Puutarhaunelmien niksit taimien istuttamiseen

Haastattelupaikkana oli Marketanpuisto Espoossa. Sää oli tuulinen ja aurinkoinen. Lämpimän huhtikuun jälkeen on ollutkin melkoisen kuivaa, joten Jyri kehotti istuttajia kastelemaan riittävästi.

”Harrastaja” kysyi vinkkejä kapeakasvuisista kuusilajeista, jotka sopisivat aurinkoiselle ja kuivalle kasvupaikalle – mahtaako niitä ollakaan?

Kuusi on rehevän paikan kasvi, joten kovin kuivalle paikalle ne eivät sovi. Valoa saa olla, mutta aurinkoisella paikalla niille täytyy vähintäänkin olla paksu kasvualusta. Hyviä kapeakasvuisia lajeja ovat serbiankuusi sekä metsäkuusen muunnos surukuusi.

”Riikka” kysyy, voiko alppiruusun siirtää keväällä, vaikka siinä on jo kukkanuput?

Varhaiskevät on sopiva siirtoaika, jos kerran siirtää pitää. Silläkin riskillä, että kukinta siltä vuodelta menetettäisiin. Kasvi otetaan maasta isolla juuripaakulla, kastellaan kunnolla istutuksen jälkeen ja mahdollisesti varjostetaan tarpeen mukaan.

”Elina” osti Endless Summer hortensian ja kysyy nyt, kuinka sen saisi pysymään vaaleanpunaisena?

Kasvi pysyy vaaleanpunaisena, jos se istutetaan tavalliseen mutaan ja sitä lannoitetaan tavallisilla yleislannoitteilla. Sinisen värin siihen saa istuttamalla kalkitsemattomaan turpeeseen ja välttämällä kalkin käyttöä.

Mutta onko Endless Summer mielestäsi parempi istuttaa maahan vai ruukkuun ja talvettaa kellarissa?

Helpompaa on tietysti istuttaa se maahan ja antaa talvehtia siinä. Mutta jos on hyvä kellari, niin onhan se varmempaa. Kasvi kuitenkin kukkii myös saman vuoden versoilla, joten ei kyllä ole haittaa, vaikka jokunen verso talvella paleltuisikin.

”Saaristolainen” tuli ostaneeksi puksipuun ja huomasi sen tuoksuvan voimakkaasti (tuoksu muistuttaa lähinnä kissanpissaa). Miten kasvin talvettaisi, sisällä ei tekisi mieli?

Valoisa, viileä paikka olisi puksipuulle paras talvehtimistila. Olisiko kenties ilmava lasiterassi tai kuisti?
Puksipuu kuuluu ”ilmastonmuutoskasveihin”, jotka ovat alkaneet menestyä meillä II-vyöhykettä myöten (Etelä-Suomi) ulkonakin. Kannattaa kysyä myös kotimaisia kantoja, niitäkin on olemassa. Hyvä vaihtoehto puksipuulle on muuten kotimainen puolukka, joka kelpaa vastaavaan käyttöön Pietarhoviin, niin miksei meillekin!

Jyri Uimonen esitteli ”omana kysymyksenään” taimityypit ja niiden ominaisuudet. Saman kasvin, unkarinsyreenin, eri taimityypit olivat myös eri hintaisia.

Nykyisin suurin osa taimista hankitaan astiataimina, jotka ovat monen vuoden aikana ruukkuunsa juurtuneita taimia. Ne ovat hyvin haaroittuneita ja niitä voi istuttaa läpi kesän. Taimityyppi on kallein, mutta kasvuun lähtö varmaa.

Paljasjuuritaimet myydään turpeeseen pakattuna, niitä käyttävät ammattilaiset. Taimet ovat halvempia kuin astiataimet ja niitä mahtuu kuljetettaessa paljon pieneen tilaan. Koska juuristo on istutettaessa paljas, paljasjuuritaimia ei voi istuttaa kuin lepotilassa – keväällä tai syksyllä.

Kennossa myydään pieniä havukasveja aitataimiksi ja monesti isot havut myydään juuristo säkkikankaaseen pakattuna. Istutettaessa säkkikangasta ei poisteta, mutta solmut rungon tyveltä avataan istutuskuoppaan asettamisen jälkeen.

Lopuksi Jyri näytti, miten istutetaan astiataimi. Tässä ohjeet:

• Kaiva reilun kokoinen kuoppa, paranna maata tarvittaessa. Tällä kertaa maa oli kauttaaltaan parannettua ja muhevaa.
• Istuta astiataimi entiseen syvyyteensä, mutta paakun pinnan päälle pitää tulla pari senttiä multaa.
• Tiivistä istutus jalalla paakun ympäriltä polkemalla. Älä kuitenkaan runtele taimen tyveä.
• Kastele noin kannullinen pensaantainta kohti. Seuraa säitä, mutta tavallisesti kastelutarvetta on seuraavan kerran viikon päästä.
• Astiataimia ei tavallisesti ole tarvetta leikata, koska ne ovat valmiiksi haarautuneita.

---
Ensi viikolla Puutarhaunelmia -ohjelman asiantuntijavieraana on hortonomi ja puutarhaneuvoja Eija Keski-Korpela. Hän veirailee Paulan lasiterassilla ja vastailee erityisesti lasiterassi- ja parvekeaiheisiin kysymyksiin.

Käy netissä osoitteessa yle.fi/olotila ja kysy! Samassa osoitteessa voit jakaa parhaat puutarhavinkkisi toisten harrastajien kanssa.

Teksti Paula Ritanen-Närhi