Joulu on täällä!

On hypnotisoivaa tuijottaa sisustuslehtien ja bolggareiden joulukuvia. Mitä kaikkea täydelliseen jouluun haluaisinkaan! Ah, nuo enkelin siivet roikkumassa täydellisten puuportaiden kaiteella. Kynttilälyhdyn valo pihasaunan portaiden vieressä. Itsekasvatetut hyasintit ikkunalaudalla. Pakettikortit, joiden romanttisuus hipoo täydellisyyttä. Tuollaisen joulun tekisin mielelläni myös meidän perheelle, ajattelen.

Tulen töiden jälkeen kotiin, kädessäni täysi ruokakaupan kassi. Eteisen lattialla on vanhemman lapsen takki ja reppu, olohuoneessa nuoremman kolme keskeneräistä palapeliä. Ruokapöydällä tiskejä aamupalan jäljiltä. Pyykkivuori odottaa. Pitäisi siivota. Pitäisi tehdä se täydellinen joulu – askarrella, leipoa ja sisustaa.

Päätän kaivaa joulukoristeet esiin. Ripustan tähtivalot paikoilleen olohuoneen pesemättömään ikkunaan. Sammutan valot, sytytän kynttilät ja toivotan joulun tervetulleeksi.

Tietenkin siivoan, olisi hullua väittää muuta, mutta en pese ikkunoita tai vaihda jouluverhoja. En valmista piparkakkutaikinaa alusta. En graavaa siikaa, en imellä perunaa enkä tuuleta mattoja. En silitä joulupöytäliinaa enkä kiillota hopealusikoita. En väkerrä täydellisiä paketteja, saati pakettikortteja.

Sytytän kynttilät. Asetan olkipukin olohuoneen nurkkaan. Kasaamme yhdessä lasten kanssa kaupan valmiita piparkakkutaloja. Saisiko koristetahnaa mahtumaan vielä johonkin nurkkaan? Syömme puolet ranskanpastilleista, vaikkei kukaan oikeasti tykkää niistä. Valmistaikinasta pyöräytetyt tähtitortut livahtavat uuniin – joulun tuoksu.

Soitamme täysillä lempijoululevyjä uudestaan ja uudestaan. Lapseni mutisevat, että aina me jouluna kuunnellaan tätä, milloin soitetaan boom-kah.

Koristelemme kuusen. Kuusen tuoksu on täydellinen. Kuusen kynttilöiden valo aamukahvia juodessa on niitä harvoja asioita, joita kaipaan joulusta ympäri vuoden.

Mahat jännityksestä kippuralla odotamme pukkia. Jälkeenpäin kärsimme lahjaähkystä. Herkuttelemme mätivoileivillä. Pelaamme Afrikan tähteä. Tuijotamme telkkarista leffoja. Näemme ystäviä ja sukulaisia. Illalla avaan viinipullon ja käperryn puolisoni kainaloon.

Katson nukkuvia lapsiani. Toisella on kainalossa zombi-nukke, toinen on nukahtanut hevoskirjansa ääreen. Joulu ei löytynytkään romanttisista pakettikorteista tai täydellisestä joulusisustuksesta.