Rakkain astiani: outo ja erikoinen kaadin

Rakkain astiani: outo ja erkoinen kaadin. Kuva: Ulla Vuorela

Kirsi Hyväkkö avaa kotinsa oven Helsingissä aamusella ennen työpäivän alkua. Puutalon sisältä löytyy esteetikon maailma: mustaa, valkoista, uutta ja vanhaa. Keittiössä Kirsi nappaa hyllystä käteensä astian.

- Mikä tämä sinun mielestäsi on? kysyy Kirsi ja näyttää kahvallista valkoista isoa kaadinta tai kannua.

- Muistaakseni meillä oli lapsuudenkotona tällainen pieni tummansininen – olisiko se ollut maito- tai kermakaadin? Lapsenlapsikin ihmettelee aina tätä putkea, kahvaa. Onhan tämä vähän outo, jotenkin epäonnistuneen näköinen koko luomus, eikö vain? miettii Kirsi ääneen.

Kirsiä astia viehättää juuri outoudessaan. Kippo löytyi eläinsuojeluyhdistyksen perintöpuodista Helsingistä ja on kodissa kunniapaikalla syksyn omena-aikaan. Siitä on hyvä tarjoilla myös muita hedelmiä tai ruokaa. Astia on monikäyttöinen.

Kirsi olisi voinut valita rakkaimmaksi astiakseen itse asiassa jonkun muunkin.

- En kiinny astioihin. Suhtaudun niihin aika kevyesti, sanoo Kirsi.

Kaikkiruokaisena hän löytää astiat yhtälailla kaupasta kuin kirpputoriltakin.

Astioiden vaihtumistahti on joka tapauksessa nopea – ylimääräisistä astioista Kirsi luopuu helposti jokakesäisellä pihakirpputorilla, ja uutta hankitaan tarpeen mukaan. Viimeisimmäksi mukaan on tarttunut Ikean lautasia ja kulhoja.

- Jos jotain menee rikki, ostan yleensä edullisia astioita. Minusta Arabian astiat ovat aivan yliarvostettuja! Kyllähän englantilainen posliini on aivan yhtä makeaa, sanoo Kirsi – vaikka valkoinen kaadin onkin ehtaa Arabiaa.
Rakkain astiani: outo ja erkoinen kaadin. Kuva: Ulla Vuorela

Ruoanlaittoa tärkeämpää ovat ihmiset

Kirsin keittiössä on paljon silmänruokaa ja kodikkuutta.

- Mutta en kokkaa täällä juuri laisinkaan. Kun tyttökaverit olivat kylässä, syötiin pelkkiä naposteltavia. Sellainen tyyli sopii parhaiten.

- Käymme miehen kanssa kuitenkin molemmat töissä ja syömme siellä, muun ajan pärjää vähemmälläkin – ruokaa laitetaan vain jotta pysytään hengissä, nauraa Kirsi.

Muutama vuosi sitten tapahtunut elämän suunnanmuutos yritysjohdon assistentista opiskelijaksi ja sitten saattohoitajaksi kertoo Kirsin asenteesta. Hetkeen tarttuminen on aitoa ja asioilla aina tärkeysjärjestyksensä.

Kirsin keittiössä ei oteta turhan vakavasti tarjoiluja tai astioiden luonnetta. Pääosassa ovat aina vaihtuvat tunnetilat ja tilanteet, ja kaikkein tärkeimpiä ovat ihmiset.

Keittiössä Kirsin seurana istuu useimmiten oma puoliso tai 6-vuotias hyvä kaveri.

- Lapsenlapseni on kylässä meillä aina viikonloppuisin, kun se työvuorojen puolesta vaan on mahdollista, sanoo Kirsi ja hörppää kahvikupillisen loppuun ennen töihin lähtöä.

Rakkain astiani: outo ja erkoinen kaadin. Kuva: Ulla Vuorela

kommentit

Ei kommentteja.

lisää kommentti

linkit

Mikä on Kirsin rakkain astia?

- Kyseessä on S-mallin kastikekaadin, joka on suunniteltu vuonna 1955. Se on myöhemmin liitetty osaksi Kiltaa. Kaj Franck on suunnitellut kaatimen, ja valmistuksessa se on ollut vuosina 1955-1970, kunnes Arabian tehtaalla lopetettiin fajanssimassan käyttö. Kokoja on ollut kaksi: 0,35 ja 1,7 litraa. Värit ovat olleet valkoinen, vihreä, musta ja sininen.

Lähde: Susanna Vakkari, Designmuseo

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä