Mummolassa on hauskempaa

Mummolassa on hauskempaa. Kuva: stock.xchng, Martyna Adamczyk.

Aluksi se kiristi hermoani niin vietävästi. Varsinkin lasten ollessa pieniä, isovanhempien ottamat erivapaudet omien kasvatussuuntieni suhteen riepoivat todella. Minähän se näitä lapsia kasvatan, minä siis määrään säännöt, onko selvä?

Kun olimme juuri sopineet mieheni kanssa, että tällä viikolla ei enää mitään herkkuja lapsille, kaivaa isoisä taskustaan suklaapatukat. Tunsin itseni vähintään monsteriksi kieltäessäni keksit. Kireä nipo-mutsi minusta tuli huomatessani, että keksit löysivät tiensä lasteni suuhun kielloistani huolimatta. 

Ärsytti kun äitini toppuutteli minua, että rentoudu nyt, ei se haittaa vaikka lapsi ottaa uudet lelut esiin korjaamatta vanhoja pois, nyt ollaan mummolassa. Tai kun isäni riensi hakemaan kaupasta jäätelöä, vaikka tarjolla oli jo pannukakkua. Pannukakku kun olikin tänään pahaa kuopukseni mielestä ja isäni oli alkanut ymmärtämään tuon tyyppistä elämäntuskaa tullessaan ukiksi.

Riehuin kotona puolisolleni, että eikö ne ymmärrä? Että joka kerta kun isovanhemmat antavat periksi jossakin, jonka olen juuri kieltänyt, auktoriteettini karisee. Lapset vaan hymyilevät maireasti suuntaani, että katsos, näin me sun kiellot ja määräykset kierretään. Me ollaan mumskujen ja papukoitten lemmikkejä, etkä sä, äiti, voi sille mitään. 

Minua nappasi, että säännöt jotka olivat omassa lapsuudessani olleet ehdottomia, eivät pitäneet kutiansa mummolaksi muuttuneessa lapsuudenkodissa. Ehkä kirpasi sekin, että minun kuulumiseni olivat käyneet toisarvoisiksi lasteni kuulumisten rinnalla. Lapsellista? Kyllä, ja niin raadollisen totta.

Sitten keksin sanoa itseni irti vastuusta. Kun isovanhemmat kumosivat jonkin säännön, jota meillä kotona pidettiin yllä, sanoin ääneen: ”Mummolassa näyttää olevan eri säännöt kuin kotona. Täällä tämä näköjään käy, mutta kotona ei”. Sanoin tuon lauseen varmasti alkuun enemmän itselleni kuin lapsilleni. 

Tätä kirjoittaessani ja asiaa ajatellessani, taidan sanoa sen edelleenkin enemmän itselleni kuin lapsilleni. Kyllä lapset tietävät, että mummolassa on eri säännöt. Se on heille itsestään selvää, eikä sitä tarvitse ääneen sanoa. Eivät he koskaan kotona ole kieltäytyneet pannukakusta. Tilalle kun saattaisi tulla tyhjä lautanen. Tai siis tulisi, ei saattaisi.

Kaikilla lapsilla ei vanhemman sukupolven lellijöitä ole, eikä kaikilla mummoiksi ja papoiksi itsensä tuntevilla tai haluavilla ole ketään, joka rientäisi näyttämään piirustusta tai huutaisi syliin juostessa: ”Ukki on mun lempikaveri!” 

Mummoilla ja vaareilla, papoilla ja mammoilla, famuilla ja ukeilla on saatava olla hauskaa lastenlastensa kanssa. Isovanhemmilla on oikeus kuoria kerma päältä, kun me vanhemmat kuljetamme lapsiamme pitkin arjen asfalttia. He osaavat hemmotella, helliä ja kiertää karkkipäiväsääntöjä. Toisaalta on tärkeää muistaa, ettei heitä voi siihen pakottaa. Jokainen olkoon oman isovanhemmuutensa näköinen isovanhempi.

Lapsilla on oikeus muihinkin kuin omiin vanhempiin, jotka lellivät heidät suklaaviiksisiksi, punaposkisiksi ilopalleroiksi. Lapsella on oikeus tutustua iäkkäisiin ihmisiin, ymmärtää vanhuutta ja hypellä iloisesti sukupolvien kuilujen ylitse. Lapsilla on oikeus ymmärtää, että eri paikoissa ja tilanteissa saattaa olla eri sääntöjä.

Ennen kaikkea lapsillamme on oikeus luoda vanhempiimme aivan erilainen suhde kuin meillä aikoinaan tai edelleen on.

Pidän kaikesta huolimatta kiinni siitä, ettei mummolassa ruokaa haukuta pahaksi, isovanhempia totellaan, eikä heille isotella ja leikit korjataan lähtiessä.

Näistä minun kiveen kirjoittamista teeseistä käymme isovanhempien kanssa aika ajoin asemasotaa – toistaiseksi minä olen voitolla. Luulen sen johtuvan siitä, etteivät vanhempanikaan oikeastaan ole sitä mieltä, että ihan kaikista säännöistä voi päästää irti – edes mummolassa. 

Meillä on omien vanhempiemme isovanhemmuutta kohtaan tiettyjä odotuksia; joku toivoo isovanhemmista hoitoapua tai autokuskia, toinen kasvatustukea ja kolmas rukoilee lastensa isovanhempien pysyvän mahdollisemman kaukana. Kuinka usein pysähdymme miettimään vanhempiemme mahdollisia toiveita omaa isovanhemmuuttaan kohtaan?

Ehkä meidän vanhempien on aika antaa hieman löysää omille vanhemmillemme. Olisiko nyt niin, että meidät kasvatettuaan heillä olisi lupa hieman hullutella lastenlastensa kohdalla. Suklaaviikset, hieman väärään aikaan annettu välipala, riehaantuminen ja myöhäiset nukkumaanmenot eivät ainakaan tähän päivään mennessä ole johtaneet elinikäisiin traumoihin.

P.S. Jos mummoilla ja vaareilla on risteily, konsertti tai pokeri-ilta, eikä lastenhoitoapua tipu aina kun pyydämme, ei meidän vanhempien kannata loukkaantua, ei ainakaan paljon. Olen kuullut, että lapset saattavat kasvaa joskus aikuisiksi. Tiedä siitä sitten…

kommentit

Meillä ei pidetä yhteyttä isovanhempiin, koska he olivat jo vanhempina ala-arvoisia. Ei yhtään kunnioitusta lapsia kohtaan, omat menot ja asiat tärkeintä. Me lapset saimme onneksi viettää pitkiä aikoja omien tavallisten, hyvien isovanhempiemme luona.

Nyt vanhempina olemme viisaampia. Rankkaa on mutta lapsia on kunnioitettava siinä missä aikuisiakin, asetettava tietysti rajat, ja heidän kanssaan on etuoikeus viettää aikaa. Sitä mummolaa vaan ei ole eikä tule.

>Mummotta Ke, 2014-01-22 18:28

Kolmen-iin-kiiitos Anni Alatalolle jouhevasti kulkevasta loisteliaasti lukijaansa hykerryttävästä elämänläheisestä ja myönteisestä tekstistä! Tämän lukeminen oli ilo.

>Perhe_on_parasta Ke, 2014-01-22 18:30

Juuri näin.
Parempi ettei pidä yhteyttä liikaa isovanhempiin, jos hankalaksi menee niin ei ollenkaan.
Varsinkin pitää hyvin tarkkaan pitää silmällä ettei sieltä ala tulla lapsille mitään uskonnon tuputtamista.

>yx x Ke, 2014-01-22 19:15

Olen nelinkertainen mummo ja nautin osastani suuresti. Omat kolme lastani kasvatin niin kuin taisin, mutta näitä lapsenlapsiani rakastan melkein enemmän kuin omiani koskaan. Älkää ymmärtäkö väärin. Vasta nyt mummona olen oivaltanut tarkastella asioita lapsen silmin ja vasta nyt osaan erottaa oikeasti tärkeän ja tarpeellisen lapsen kohtaamisessa. Keskityn hellimään heitä ja järjestämään rentoa meininkiä yhdessä lasten kanssa, enkä ymmärrä, miten ollut ollut aikoinaan omien lasteni kanssa niin taitamaton. Onneksi välit kaikkiin lasteni perheisiin ovat rakkaat ja saamme mieheni kanssa hoitaa lapsia usein. Pidän myös tärkeänä heidän oppia tuntemaan Taivaallista Isää, kuten itsekin aikanaan opin. Onneksi tämä ei ole vielä lailla kielletty.

>Mummeli Ke, 2014-01-22 20:01

Voihan sitä lapsillekin todeta, että mummolassa on eri meininki ja säännöt kuin kotona. Että siellä määräävät isovanhemmat. Omasta lapsuudestani muistan, että mummolassa oli joissain asioissa lepsumpaa, kuten herkkujen suhteen, mutta vastaavasti joutui paljon enemmän ottamaan huomioon vanhojen ihmisten tapoja ja tottumuksia, kuten nokoset jolloin piti olla hiljaa tai monet työt joihin piti osallistua...
Taitavat nämä ajat olla jo mennyttä sekä töitten että nokosten suhteen. Siispä on luotava säännöt uusiksi.
Mutta sääli on silti, jos ei mitään yhteyttä isovanhempiin ole! Kyllä lapset oppivat olemaan erilaisten ihmisten kanssa erilaisin tavoin. Onhan päikyssä, naapurissa ja koulussakin monesti vähän erilaiset säännöt kuin kotona. Ja lapset osaavat sopeutua ja muuttaa toimintaansa tilanteen mukaan. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Eikä samalla lailla kivoja...

>Mummolan meininki Ke, 2014-01-22 20:17

Tuommoisesta en avaisi edes suutani. Meillä äitini selittää pojalleni, että äiti (minä siis) saa nyt mennä, äitiä ei täällä tarvita, äiti ei ymmärrä näistä asioista mitään, me teemme ihan kuin haluamme. Isi on oikeassa, kysytään isiltä, soitetaan isille, kyllä isi tietää. (Olemme eronneet tämän isin kanssa.)

Halaan ja suukotan lastani läksiäisiksi ja äiti ivaa vieressä, aivan kuin tekisin jotain ulkoavaruuden hommaa.

Sitten lapsi istutetaan tietokoneen ääreen ja keittiöstä alkaa herkkujen kuljetus ruudun ääreen. Mukaan lähtee vielä rahaa, josta ei kerrota äidille. Tietokonepelejä on ostettu kaappiin yli tarpeen. Tosin äiti väittää, että he eivät edes koske tietokoneeseen, koska mummilla on muutenkin niin ihanaa. Kaikki sujuu kuin tanssi, aivan eri tavalla kuin siellä kotona. Miten ihmeessä siellä voi olla niin vaikeaa?

Kun menen hakemaan lasta, äitini selittää, että tulen aivan liian aikaisin, eikä tästä nyt vielä mihinkään lähdetä. Ja mitä ylipäänsä aina yritän olla lapseni kanssa, vaikka olen muutenkin jo paljon hänen kanssaan. (Äiti unohtaa, että käyn töissä ja hoidan huushollia ja että lapsi on minun.) Ja minkä ihmeen takia tartun aina pikkuasioihin ja miksi hän muka on aina väärässä eikä saa ostaa lapselle neljän sadan Legoja.

Tämä kaikki lapsen kuullen.

Joten onnittelut Annille minun näkökulmastani täysin virheettömistä isovanhemmista!

>Lisa Ke, 2014-01-22 20:52

Kannattaisiko miettiä miksi isovanhemmat eivät halua noudattaa vanhempien hyviksi katsomia rajoja lastenlastensa kanssa. Voisiko kyseessä olla tiedostamaton itsekkyys; makeisilla ja rajattomuudella ostetaan hyväksyntää - "Ukki sä oot paras". Lapset oppivat myös juonimaan - "ei sitten kerrota äidille tästä". Mutta onko hammaspeikon auttaminen parhaaksi lapselle?
Isovanhemmat, älkää loukkaantuko, tiedostamatonta itsekkyyttä on myös käyttää teitä liiaksi, tai vastentahtoisesti hyväksi vain lasten parkkipaikkana.
Kaikki pääsisivät helpommalla jos noudatettaisiin sovittuja rajoja, voisiko joku isovanhempi ystävällisesti kertoa miksi niitä ei pitäisi noudattaa.

>Realisti Ke, 2014-01-22 21:06

Noh, meillä lapset ovat mummolassa niin vähän, että oikeastaan aivan sama niille säännöille. Se vähän ahdistaa, että toisessa mummolassa pappa on hyvin itsekäs ja pitää itseään kaikessa parhaana (ja mikä pahinta, kaikki muut ovat tyhmiä, huonoja tms.). Hän sitten pönkittää omaa paremmuuttaan lahjomalla lapsenlapsia ja leuhkii, kuinka on huomattavasti suositumpi kuin muut lasten isovanhemmat.

Sitten on yksi asia, jonka vuoksi eri säännöt ovat todellinen ongelma. Toinen mummo ei ymmärrä, että lapsenlapset voivat olla vakavasti allergisia. Hänen mukaansa on vain hyvä, jos allergikko syö kananmunaa, pähkinää tai mille ikinä onkaan allerginen. Vanhemmat ovat aivan liian tiukkoja, kun kieltävät lasta syömästä allergisoivia aineita. Tämä johtaa siihen, että mummolavierailun jälkeen me vanhemmat saamme rasvata lasta vähintään viikon, kun kädet ja kasvot ovat verellä ja puskevat visvaa. Lisäksi sekä lapsi että vanhemmat valvovat sen viikon, koska kutinalta on vaikea nukkua. Luonnollisesti mummolassa vedetään myös astmalääkettä, kun henki vinkuu ja pihisee. Nyt onneksi allergiat alkavat olla taakse jäänyttä aikaa, joten ei tarvitse väsyttää itseään puolikuoliaaksi jo reilusti ennen mummolavierailua, kun stressaa tulevia allergiareaktioita.

>Juuso Ke, 2014-01-22 21:37

Loistavaa :) Minun lapsillani ei ole elossa isää eikä isovanhempia. Mutta tukiperhe on, jossa on aina hauskempaa. Täytyykin miettiä tätä suhdetta ja sen vaikutusta sekä lapseen että meidän pieneen perheeseen. Kiitos muistutuksesta :)

>Turnipsi Ke, 2014-01-22 22:08

olen ottanut oikeuden olla oma minäni lastenlasten kanssa. Meillä saa tehdä kaikkea, mutta minun sääntöjeni mukaan. Lapset saavat omassa perheessään tehdä mitä he saavat, mutta mummulassa ollaan mummin sääntöjen mukaan. Ja mukavasti muutamat säännöt ovat matkustaneet myös omiin koteihin! Useimmiten mummulan säännöt ovat tiukempia kuin omien vanhempien. Eikä niistä ole tullut kiistaa!! Lapset kun rakastavat rajoja ja huolenpitoa!

>Mummeli Espoosta Ke, 2014-01-22 22:51

Minusta on hyvin kiusallista kun lapseni perhe ei ymmärrä, että mummolassa voi olla eri säännöt kuin kotona. Olisi ihanaa hemmotella pieniä, mutta lasten vanhemmat nostavat joka kerta suuren haloon pienestäkin hemmottelusta. Saamme aina kuulla, että meillä on sellainen sääntö, että... Eihän me voida etukäteen kaikkia sääntöjä tietää, varsinkin kun sääntöjä kertyy aina roppa kaupalla uusia. Kyllähän lapset ymmärtävär, että mummolassa voi olla eri säänöt kuin kotona.

Tilanne on johtanut siihen, että jännitän koko ajan mitä saa tehdä ja sanoa. Saako ottaa syliin ja voiko nyt antaa leipää ruuan kanssa vai ei.

Yritämme parhaamme mukaan kunnioittaa vanhempien mielipiteitä, mutta pikku hiljaa olen tullut siihen tulokseen, ettei kaikkia vanhempien sääntöjä ole oikeinkaan noudattaa. Mummolla ja ukilla on eri rooli kuin vanhemmilla.

>Martta Ma, 2014-03-31 14:26

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä