Kilpirauhasen oireilu on kova kolaus myös puolisolle

Mikon puoliso Sari sai kilpirauhasen liikatoiminnan diagnoosin vuonna 2011. Sitä ennen perhe-elämä outojen oireiden keskellä oli vaikeaa. Miten tukea puolisoa, jota ei kilpirauhasen oireilun vuoksi tunnista enää samaksi?

Sarin oireet alkoivat ensimmäisen raskauden aikana. Silmissä sumeni, kurkkua kuristi eikä päivä lähtenyt kunnolla käyntiin. Puoliso Mikko suhtautui aluksi skeptisesti Sarin oireisiin.

– Meille oli vauva tulossa ja tietysti raskaudessa hormonit jyllää. Ajattelin, että se kuuluu asiaan, Mikko muistelee oireiden alkuaikaa.

Sarin paino nousi 30 kiloa esikoisen raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen lähti 20 kiloa muutamassa kuukaudessa. Sitten kilpirauhanen alkoi oireilla kunnolla. Toisen lapsen syntymän jälkeen tuli rytmihäiriöitä. Lääkäri epäili masennusta, vaikka kaikki oireet viittasivat kilpirauhaseen.

– Olin aika jyrkästi masennuslääkkeitä vastaan. Mielestäni Sari ei ollut masentunut, koska elämänhalua oli kuitenkin. Löin kapulat rattaisiin. Masentuuhan siinä, jos ei saa tietää mikä vaivaa, Mikko kertoo.

Epätietoisuus muuttui epävarmuudeksi. Sari alkoi miettiä, onko vain kuvitellut kaiken, eikä hän tunnistanut enää itseään. Myös Mikko havaitsi selkeitä muutoksia Sarissa.

– Huomasin, että en mä tämän ihmisen kanssa ole mennyt naimisiin. Ei se mun mielestä tämmöinen ollut. Ehkä sen huomasi, kun oireet voimistuivat ja pahenivat, Mikko kertaa.

Sari koki epätoivoa, kun kukaan ei tuntunut uskovan hänen vaivojaan. Hän vaihtoi lääkäriä, ja uusi lääkäri otti vaivat vihdoin vakavasti. Samalla löydettiin kyhmyjä kilpirauhasista, jotka aiheuttivat lisää huolta.

– Musta tuntui, että mä en voinut sanoa niin vahvasti, että vaihda lääkäriä. Kun läheltä katsoo, niin oli vähän vaikea puuttua. Sari osasi onneksi itse sanoa, kun kaikki ei ollut kunnossa, Mikko sanoo.

– Autoin kotona ja perusaskareissa. Yritin pitää arkirutiineista kiinni, jotta olisi normaalia elämää. Lapsillakin oli omat vaikeudet ja sairaudet, joita epäiltiin. Silloin Sarin sairaus jäi taka-alalle.

Paremmin kuin vuosia sitten

Sari syö nyt lääkkeitä kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon ja on parempaan päin. Ajoittain Sarin olo on edelleen ylikierroksilla, mutta hän osaa jo nauttia tästä hetkestä eikä koko ajan murehtia huomista. Mikko huomaa edelleen, että Sari ei aina pysty tekemään kaikkia asioita, vaikka haluaisi.

– Suurelta osin Sari varmaan itse luo ne paineet, mutta osasyy on varmaan meikäläinenkin.

Jälkeenpäin ajateltuna Mikko toivoisi olleensa ymmärtäväisempi Sarin ensioireiden suhteen. Hän toivoo myös, että olisi vaatinut enemmän apua.

– Varmasti olisimme apua saaneet, mutta molemmat halusimme selviytyä itse. Se on ollut varmaan aika paljon itsestä kiinni, koska helposti myös vähättelimme omia asioitamme, Mikko kertoo.

Sari ja Mikko tunsivat suurta helpotusta, kun oikea diagnoosi saatiin ja oireille löytyi selitys. Parisuhde oli kuitenkin ollut jo kovilla.

– Oli se kova kolaus parisuhteelle. Eroakin jo melkein mietittiin. En tiedä johtuiko se sairaudesta, mutta varmaan osittain. Kyllähän se mehut vie pois, ja kun on pari muksua, jotka vievät vielä lisää, Mikko pohtii.

– Kyllä siinä aika erilleen ajautui, kun toisella ei ole hyvä olla. Mutta nyt on tullut sellainen uudestaan rakastuminen tässä ihan lähiaikoina - ollaanhan me oltu jo nuoresta asti yhdessä.