Asumisessa tärkeää ovat elämänarvot ja itse elämä – ei asunnon koko

Urbaanit asumismessut. Kuva: Anni Alatalo, Yle Olotila.

Ella Vihelmaan ja Matti Järvisen sekä heidän tyttärensä 36 neliön koti Helsingin Töölössä on esittelyssä Helsingin Urbaaneilla Asumismessuilla. Olotila pääsi kurkistamaan pieneen kotiin jo ennakkoon.

Sisään astutaan pienestä ja hämärästä eteisestä, ja eteen avautuu yksi iso huone. Huoneessa on iso ruokapöytä, kirjahylly, keinutuoli pullollaan leluja, pieni keittiönurkkaus ja parisänky, jonka päällä roikkuu veikeä riippumatto. Riippumatossa temppuilee perheen kolmevuotias lapsi. 

- Me viihdytään täällä todella hyvin. Toiset asuvat ahtaasti vain välttämättömyyden pakosta, mutta me todella tykätään asua täällä. Joku messuvieras saattaa tietenkin tänne tullessa kauhistua, että näin ahdasta, eikä voisi itse kuvitella asuvansa tällä tavalla, Ella Vihelmaa miettii. 

Ellalle ja Matille ahtaasti asuminen on ollut itsestään selvää ja sitä suosivat myös monet heidän ystäväpiiristään.

- Tämä asunto on paljon isompi kuin monilla meidän tutuilla. Osa meillä vierailevista ystävistä ihmettelee, miten iso meidän koti on. Tunnemme pariskuntia, jotka asuvat lemmikkeineen alle 20 neliön asunnoissa. Ei elämänlaatu tarkoita isoja neliöitä, vaan koostuu ihan muista asioista, Ella kertoo. 

Aluksi Ella asui vuokraamassaan asunnossa yksin, ja tila tuntui liian isolta vain yhdelle. Kun lapsi syntyi, asettui perhe kolmisin Ellan asuntoon. Näin toteutui pitkäaikainen haave: asumisen tuottama ympäristökuormitus väheni olennaisesti.

- Me valitsimme jäädä asumaan tähän, Ella painottaa.

Helsingin keskustassa vuokralla asuttaessa ei lämmitysmuotoa voi itse valita. Koti on vanhassa kerrostalossa, eikä se ole välttämättä kaikkein energiatehokkain.

- Emme tunne niin huonoa omaatuntoa, koska neliömäärä on kuitenkin pieni. Kun ei voi valita esimerkiksi maalämpöä, niin asunnon koon pienentäminen on helpoin tapa vähentää omia hiilidioksidi-, typpioksidi- ja rikkidioksidipäästöjä, Ella pohtii.

Urbaanit Asumismessut . Kuva: Anni Alatalo, Yle.

Luonto lähellä

Ellalle ja Matille tärkeää on heidän kotinsa ympärillä olevan alueen rauhallisuus; kotikadulla ei tapella tai pureta pahantuulisuutta vastaantulijoihin. Heidän kodistaan pääsee kävellen ja pyöräillen töihin, ostoksille ja luontoon.

- En ikimaailmassa haluaisi asua paikassa, jossa liikkumiseen tarvitaan autoa. Tänne voi helposti kutsua ystäviä kylään eikä tarvitse olettaa, että heillä on auto käytössä.

Ella kertoo, että yhteyttä luontoon joutuu miettimään kun asuu keskellä kaupunkia. Hän ajattelee, että tiivisti asumalla säästyy arvokasta kaupunkitilaa keskuspuistoille ja rantaan sekä pidemmällä sijaitseville luonnonsuojelualueille. 

- Olen myös huomannut, että lapsi löytää luonnon kaupungistakin; aina joku kasvi puskee asfaltin kolosta ja sitä sitten ihmetellään, Ella naurahtaa.

Ella kertoo, etteivät he halua osallistua kaupunkirakenteen hajottamiseen omilla valinnoillaan. Heille tiivis kaupunki on parempi vaihto ja he ovat tyytyväisiä, ettei Helsinki ole metropoli, josta poistuminen olisi hankalaa.

- Olemme tehneet pyöräretkiä Nuuksioon, Sipoonkorpeen, Porkkalaan ja Porvooseenkin. Haluamme päästä liikkumaan kauaksikin ilman autoa. Tärkeää on, että voi lähteä erämaahan omin lihasvoimin, Ella kertoo.

Pienessä asunnossa kaikki ovat läsnä

Ellille ja Matille sekä heidän tyttärelleen parasta omassa kodissa on sen "pesämäisyys". He ovat kaikki kotona samassa tilassa ja toisilleen läsnä. 

- Emme halua elää niin, että lapsi leikkii omassa huoneessa ja jompikumpi vanhemmista työskentelee yksin keittiössä. Olemme aidosti kiinnostuneita siitä, mitä lapsella on sanottavana ja koetamme sovittaa kotityöt yhteen seurustelun kanssa.

Ella ja Matti ovat miettineet, että lapsen kasvaessa isommaksi ja tämän itsenäistyessä hän tarvitsee enemmän omaa yksityisyyttä ja tilaa.

- Vielä nyt tämän kokoinen koti on sopinut meille hyvin, pienessä kodissa on lapsen helppo olla menossa mukana.

Ella miettii, että lisää tilaa voi saada helposti myös vaihtamalla huonekalujen järjestystä, eikä välttämättä tarvitse muuttaa isompaan asuntoon.

- Mitä pidempään asumme tässä, sitä enemmän lapsi kasvaa kiinni ympäristöön lähikortteleita kolutessaan. Kyllähän se kynnys muuttaa muualle on koko ajan isompi, kun on lapsen kanssa löytänyt kodin ympäriltä vaikka mitä ihmeellistä. Ajan kuluessa sitä kiinnittyy tänne enemmän ja enemmän, Ella pohtii.

Asunnon valitsemista voi miettiä myös ekologiselta kannalta. 

- Ei ole välttämättä niin, että kun perustetaan perhe, on pakko rakentaa iso omakotitalo ja hankkia kaksi autoa. Ison talon eteen pitää ehkä tehdä enemmän töitä, jotta asuntoon olisi varaa, ja silloin on automaattisesti vähemmän aikaa perheelle. Päätöstilanteessa voi valita pienemmänkin asunnon ja mukauttaa omat tarpeensa siihen, Ella kertoo.

- Sitä paitsi mielenkiintoisimmat asiat tapahtuvat yleensä ulkosalla.

Urbaaneilla Asumismessuilla esitellään ekologista asumista ja onnellista elämäntapaa. Messut tarjoavat mahdollisuuden nähdä vaihtoehtoja. Ella ja Matti esittelevät asuntoaan messuilla, koska haluavat näyttää ihmisille, ettei onnelliseen elämään tarvita suuria neliömääriä.

- Monet todistelevat asunnollaan omaa kelpoisuuttaan, näin ison asunnon sain hankittua. Meille kyse on enemmänkin elämisestä, että olisi tyytyväinen ja voisi asua omien arvojensa mukaisesti. 

Ellan ja Matin asuntoon pääsee tutustumaan Helsingin Urbaaneilla Asumismessuilla 31. elokuuta 2013.

Urbaanit Asumismessut . Kuva: Anni Alatalo, Yle.

kommentit

Onhan tuo melkoista itsepetosta ja vastakkainasettelua, pieni kateudenkin sävy vilahtaa. Mutta hienoa että ovat onnellisia. Ei isossakaan asunnossa tarvitse arvojaan romukoppaan laittaa. Tai korostaa niitä.

>tonttu Pe, 2013-08-23 21:27

Samaa mieltä. Tekstistä tulee mieleen yksi sana - naivistinen. Kun minä teen näin, olen hyvä ihminen, säästän luontoa, minulla on siis hyvät arvot. Mitä väliä muista arvoista. Isoissa taloissa asuu ne muut, jotka eivät välitä päästöistä, ovat välittämättömiä vanhempia, saastuttavat luontoa ajamalla autolla Nuuksion "erämaahan". Joilla on ehkä iso suku, joka ei mahdu pieneen boksiin vierailulle. Hienoa tosiaan että ovat onnellisia. Arvoja on onneksi monenlaisia. Olisikin tylsää, jos jokaisella olisi samanlainen elämä - mitä sitten voisi ihmetellä?

>mie La, 2013-08-24 11:09

Ei minusta tekstissä sentään kateuden sävyä vilahda. Ottaen huomioon, että Helsingin keskustassa asumisen hintataso on niin korkea, tämä ahtaasti asuminen on heille varmasti ihan aito valinta. Samalla hinnalla kun kuitenkin saisi kehyskunnasta tilavan pientaloasunnon ja vielä tilavamman kerrostaloasunnon.

Veikkanpa kuitenkin, että useimmat meistä valitsevat ihan ilman mitään näyttämisen halua tilavamman asunnon ja suostuvat pidempään työmatkaan yms. autolla kulkemiseen. Minä en ainakaan kestäisi sitä, jos kotona ei saa hetkeäkään omaa rauhaa. Lapsellekin on syytä saada viimeistään koulun alkaessa oma tila, jossa keskittyä läksyjen tekoon.

Voisin kuitenkin itsekin jossain toisessa elämäntilanteessa valita ahtaan asumisen mutta vastapainoksi keskeisen sijainnin. En silti siedä ahtaasti asumisen ihannointia muka jonkun ekologisuuden nimissä. Kun katsoo miten vaikkapa amerikkalaiset asuvat keskimäärin ja miettii mikä väkimäärä sielläkin on, tuntuu typerältä hurskastelulta täällä Suomen kokoisessa maassa esittää kaupunkiasumisen valitseva jonain ekologisena ihannekansalaisena. Suur-Tokion alueella asuu 36 miljoonaa ihmistä, koko Suomessa reilut 5. Mitä mahdollisuuksia meillä on asumisvalinnoilla vaikuttaa ilmastoon edes hyttysen pierun vertaa? Kannattaa siis todella valita asumismuotonsa ihan puhtaasti omien mieltymysten ja reunaehtojen perusteella.

>Doris La, 2013-08-24 18:47

Ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa (YK) ja ylikulutamme maapallon resursseja (YK). Suomalaisten kulutuksen kattamiseen tarvittaisiin 4,5 maapalloa, intialaisten vain 0,5. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa aiheuttamaansa ympäristönkuormitukseen. Kymmenen vuotta sitten jos pienessä Suomessa ei tehty mitään ympäristöasioiden eteen oli syynä, ettei kiinalaisetkaan tee mitään. Kohta ei tarvitse tehdä mitään, kun kiinalaiset tekevät jo kaiken. Melkoista lusmuilua...

>osku Ma, 2013-08-26 09:38

Mun täytyy kyllä sanoa, että ihailen heidän ratkaisuaan ja olen tosi iloinen, että jotkut tekevät noin. Itse en pysty asumaan nelihenkisenä perheenä alle 70 neliössä ja huoneitakin haluan neljä.

Mielenkiintoinen ajatus"tuhlailuvuosien" jälkeen, jos Helsingissäkin palataan taas aikaan, jolloin perheitä asui yksiöissä.

>Tanja Pe, 2013-08-23 22:44

taloudellinen pakko vaan nykyään kun talous romahtanut.

>laru La, 2013-08-24 10:02

En yhtään tykkää tämmöisistä uutisista. Tämmöisillä uutisilla vain yritetään antaa se kuva että kaikki haluavat asua ahtaasti. Suurin osa ei halua asua ahtaasti, jos on varaa asutaan väljästi. Ei ole mitään iloa jos joutuu asumaan ahtaasti sotkun keskellä. 90 prosenttia työssäkäyvän ihmisen ajasta menee sisätiloissa, joten kyllä asumisväljyyttä pitää vaatia. Ei eläimikään saa rääkätä tunkemalla niitä ahtaisiin häkkeihin.

>Marko La, 2013-08-24 14:39

Mjoo, ihan ihailtavaa kyllä sinänsä.. mutta käytännön haasteita tuo kyllä tuonee, esimerkiksi miten ihmeessä vanhemmat onnistuvat järjestämään omat intiimit hetkensä.. itse en kyllä pystyisi noin asumaan..

>Ainu La, 2013-08-24 15:13
Ainu kirjoitti:

Mjoo, ihan ihailtavaa kyllä sinänsä.. mutta käytännön haasteita tuo kyllä tuonee, esimerkiksi miten ihmeessä vanhemmat onnistuvat järjestämään omat intiimit hetkensä.. itse en kyllä pystyisi noin asumaan..

itse olen kasvanut ahtaissa olosuhteissa. Lapsia syntyi muutama minun jälkeen. Vanhemmat on hoitaneet intiimihetkensä, enkä minä huomannut mitään.

>päkä La, 2013-08-24 15:36

No joo, tuo mahdollista ehkä pääkaupunkiseudulla, ei täällä oikeassa maailmassa 400 km pohjoisempana jossa asumme keskellä ei-mitään, puhtaassa luonnossa 350 neliön omakotitalossa, ja karhut kävelevät monesti pihan poikki. Linja-autolla pääsee aamulla kaupunkiin, ja kolmelta iltapäivällä takaisin. Kaikki kulkevat siis omilla autoillaan. Sähköä menee lämmitykseen oikeasti paljon ja puita vielä enemmän, mutta elämme luonnon katveessa laadukkaasti iloiten jokaisesta hetkestä. Kaukolämpöverkko on 35 kilomertin päässä ja maalämpöputkistot maksavat kymmeniä tuhansia asentaa. Jos koko kansa asuisi artikkelin perheen tavoin, olisi suomesta varmasti se 95% erämaata (jonne kukaan ei tosin edes menisi kun eihän sinne ole linja-autoja, junia eikä oikein polkupyörälläkään jaksaisi...)
Jokainen taaplaa siis tyylillään, hienoa nähdä että eri vaihtoehtoja esitellään mutta jokaisella kolikolla on aina kaksi puolta. Se missä asuu ei tee minusta hyvää ihmistä, eikä se tee toisesta huonoa jos on eri mieltä.

>Katja La, 2013-08-24 21:30

Tässä haastattelussa esitelläänkin urbaaneja eli kaupunkilaisille tarkoitettuja vaigtoehtoja. Ihmettelen että heti otetaan nokkiin. Eihän kaikkien tarvitse asua yksiössä, mutta meidän pitäisi kyllä kaikkien pohtia ratkaisuja ilmastomuutoksen ja ekologisiin vaihtoehtoihin. Itse en pystyisi asumaan yksissö mutta olen ollut valmis maksamaan maalämpöpumpusta.

>hantsu La, 2013-08-24 21:59

Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun välttämättömyydestä tehdään hyve. Hermot tuossa vielä menee ja Töölön baarit alkavat kutsua isää tai äitiä, jos kotona ei ole kylppärin lisäksi mitään muuta tilaa, jonne voi vetäytyä omaan rauhaansa.

>Jyskä Su, 2013-08-25 05:33

Kyllä asumusmuodolla on selvästi vaikutusta siihen, minkä kokoinen oma ekologinen jalanjälki on. Me olemme valinneet asua keskikokoisessa (n. 100 m2) omakotitalossa maalla paikassa, jossa on pakko olla kaksi autoa. Kilometrejä kertyy kymmeniätuhansia vuodessa työ-, kauppa- ja harrastusmatkoja. Kyllä talon lämmitys (puulla ja sähköllä) ja autojen diesel on n. 90 % meidän perheen jalanjäljestä.

Maapallolla eletään loppuvuosi velaksi, kun uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu tältä vuodelta loppuun. Kyllä minusta jokaisen olisi mietittävä, mitä valintoja voi tehdä vähentääkseen kulutustaan. Yritämme sitä itsekin parhaamme mukaan.

>Anna Su, 2013-08-25 05:43

Ihailen tuollaista, joka pystyy elämään noin.Omakotitalossa elämä on vapaata.Voi kävellä omassa pihassa, voi perustaa kasvimaan. Huonoja puolia on , että on aika paljon hommaa mitä pitäis aina muistaa tehdä.Monesti kaupungissa pääsee pienemmällä työmäärällä.

Suren sitä, että tyrnit tuntuvat taas jäävän puskiin.Ei oo jaksamista poimia, vaikka pitäis olla.Tyrni on vaikea poimia.Se on hidas.Samoin herukka on paljon.

>Anna K. Pe, 2013-08-30 18:09

Elämisen kustannukset on todella nousseet, koska rahat ei riitä enää mihinkään.

>Anna K. Pe, 2013-08-30 18:21

Iso ruokapöytä ja keinutuoli noin pienessä tilassa kertoo osaamattomuudesta pienen tilan käytössä. Noin pieni tila sopii nuorille rakastavaisille, ei minkään kokoiselle perheelle. Jos rahasta puhutaan niin tässä luodaan uutta trendiä asua pienissä asunnoissa. Yksiöitä mahtuu kerrostaloon paljon ja trendikkyys auttaa nostamaan hinnat ylös joten siinä mielessä tämä on asuntorakentamisen- ja kaupan kannattavuuden parantamiseen tähtäävää toimintaa.

>Stefan Pe, 2013-08-30 18:45

Nykyään halutaan isompaa asumismuotoa..Ahdas ei välttämättä ole monenkaan toiveissa..vaan suuri on kaunista ja näyttävää..Ihailen oikeasti ihmisiä, jotka valitsevat ja pystyvät elämään esimerkki perheen tavoin!!

>Ennen mahduttiin..entä nykyään? Pe, 2013-08-30 18:52

Varmaan lapsi haluaa jossain vaiheessa oman huoneen.

Oma piha on mukava.

>Anna K. Pe, 2013-08-30 20:41

Asuin yksinhuoltajana lapseni kanssa 36 neliön yksiössä, kunnes hän aloitti koulun käynnin. Oli oikein näppärä ja hyvä ratkaisu.

>rosella Pe, 2013-08-30 21:45

Kannattaa aina muistaa että 36 neliötä Etu-Töölössä voi olla jopa sellaisen 250 000 euron arvoinen kämppä. Jos ei ole juuri säästöjä, niin pankki laittaa siihen ison koron ja paljon takausvaatimuksia.

>konos Pe, 2013-08-30 21:55

Oliko se nyt Ella vai Elli joka kertoo, miettii, painottaa, pohtii sekä naurahtaa?

>Mikke Cytryna La, 2013-08-31 00:09

Kiitos, tämä korjattu : )

>ullav Su, 2013-09-01 20:09

Mitenkähän tuo sitte kun tyttö tulee murrosikään? Voi tulla enempivähempi ongelmia.

>Joumään La, 2013-08-31 05:20

Voi olla aika hankalaa lapsen nukahtaminen kun kokoajan ympärillä virikkeitä. enkä tiedä kuinka ergonominen oikeasti riippumatto on nukkua... Ja ainakin meillä on asioita jotka vaativat keskittymiskykyä. tietenkin jos ainoat työt ovat mielipidepalstoille mariseminen muiden tuhlaamisesta ja kettutarhaiskujen suunnittelu niin ei silloin tuon kummempaa tilaa tarvi ;)

>kdo La, 2013-08-31 08:54

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä