Tukkapöllyä vai järkipuhetta?

01.06.2012Salla Vuolteenaho
Tukkapöllyä vai järkipuhetta? Kuva: Kalle Kultala, 1960-luku

Muutama vuosikymmen sitten Suomessa vastaava lapsen kuritusväkivalta oli yleisesti hyväksyttävää. Vuodesta 1984 kuritusväkivallan käyttö on ollut kiellettyä. Näinä vuosikymmeninä myös asenteet fyysistä kuritusta kohtaan ovat muuttuneet negatiivisemmiksi.

Kuritusväkivaltaa on monenlaista: tukistaminen, näpäyttäminen, selkäsauna, jatkuva mollaaminen tai henkinen alistaminen. Valtaosa suomalaisista ei hyväksykään lasten kuritusväkivallan käyttöä missään tapauksessa eikä missään muodossa.

- Kehityssuunta on hyvä, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Heikki Sariola.

Silti osa meistä kokee, että joskus pieni luunappi kurittoman lapsen rauhoittamiseksi voi olla paikallaan. Millaisia keinoja arjessa lasten kasvatukseen voisi olla, jos sana ei tunnu tepsivän?

Lievän kurittamisen puolestapuhujat perustelevat tekoaan sillä, että "kyllä minuakin kuritettiin, ja silti minusta tuli fiksu aikuinen". Itse muistan yhden ainoan kerran, että äitini tukisti minua. Ja muistan myös sen häpeän joka valtasi mielen.

Lastensuojelun Keskusliitto selvitti asenteita kuritusväkivaltaan, Perheen ajassa lisää aiheesta. Ohjelmassa kuullaan myös helsinkiläisten mietteitä lasten fyysisestä kurittamisesta vuodelta 1966.

Toimittajana Salla Vuolteenaho.

kommentit

"Itse muistan yhden ainoan kerran, että äitini tukisti minua. Ja muistan myös sen häpeän joka valtasi mielen."
----
Tämä on vähän hassu asia.... Minua on aikoinaan tukistettu (lievästi) useastikkin. Ei minulla ole mitään muistikuvia häpeästä tai vastaavasta. Ainoat muisti kuvat, jotka liittyvät aiheeseen on vahva tunne siitä, että taas tuli tehtyä jotakin kiellettyä.

Sen verran mitä olen itse jutellut lievän kurituksen kannattajien ja vastustajien kanssa niin vain vastustajat muistavat noita häpeä kohtauksia. Olisiko tässä kyse siitä, että lapset ovat erilaisia vai siitä, että halutaan muistaa asioita, jotka tukevat omaa maailman kuvaa?

>Juupelis – Pe, 2012-06-01 15:46

Ei kai kukaan enää tänä päivänä kannata kuritusta?!?

>Mamma – Pe, 2012-06-01 18:54

Hetkinen... Kyllä kuri ja kuritus ovat ihan ERI asioita. Kuria voi pitää yllä ilman väkivaltaa.

>Mamma – Su, 2012-06-03 19:55

Se joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Itse muistelen lämmöllä niitä kertoja kun koivuniemen herraa käytiin omilla pienillä kätösillä taittamassa. Häpeä ja itku siitä olisi tullut jos ei olisi päässyt samaan kerhoon muiden kulmakunnan kavereiden kanssa.

Onneksi naapurostossa vanhemmat pitivät yhtä!

>Cristopher Titus – La, 2012-06-02 00:37

Brejvik oli sosialidemokraattisen kasvatuksen hedelmä. Oliko onnistunut? Olisiko muunlainen kasvatustapa johtanut parempaan lopputulokseen?

>kysynpä vain – La, 2012-06-02 06:45

Asuttuani 18 vuotta pois Suomesta on surullista katsoa tätä kuritta kasvatettua nuorisoa. Rajattomuutta on runsaasti, joka puolestaan näkyy eri asteisena häiriökäyttäytymisenä. Henkilökohtaisesti olen keskustelun JA tukkapöllön kannattaja. Osa lapsista on sellaisia, ettei sana mene perille vaan rajaa etsitään ja se löytyy pienestä fyysisestä "muistutuksesta". Näin toimitaan myös eläinlajien parissa. Olen törmännyt palattuani useisiin tilanteisiin, jossa vanhemmilla ei riitä taidot, pinna tai tiedot neuvotteluun. Tällä keskustelevalla linjalla voidaan jatkaa, jos annetaan riittävät valmiudet vanhemmille.
En missään nimessä kannata lasten hakkaamista ja usealla taholla on todettu, että henkinen väkivalta on paljon tuhoavampaa kuin ruumiillinen kuritus.
Eli tukkapöllyt ja luunapit takaisin, saadaan seuraava polvi takaisin riviin ja Suomi mukavammaksi maaksi asua.

>Ulkosuomalainen – Ti, 2012-11-13 11:34

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

linkit

Linkki: 
Yle Puhe: Perheen aika - yhä harvempi hyväksyy fyysisen kurittamisen

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä