Kukkahuivi tykkää olla kaulassa - ja sohvalla

Talven ensimmäiset viileät aamut toivat venäläiset kukkahuivit katukuvaan. Innokkaimmat ehtivät säilyttää huivejaan kaapissa vain muutaman kesäkuukauden. Euroopasta kuuluu (Dolce & Gabbana), että maatuskat ovat taas muodikkaampia "kuin ehkä koskaan aiemmin".

Kääräisin oman kukkahuivini kaulaan tässä eräänä vilpoisena aaamuna ja bongasin työmatkan aikana aika monta sielunsiskoa. Huiveista näkee, ovatko ne aitoja löytöjä: osa on nimittäin tekokuituista uustuotantoa - ja siis aivan kelpaamattomia suomalaisen(kin) talven purevuuteen!

Alkuperäisen venäläisen tai neukkumaatuskahuivin tunnusmerkki on, että se on villaa. Huiveja on valmistettu hyvin hyvin ohuina ja vähän paksumpina versioina ja perinteisesti kahdessa koossa. Aivan kukkahuivihistorian alussa 1800-luvulla yleisimmät värit olivat punainen ja musta; sittemmin yleistyivät myös valkoiset ja vihreät liinat.

Huivit ovat olleet idässä tarpeen paitsi talven tuulia vastaan myös siksi, että ortodoksinaisten tuli peittää päänsä aina kotoa lähtiessään. Naimisissa olevat naiset muuten käyttivät huivia hatun päällä!

Koska maatuskafriikit nappaavat huivin kokoelmaansa aina sellaisen löytäessään - kirpparilta tai sukulaisen vintiltä - voi olla, että niitä alkaa kertyä jopa yli tarpeen. Tuttava ompeli huivista leveän vyön, vahvisti sen napakaksi vuorilla ja liitti pitkät nauhat solmimiseen. Leveä tulipunakukkavyö uumalla mustan mekon kanssa – aika hyvä!

Pyhäjärveläinen Heini Perälä keksi - positiivisessa huiviähkyssään - ommella huiveista tyynynpäälliset, lue lisää Handmade by Heini -blogista.

Ps. Edelleen kukkahuiveja valmistava  Pavlovo Posadin tehdas Moskovan lähellä valmisti ensimmäiset huivit jo 1795. Ja tänään niitä voi tilata netistä.