Kelaa taaksepäin elämän lokikirjassa

Mitä jos sinulla olisi lokikirja elämästäsi? Voisit kelata taaksepäin ja etsiä tietyn päivän ja tietyn kellonajan. Voisit tarkistaa tapaamasi ihmisen kasvot ja nimen, pystyisit palaamaan ystävän juhliin ja mielenkiintoiseen keskusteluun. Voisit elää päiviä uudelleen selaamalla elämääsi.

Lifelogging on juuri sitä. Lifeloggaaminen tarkoittaa itsensä monitorointia ja elämäntapojen, hetkien ja muistojen tallentamista ja arkistoimista eri työkaluilla ja laitteilla. Erilaisilla puhelin- tai tietokonesovelluksilla, kameroilla ja sensoreilla kerätään dataa ja aineistoa itsestä ja omasta elämästä.

Esimerkiksi Runkeeper- ja Heiaheia-treenisovellukset keräävät dataa juostuista kilometreistä ja kulutetuista kaloreista ja luovat käppyrät kehityksestä. Perinteinen syke- tai askelmittari tekee samaa. Kun tiedon ja saadun datan ottaa systemaattisesti talteen, syntyy arkisto ja aikajana omasta liikkumisesta.

Puhelinsovelluksilla pystyy seuraamaan vaikkapa omaa unirytmiään, mielialaansa, kuukautiskiertoaan, kaloreitaan, päivittäisiä tekemisiään tai stressitasojaan. Myös ahkera facebookaaminen tai instagrammailu on elämän arkistointia eli lifeloggaamista, koska niillä luodaan aikajanaa elämän kohokohdista tai muistoista.

Tallenna elämäsi kuviin

Lifeloggaaja voi myös ottaa vaikka joka päivä itsestään kuvan. Kuvallinen lifeloggaaminen on elämän tallentamista valokuviin tai videoihin. Kokonaisvaltainen lifeloggaaja kantaa jatkuvasti pientä kameraa rinnuksillaan ja tallentaa jokaisen hetken elämästään. Kehittynyt teknologia ja huomaamattomat laitteet mahdollistavat automaattisen elämän tallentamisen.

Näkövinkkeli on aina oma, eli tarina on kerrottu minä-muodossa. Kameran ei siis tarvitse kohdistua omaan naamaan.

Googlen älylasit on yksi keino kuvata elämäänsä videolle nimenomaan omasta perspektiivistä. Toinen uusi, pian markkinoille tuleva laite Memoto on pieni kamera, joka ottaa valokuvan puolen minuutin välein. Kamera kiinnitetään paidan kaulukseen, ja se alkaa ottaa automaattisesti kuvia edessä olevasta näkymästä.

Memoto tarjoaa myös maksullisen pilvipalvelun, joka organisoi automaattisesti tuhansien kuvien massaa. Palvelu tunnistaa kuvat valon, aika- ja paikkamerkintöjen mukaan ja järjestelee kuvat hetkiksi. Sen jälkeen voit selata hetkiä ja palata muistoihisi vaikka suoraan kännykästä. Pystyt siis halutessasi skippaamaan kaikki päivän "tylsät" hetket. Memotoa voisi ajatella ikään kuin sijaismuistina. 

Memoto on nimenomaan kuluttajille tarkoitettu lifeloggaus-kamera. Sen saa alle 300 taalalla, joskaan pilvipalvelun kuukausimaksua ei ole vielä kerrottu. Tähän asti kokonaisvaltainen lifeloggaus on ollut hyvin marginaalista, lähinnä insinöörien käsissä. Uusien kameroiden kuten Memoton myötä lifeloggaamisesta voi tulla valtavirtaa.

Lifeloggaamisella saatu data, kuvat tai videot voi jakaa sosiaalisessa mediassa, jos haluaa. 

Elämän lokikirjan voi pitää myös yksityisenä ja näin analysoida itseään ja toimiaan. Kun katsot elämääsi taaksepäin, voit oppia itsestäsi ja miettiä, miten voisit kehittää tai parantaa elämääsi. Aivan kuten urheilijat katsovat vanhoja pelejään ja koettavat toistaa tai välttää tiettyjä tilanteita.

Lifeloggaaminen voi siis parhaimmillaan olla oiva itsensä kehittämistyökalu. Lifeloggaajat puoltavat ajatusta juuri oman hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Säntillinen tilastoiminen itsestä auttaa ymmärtämään omaa käyttäytymistä, kehoa tai mielialaa. Elämän tallentamisella voi siis luoda merkitystä itselleen: kun tunnistaa elämästään tiettyjä toimintatapoja ja kaavoja, voi niiden pohjalta kehittää itseään.

Lifeloggaajat uskovat, että elämän lokikirjoista olisi hyötyä myös tulevaisuudessa. Jos arkistot säilyvät, mitä ne kertovat meistä tuhansien vuosien päästä? Voiko tulevaisuuden ihminen oppia meistä niin kuin me opimme kalliomaalauksista tai hieroglyfeistä? 

Ajatus huimaa päätä.

Jos Memoton-kaltaiset kamerat yleistyvät, haluaisitko sinä tulla kuvatuksi toisen elämän arkistoon?