On ihan eri juttu onko seinä valkoinen, valkoinen vai valkoinen

Miksi tyytyä maalarinvalkoiseen, kun valittavana on kokonainen maailma erilaisia valkoisia?

Anna Airikkala valitsi maalia uuden kotinsa seinään pitkään ja hartaasti. Sävylastuiksi kutsutut paperilappuset olivat seinässä päiväkausia. Anna tarkkaili valkoisten käyttäytymistä kaikissa valaistuksissa - aamullahan värit näyttävät aivan erilaisilta kuin illalla. Aivan kammottavat lähtivät nopeasti. Epämääräiset, tuhnuiset ja tunkkaiset seuraavaksi.

Jäljelle jäi pieni joukko valkoisen sävyjä, joita arvostelemaan Anna kutsui tarkkasilmäisiksi sisustajiksi tietämiään ystäviä. Värilastut oli tietysti sijoitettu juuri siihen, mihin maalikin oli tulossa, jotta niiden ominaisuudet näkyisivät oikeassa valossa.

Annalla oli jo mielessä suosikkivalkoinen, mutta se hävisi äänestyksen rökälemäisesti. Anna yksin puolusti valintaansa. Kaikki muut olivat yhtenä rintamana saman valkoisen takana.

Se ei ollut Tikkurilan höyhen eikä paperi, vaan yllättäjä,  Sadolinin Tobagon valkoinen.

Anna luotti ystäviinsä ja se kannatti.

-Tämä on täydellinen valkoinen. Juuri sellainen aavistuksen kylmään harmaaseen taittuva raikas harmaa. Ei yhtään tunkkainen.

Juuri oikean valkoista seinää kelpaa sivellä, mutta vain puhtaalla kädellä.

- Kuka nainen voisi olla sitä mieltä, että valkoinen kuin valkoinen kuin valkoinen? Joku mies, ehkä, mutta ei nainen.