Älä uuvuta lasta harrastuksilla

28.09.2010

Lastenpsykiatri Janna Rantala poistaa paineet vanhemmilta, jotka tuskailevat lastensa harrastusten kanssa: lapsen ei ole pakko harrastaa. Jos harrastetaan, kannattaa harrastukselle asettaa tiettyjä ehtoja. Kuten esimerkiksi se, että aivan vain olemisellekin pitää jäädä aikaa.

Vielä yläkouluiässäkin lapsi tarvitsee ennen kaikkea aikuisen läsnäoloa. Vasta tämän jälkeen tulevat harrastukset.

Lastenpsykiatri Janna Rantalan neuvot lasten harrastuksiin

  • vauva-ajan harrastukset ovat aina vanhemman harrastuksia. Aikuinen - tee siis sitä, mikä tuntuu sinusta mukavalta.
  • vasta noin 3-vuotias pystyy olemaan mukana harrastuksessa, jossa ollaan ryhmässä yksin, ilman aikuista. Usein kuitenkin vasta noin 5-vuotias haluaa olla mukana harrastuksessa ilman vanhempaa.
  • kotihoidossa oleva lapsi voi iloita ilman vanhempia tapahtuvasta harrastamisesta, hyötyä uusista sosiaalisista kontakteista ja oppia ryhmädynamiikkaa kodin ulkopuolella - päiväkotia tai koulua käyvä lapsi iloitsee ja hyötyy eniten siitä, että harrastaa yhdessä aikuisen kanssa.
  • kuuntele tarkkaan lapsen toiveita harrastuksen suhteen
  • tue lasta sellaisella harrastuksella, joka vahvistaa hänen heikompia alueitaan, esimerkiksi motorisesti hitaammin kehittyvä lapsi voi nauttia liikunnasta yhdessä aikuisen kanssa. Harrastuksen ilmapiirin on oltava ehdottoman suotuisa: kaikkien harrastukseen liittyvien aikuisten on tajuttava, että lasta ei saa nolata.
  • eri lajien ja harrastusten kokeileminen on tärkeää. Kuuntele lapsesi viestejä ja ota ne vakavasti.
  • jos sopivaa harrastusta ei löydy, pitäkää tauko ja pohtikaa tilannetta aivan rauhassa. Ei ole pakko harrastaa!
  • tavalliselle elämälle tulee jäädä aikaa - harrastus ei saa rasittaa liikaa.
  • harrastuksen ei tule olla suorituskeskeistä vaan mukavaa. Voisiko jalkapalloseuran treenit korvata yksinkertaisesti aikuisen ja lapsen yhteisellä pallottelu- tai pelituokiolla?
  • aikuinen päättää aina harrastuksiin liittyvästä rahankäytöstä ja harrastusten määrästä.

Janna Rantala Ylen Aamu-tv:ssä: Maltti mukaan lasten harrastuksiin

 

Perspektiiviä harrastusmaailmaan Elävästä arkistosta:

 

Hyvät harrastukset arjen vastapainoksi v. 1958

Näin soitat nokkahuilua v. 1977

 

 

kommentit

Olotilan lukija kysyy, mitä tehdä, kun lapsi ei halua harrastaa mitään. "Mistä tietää millaista on harrastaa, jos ei koskaan kokeile mitään? Uskaltaako sitten aikuisenakaan kokeilla? Itse olen eniten harmissani siitä, jos lapseni ei löydä itseään kiinnostavia asioita, joista saa sisältöä ja iloa elämään."

Lukija on tässä tapauksessa vaatinut 11-vuotiaalta lapselta parin, lapsen itsensä valitseman, harrastuksen kokeilemista.

Onko vastaavia kokemuksia? Millaisia ajatuksia tilanne on herättänyt? - Ulla

>ullav – Ti, 2011-08-23 11:13

Oma lapsi ei ole alkanut harrastaa mitään alle kouluikäisenä, ja on alettu etsiä vasta isompana mieluisaa harrastusta: on ollut vaikea löytää mitään mukavaa. Useissa liikuntaharrastuksissa on vain ryhmiä, joissa on hyvin suorituskeskeistä/ammattimaista/tavoitteellista valmennusta jopa 3-4 krt/vko jo 8-10 vuotiaillakin, lisäksi viikonloppuleirejä ja kisoja. Entä jos haluaa vaan harrastaa kevyemmin, ja kenties paria juttua, kumpaakin noin 1-2 krt/vko korkeintaan... sen sijaan että haluaisi täyttää elämänsä kokonaan yhdellä harrastuksella. Jos perheessä on useita lapsia, ja jokaisella 3-4 krt/vko treenejä -> aika täyttä on.

Asioita voi kyllä kokeilla ilman mitään "virallisia" harrastuksia. Asioiden opettelu ei vaadi koulua/seuraa/kerhoa tms. vaan vain omaa tahtoa ja itsekuria.

Ja aikuisenakin voi aloittaa aivan uusia harrastuksia - aikuisena voi valita itse, että uskaltaa kokeilla uusia juttuja, ns. päästä mahdollisista lapsuustraumoistaan yli.

Lajin valitseminen on välillä vaikeaa - tärkeintä tuntuu olevan monille 8-12 vuotiaille kaverit - pitää olla aikaa oikeasti tutustua harrastuksen puitteissa uusiin kavereihin. Harvempi tuon ikäinen on niin tavoitehakuinen ja päämäärätietoinen, että keskittyy vaan treenaamaan, vaikka toki heitäkin on. Jos hyvä kaveri saa mukaan harrastukseen ja porukan yhteishenki on hyvä, voi juttu tuntua alusta alkaen mukavammalta.

Kaikenlainen ympäristön paine vie hauskuuden... mahdollisesti sekin, että joukkueen valmentaja kommentoi joka kerta välineistä lapselle - näinkin on käynyt... minusta noista välineistä puhutaan vanhemmille, joiden vastuulla niiden hankkiminenkin on.

Jos harrastuksessa arvomaailma on kovasti vanhempien oman arvomaailman vastainen, ei harrastus voi kovin pitkäikäiseksi jäädä.

>Hauskuus on avainsana. – Ma, 2011-09-05 21:08

Hei!

Minulla on tyttö 3-vuotta ja hän kuten näen tykkää tanssimisesta siis barbi tanssit, mutta en olen varma, että onkse hänen oikea harastus ja en tiedän mistä alaikaiset koulut ovat. Löytukse niitä tikkurilssa vai helsingissä. Olisin hyvin iloinen jos joku teistä vastaa mun viestiin ja myös anna mielipitenssä,että missä muuhin harastuksiin on hyvä viedä???

Kiitos ettukäten:))

T:Xhejlan

>Xhejlan – Pe, 2011-12-02 23:19

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

linkit

Linkki: 
YLE Uutiset: Lapsen pitää harrastaa omilla ehdoillaan
YLE Uutiset: Enemmän leikkiä, vähemmän harrastuksia
Elävä arkisto: Hyvät harrastukset arjen vastapainoksi v. 1958
Elävä arkisto: Näin soitat nokkahuilua v. 1977
Lastenpsykiatri Janna Rantalan vastauksia lasten kasvatusta koskeviin kysymyksiin Olotilassa

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä