Lapsen paras ystävä?

Sanna Karppinen on ollut ikänsä koiraihminen. Jo pienenä tyttönä hän rakastui mummolan koiraan ja päätti, että kun hän on aikuinen, hän hankkii itselleen varmasti koiran. Niinpä hän 20-vuotiaana otti perheenjäsenekseen saksan/belgianpaimenkoiran Kiran. Tuolloin hänen siskonsa oli 9-vuotias, ja pentukoira peuhasi hänen kanssaan mielin määrin.

- Nuorena Kira oli kuin tuli ja leimaus, täynnä elämänriemua, ja yhteentörmäyksiä sattui. Välillä siskon ponnari lähti irti, välillä koira tönäisi hänet kumoon. Jos sisko alkoi itkeä, Kira syöksyi sängyn alle eikä suostunut tulemaan pois, ennen kuin siskoni mönki itsekin sinne lohduttamaan häpeävää koiraa ja anelemaan sitä pois. Koira ja pieni lapsi oppivat yhdessä leikkimään ja pyytämään toisiltaan anteeksi, Sanna kertoo.

Nyt hänen raisusta saksan/belgianpaimenkoirastaan on tullut rauhallinen 14-vuotias vanhus, jota kaikki lapset rakastavat sen leppoisuuden vuoksi.

- Kira oppi kerrasta suhtautumaan rauhallisemmin lapsiin, kun kylässä oli sukulaisvauva, jonka kasvot se meni innoissaan nuolemaan. Vauva parahti itkemään, mikä pelästytti koiran. Siitä lähtien se on tajunnut lähestyä vauvoja ja isompiakin lapsia varovasti nuuhkien.

Kira-koiran hyvästä "tunneälystä" kertoo sekin, kun Sannan luo kylään tulee ihmisiä, jotka pelkäävät koiria, tämä viisas paimenkoira menee torkkumaan vieraiden varpaiden päälle.

- Se on hyvää ja tehokasta siedätyshoitoa!

Sannalla on nykyään toinenkin koira, yksivuotias englanninspringerspanieli, joka puolestaan parhaillaan opettelee suhtautumista lapsiin.

- Kadulla se nuuhkii lapsia vain varovasti selkäni takaa kurkkien, mutta sitten kun kylään tulee sukulaislapsia, se pyytää heitä leikkimään menemällä leikkiasentoon samalla tavalla kuin pienten koirien eteen. On aika hauska huomata, että koira suhtautuu lapsiin kuin pentukoiriin, Sanna sanoo.

Sanna sai kimmokkeen kirjoittaa kirjan lapsista ja koirista, kun hänen sukulaisensa, jolla oli koira, odotti ensimmäistä lastaan. Sanna huomasi, että koirien ja lasten yhteiselosta on monissa koirakirjoissa mainintoja, mutta yksissä kansissa tietoa ei ollut saatavissa. Niinpä Sanna alkoi tutkia asiaa perin pohjin ja kirjoitti sitten kirjan Koira lapsiperheessä (Art House, 2013). Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt muun muassa Koiransa näköinen -kirja yhdessä karikatyyritaiteilija Tommi Vuorisen kanssa (Otava, 2012).

Koira lapsiperheessä -kirja antaa vinkkejä siitä, miten valita sopiva rotu lapsiperheeseen ja miten tutustuttaa koira ja lapsi toisiinsa. Kirjassa on paljon käytännön koulutusvinkkejä ongelmatilanteisiin: jos koira esimerkiksi näykkäisee lasta, vie tämän lelut, murisee lapselle tai reagoi liian voimakkaasti lapsen itkuun.

Koiran valinta

Sanna Karppisen mielestä ei ole merkitystä sillä, tuleeko perheeseen ensin koira vai vauva. Tärkeintä on joka tapauksessa kasvattaa koira sopeutumaan perheeseen. Sanna ei myöskään allekirjoita sitä, että tietyt rodut olisivat aina huonompia lapsiperheeseen kuin toiset. Rottweileria saatetaan pitää vaarallisena, mutta yhtä lailla kultainennoutaja saattaa hyökätä lapsen kimppuun, jos sen häiriökäyttäytymiseen ei ole jo aiemmin puututtu.

- Hyökkäämisestä ei voi syyttää koiraa, jos sitä ei ole johdonmukaisesti kasvatettu tai sosiaalistettu ihmisiin. Pennulle pitäisi sen ensimmäisten kuuden kuukauden aikana opettaa perustapoja. Tavoite on, että koira oppii suhtautumaan lapsiin joko ystävällisesti tai välinpitämättömästi.

Sannan kirjasta löytyy kuitenkin aina kiinnostavia listoja roduista, jotka ovat erityisen hyviä valintoja lapsiperheeseen. Usein lapsiperheeseen halutaan valita pieni koira, kun ajatellaan, että sen kanssa päästään helpommalla.

- Pienikokoinen rotu saattaa silti olla yllättävän vaativa energisyydessään ja vilkkaudessaan. Kääpiökoirat jäävät myös helposti lasten jalkoihin ja ovat herkempiä säikkymään esimerkiksi yllättävää kosketusta kuin paksuturkkiset isot koirat. Jättikoira on usein hyvä valinta vilkkaaseen lapsiperheeseen, sillä se on rauhallinen ja kärsivällinen. Jos lapsen halutaan jossain vaiheessa osallistuvan koiran ulkoiluttamiseen, koiran ihanteellinen koko voisi olla 5–10 kiloa.

- Tärkeintä on kuitenkin koiran luonne. Yksilöissä on eroja. Kun pentueesta valitsee lapsiperheeseen koiraa, ei kannata ottaa sitä pentueen rohkeimmalta vaikuttavaa yksilöä, joka on jatkuvasti etunenässä menossa kaikkialle. Se saattaa osoittautua liian vilkkaaksi lapsiperheeseen. Aralta vaikuttavaa pentua ei myöskään kannata valita. Mieluiten jotain siltä väliltä.

- Kasvattaja tuntee pennut hyvin ja osaa suositella perheeseen sopivaa pentua. On hyvä merkki, jos kasvattajalla on itsellään lapsia ja jos kasvatustoiminta on siinä määrin pienimuotoista, että pennut elävät perheessä, jossa ne ovat tottuneet lapsiin. Pennut oppivat paljon tapoja myös emältään, kuten sen miten lapsiin suhtaudutaan.

- Luotettava kasvattaja kuuluu Kennelliittoon ja hänen pentunsa ovat rekisteröityjä. Hyvän kasvattajan tunnistaa siitä, että tämä on tarkka ja kyselee paljon perheestä, joka koiraa on hankkimassa. On kasvattajankin etu, että hänen myymänsä pennut menevät sopiviin koteihin.

Koiran kohtaaminen kadulla

Sanna on tyytyväinen siitä, kun hän kohtaa kahden koiransa kanssa kadulla lapsia, nämä osaavat lähes poikkeuksetta kysyä, saako koiria silittää.

- Kun liikkeellä on esimerkiksi äiti vaunujen kanssa ja vierellä kävelee pieni lapsi ja vastaan tulee koira, on paras pyytää lasta odottamaan paikallaan ja antaa koiran lähestyä lasta eikä toisin päin. Kun koira on kiinni hihnassa eikä pääse siitä mihinkään, vaikka lapsi juoksee kohti, koiran reaktioita on vaikeampi hallita kuin että koira saa vapaaehtoisesti lähestyä lasta.

Koirien kohtaamisessa on alkuun hyvä välttää kosketusta, puhetta ja katsekontaktia, mainitsee Sanna kirjassaankin. Vasta kun koira on saanut ensin matkan päästä nuuhkia lasta ja vaikuttaa rauhalliselta ja hyväntahtoisen uteliaalta, se viedään lapsen luo tai annetaan lapselle lupa kutsua se luokseen.

Jos koira vaikuttaa lasten seurassa ärtyneeltä tai hermostuneelta, kannattaa se pitää kaukana lapsista, kunnes syy käytökseen selviää.

- Koira ei saisi olla liian omistus- ja suojelunhaluinen suuntaan eikä toiseen. Jos koira esimerkiksi yrittää ängetä omistajansa ja lasten tai toisten koirien väliin, se on paras jättää huomiotta. Jopa katsekontakti riittää koiralle palkinnoksi, joten sitäkin on vältettävä tällaisessa tilanteesta.