Kannanottoja kanavatöillä

Marja Ruusunen oppi kanavakirjonnan alkeet mummoltaan kisällinmenetelmällä. Nyt perinnetietoinen taiteilija muovaa arkipäivän puhdetöistä teoksia, joissa vakaviin asioihin otetaan kantaa vitsien kautta.

Kitschiä vuonna 2013

Marja Ruususen mummola sijaitsi Tornionjokilaaksossa. Pirttipöydän ääressä isoäiti antoi 8-vuotiaalle tytölle langan ja neulan käteen. 

– Mummo oli mestari, minä olin oppipoika. Hän neuvoi ja antoi minun tehdä joitain kohtia omasta Taistelevat metsot -työstään. Siitä se lähti. Seuraavan työn aiheena oli nallekarhu, 28-vuotias Marja Ruusunen muistelee.

Kanavakirjonta oli suosittua suomalaisissa kodeissa etenkin 1950-luvulla. Kanavatyön ideana on jäljentää haluttu kuva kankaalle tihein pistoin. Yleisimpiä aiheita olivat eläin- ja maisemakuvat sekä taidejäljennökset.

Teinivuosien ongelmat pyyhkäisivät kanavatyöt Marja Ruususen elämästä pitkäksi aikaa. Vasta pari vuotta sitten taiteilijan luomisen tarve veti takaisin vanhan rakkauden pariin. Kanavakirjotuista töistä tuli Ruususen taiteen ydin.

– Tykkäsin kanavakirjonnasta lapsena yli kaiken ja päätin palata juurilleni. Aloin tehdä Ainon ryöstöä perinteiseen tapaan, kun sainkin idean muuttaa jotakin kuvassa.

Väinämöisen hamuamasta Ainosta tuli afrotukkainen, tumma nainen. Klassikkojen uudistamisesta tuli yhdistävä tekijä kaikkiin Ruususen töihin.

– Taiteeni on kitschiä vuonna 2013, huonoa makua tyylillä. Yhdistelen teoksissani tunnettuja maalauksia uusiin ideoihin. Työni on onnistunut silloin, kun lopputulos hymyilyttää, Ruusunen määrittelee.

Marja Ruusunen kotonaan Aino-työn kanssa. Teos kuuluu yksityiskokoelmaan.

Marja Ruususen Ray of Light -teos on helmikuun ajan esillä Om'pu-ravintolan galleriassa.

Musta Aino ja kalju Madonna

Marja Ruusunen haluaa teoksillaan kiinnittää huomiota tärkeisiin asioihin huumorin kautta. Aiheet hän poimii arkipäiväisistä huomioista.

– Ray of Light -työ on sisäpiirin kesken Gay of Light. Aihe on pyörinyt mielessä siitä asti, kun näin Ajankohtaisen Kakkosen homoillan telkkarista. Halusin ottaa kantaa sateenkaariperheiden puolesta, Ruusunen sanoo.

Marja Ruususen mielestä on täysin aataminaikuista ja absurdia vääntää edelleen kättä esimerkiksi siitä, saavatko homoseksuaalit perustaa perheen vai eivät. 

– En halua loukata tai haukkua ketään, vaan osoitan asiat mieluummin iloisella tavalla. Juju on siinä, että jokaisessa työssäni on myös pehmeää kettuilua, jos työtä osaa lukea. Haluaisin, että ihmiset miettivät asioita välillä toisesta näkökulmasta.

Esimerkiksi Ray of Light -työn ylänurkkaan on piilotettu kaksi naaraan merkkiä. Lapsi lesboäidin sylissä taas on kirkkoperinteen aikanaan paholaisen lapseksi leimaama punapäinen pisamanaama, jolla on vihreät silmät.

Pyhä Pekka -työssä muotoaan on muuttanut Leonardo Da Vincin Viimeinen ehtoollinen. Kuvan keskiössä on Pekka-korttipelistä tuttu tumma hahmo.

– Pelissä Pekka jää aina ilman perhettä ja häviää. Halusin nostaa Pekan kunniapaikalle. Kuvassahan kohistaan jo valmiiksi, joten miksi he eivät kohisisi Pekasta, Ruusunen kysyy.

Pikselityötä vinyylilevyjen tahdissa

Kanavakirjonta ei ole laiskan naisen juttu. Työ rakennetaan pisto pistolta, joita isoihin töihin tulee yli 30 000. Ruususelta saattaa kulua yhden työn tekemiseen monta kuukautta. 

– Tässä ei voi oikaista yhtään, sillä yksikin väärä pisto voi muuttaa koko kuvan. Itse kutsun tätä pikselityöksi. 

Rullalle kääritty kanavatyö seuraa laukussa kaikkialle, mutta paras paikka puurtamiseen on kotona vinyylilevyn soidessa.

– Rakastan olla kotona ja keskittyä työhön, mutta vinyyli pitää huolta siitä, etten jämähdä tuntikausiksi samaan asentoon: levy täytyy kääntää alle puolen tunnin välein.

Perinteisen käsityömenetelmän vaaliminen tekee kanavakirjonnasta Ruususelle arvokasta. Vaikka isoäiti on nyt poissa, muisto elää.

– Olen ylpeä siitä, että voin kulkea mummon jalanjäljillä. Mummokin varmasti tykkäisi, jos tietäisi, että täällä lapsenlapsi tekee kanavatöistä jo toista omaa näyttelyä. 

Suunnitteilla oleva työ sulkee muistojen kehän.

– Aion tehdä oman version Taistelevista metsoista.