aikuisia.

- Aikuiset korjailevat turhan usein lapsen käden jälkeä. Vanhemmat eivät näe sitä, että vaikkapa Majan esittelemien ideoiden toteutuksen arvo on siinä, että asiat on itse tehty, että lapsen oma käden jälki näkyy.

- Hössöttävä vanhemmuus ei ole tämän kirjan pointti. Aikuisen ei tarvitse valjastaa itseään lapsen palvelukseen, nousta viikonloppuaamuisin otsa hiessä askartelemaan. Aikuisen tulisi antaa lapsen olla rauhassa, tehdä lapselle leikin alkuja, mutta antaa tilaa lapsen luovuudelle, Mari sanoo.  


”Roskakoriin tuomituissa tavaroissa piilee paljon huvia”

Pula-ajan –meininkiä, ovat Majan tekijät Mari Savio ja Kati Rapia kirjastaan sanoneet.  Pula-ajan meiningillä he tarkoittavat sitä, että kirjan askartelu- ja tuunausohjeet on toteutettu materiaaleista, joita jokaisen ihmisen nurkista löytyy – vanhoista pahvilaatikoista ja pakkausmateriaaleista, parittomista sukista, hapertuneista lakanoista ja erilaisista enemmän tai vähemmän hyödyllisestä tilpehööristä, jota koteihin kertyy. Kierrätys-sana ei kirjassa kuitenkaan esiinny.

- Kierrättäminen on tietenkin hyvä asia, mutta sana on latautunut. Minusta tuntuu, että ihmiset laitetaan nykyään ostamaan ekologisuutta. Ostamalla kierrätettyä voi ostaa itselleen hyvän omatunnon, sanoo Mari.

”Sotkeminenkin on kuulemma luova prosessi”

Nuorena aikuisena koti oli Mari Saviolle paikka, jossa hän kävi nukkumassa, vaihtamassa vaatteita ja ”joskus jopa söi”. Vähän ennen lasten, Ronjan ja Venlan, syntymää hän ”perusti” ensimmäisen kodin, joka tuntui vähän enemmän kodilta.

- Lasten synnyttä koti muuttui yhteisölliseksi. Siitä tuli monen ihmisen yhteinen toimintoja täynnä oleva paikka. Lasten myötä kotiin liittyy myös oma orgaaninen asia, sitä kutsutaan sotkuksi, mutta välillä oikeastaan tykkäänkin siitä, Mari sanoo.

- Haaveilin joskus Melukylän lasten elämästä, sellaisesta yhteisöllisyydestä, jossa lapset ja aikuiset leikkivät keskenään, arjen jakamisesta muiden kanssa. Eikä se huono haave olekaan, tosin ihminen tarvitsee myös omaa rauhaa.

- Nyt haaveilen myös siitä, että onnistuisin elämään niin, etten käyttäisi liikaa aikaa rahan hankkimiseen. Niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsevat luppoaikaa, että pystyisivät tuottamaan itse itselleen kiinnostavan elämän, myös kyllästyminen on tärkeää, se ruokkii luovuutta.

Klikkaa kuvat isommaksi!

lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.

linkit

Arvaa mitä?

  • Mari Savion ja Kati Rapian Juju-kirja sai alkunsa, kun Mari suunnitteli Globe Hopelle lastenvaatemalliston, jonka kaavat olivat helposti sovellettavissa muotoon jos toiseen.
  • Jujua voisi kutsua ”interaktiiviseksi mallistoksi” – sen kaavat ovat helposti muunneltavissa.
  • Marin voi myös muistaa Panik-vaatemerkistä.
  • Valokuvaaja Kati Rapia on tehnyt myös levynkansia ja animaatiota sekä sarjakuvia ja kuvituksia.

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä