Lukupiiri on intohimoinen hengähdystauko

Pimeänä lokakuun iltana Jyväskylän Yrittisuon perhepuiston puistorakennuksen ikkunoista loistaa valo. Sisälle on kerääntynyt ryhmä naisia keskustelemaan kirjoista. Tarkemmin sanottuna Jean Echenozin Minä lähden –teoksesta. Lukupiiri on kokoontunut.

- Idea lukupiirin perustamisesta lähti muutaman äidin keskustelusta puistossa. Jo parin tunnin päästä perustamisesta ryhmässä oli kymmenen ihmistä, kertoo Susa Pukema, joka on lukupiirin vetäjä ja yksi ryhmän alkuperäisjäsenistä.

Tämä äideille tarkoitettu lukupiiri on virallisesti Jyväskylän MLL:n Kuokkalan yhdistyksen vertaistukiryhmä. Mutta lukupiiriin osallistuville naisille se on hetki, jolloin lapset ja perheen voi jättää kotiin. Lukupiirin kokoontuessa on aikaa juoda rauhassa kuppi kahvia ja jutella kaikille tärkeästä asiasta, kirjoista.

Susa Pukema kertoo lukupiirin olevan matalan kynnyksen lukupiiri.

- Ei tarvitse olla himolukija, emmekä lue mitään Dostojevskia. 

Muutakin kuin lapsijuttuja

Lukupiirin naiset ovat tuoneet mukanaan myös muita kirjoja, joita suositellaan ja lainaillaan. Tarjolla on kahvia, hedelmiä ja suolakeksejä. Joku on leiponut kääretortun. Puheensorina ja naurun helähdykset täyttävät tilan.

- Tämä on piristävää, vaikka ei äitikeskusteluissakaan tuolla puistoissa ja muualla ole mitään pahaa, kertoo Essi Rantala.

- Lukupiirissä saa olla hetken ihan rauhassa; kahvitella ja jutella muita arkeen liittymättömiä asioita. Olen saanut lukupiirin avulla laajennettua lukuharrastustani erilaisiin kirjailijoihin ja uudenlaisiin teoksiin. Olen rohkaistunut lukijana, Emmi Ruotsalainen kertoo. Hän oli pitkään kotiäitinä ja silloin lukupiiri oli tärkeä muiden aikuisten tapaamispaikka.

- Ensisijaisesti se kirja on syy, miksi me olemme täällä. Mutta lähes yhtä tärkeää on, että puolet ajasta kuluu jutusteluun elämästä ja arjesta. Ne voivat olla syvällisiäkin keskusteluja, Susa Pukema miettii.

Lukeminen on keino irtaantua hetkeksi arjesta, siitä kaikki lukupiirin naiset ovat yhtä mieltä.

- Olen tosi paljon kotona, enkä harrasta juurikaan mitään muuta kuin lukemista. Lukiessa voi pistää aivot narikkaan ja paeta hetkeksi muihin maailmoihin, Hanna Harjula miettii.

Lukeminen yhdistää

Omaa kirjablogiakin kirjoittava Susa Pukema valitsee usein lukupiirissä luettavat kirjat, mutta kirjaehdotuksia tulee myös muilta osallistujilta. 

- Lukupiiriin valittava kirja pitää olla kirjastosta lainattava eli uutuuskirjat ovat meidän ulottumattomissa. Lukupiiriin valitaan kirjoja melko laajalla skaalalla: Aila Meriluotoa, Ian McEwania, Anna-Leena Härköstä, Marko Kilpeä.

Susa kertoo, että valittu kirja käydään aina illan aikana huolellisesti läpi, mutta mitään protokollaa lukupiirissä ei noudateta. Kaikki eivät aina ole edes ehtineet lukea kyseistä kirjaa loppuun, mutta jokaisella on mahdollisuus keskustella kirjasta. Joistakin kirjoista nousee esiin teemoja, joita sitten yhdessä pohditaan. Toiset kirjat saavat aikaan kiihkeää keskustelua päähenkilön motiiveista.

- Kirjoja lukiessa haluan kommentoida niitä jollekin. On ihanaa kun pääsee kertomaan näille naisille täällä sen mitä kirjasta on noussut mieleen. Ihan kuin lukisi yhdessä jonkun kanssa, Hanna Harjula kertoo.

- En ole lukenut aiemmin kovinkaan paljon. Täältä olen saanut hyviä lukuvinkkejä, joten lukupiiri on minulle myös lukemisen innoittaja, Petra Niutanen sanoo.

Lukupiirissä luetuista kirjoista nousee esiin erilaisia näkökulmia kun lukijoita on monenlaisia. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että heidän lukupiirissään on mahdollisuus sanoa, ettei ei pidä tai ymmärrä luettua kirjaa. Jokainen lähestyy kirjaa omista lähtökohdistaan. 

- Miten erilailla kirjan teeman tai henkilöt voikaan nähdä. On mielenkiintoista huomata kuinka monella tavalla kirjan voi ymmärtää, Emmi Ruotsalainen miettii.

- Esimerkiksi kirja Poikani Kevin oli rankka teemoiltaan ja aiheutti intohimoisen keskustelun, joka nosti erilaisia näkemyksiä esiin. Kirja aukesi enemmän, lisää Petra Niutanen.

Tällä kertaa luettavaa kirjaa ehdotti Sari Vähämäki. Minä lähden aiheuttaa hämmennystä lukupiiriläisissä. Toiset piiriläiset eivät ymmärtäneet kirjaa laisinkaan, toiset taas pääsivät kiinni siihen vasta pidemmälle luettuaan. 

- En tiedä oletteko kuinka onnellisia tästä valinnasta, Sari Vähämäki naurahtaa.

Naiset kertovat odottavansa lukupiirikokoontumista innokkaasti. Jälkeenpäin kärsitään lukupiiritärinöistä, eikä uni tule innostukselta. Nämä naiset ovat todiste siitä, että lukeminen yhdistää. Hetkeksi aikaa perhe, arki, kiire ja stressi ovat poissa. On olemassa vain keskustelu kirjasta. 

Lue myös: Äitien lukupiiri: Keskustelua Jean Echenotin kirjasta Minä lähden.