Redrama istuu tammisaarelaisessa baarissa omituisessa seurassa. Pöydän ääressä istuu nuoren polven jazzmuusikoita sekä vanhanliiton kosketinsoittaja Seppo Kantonen ja jazz-ikoni/saksofonisti Eero Koivistoinen. Missä ovat lökäpöksyihin, huppareihin ja merkkilenkkareihin pukeutuvat hopparit?
Redrama, miten sä olet tällaiseen seuraan päätynyt?
- Eero pyysi alun perin mua mukaan Music Societyn X-Ray –levylle. Siinä olin enemmän tekemässä skit-tyylisiä juttuja. Albumilla oli fuusiojazzia ja modernimpaa tavaraa – rumpusampleja ja sellaista. Sitten myöhemmin ollaan tehty festarikeikkoja yhdessä, mikä on tosi nastaa, kun se on ollut niin erilaista verrattuna muihin mun juttuihin..
- Music Societyn kanssa vedetään myös mun biisejä, mutta jazz-sovituksin. Tai no, sovituksia ei ole lyöty varsinaisesti lukkoon etukäteen. Biisit elävät livetilanteessa.
Tuollainen lähestymistapa eroaa paljon hiphopin perinteisestä looppien ja saundien hinkkaamisesta?
- On mulla ollut myös oma livebändi, mutta tekotapa on ollut ihan erilainen. Me ollaan kuitenkin pyritty soittamaan jutut aika samalla tavalla kuin levyillä. Ja onhan se kunnia soittaa Koivistoisen ja tuon tason muusikoiden kanssa. He ovat kuitenkin Suomen huippuja alallaan.
- Eeron ja Seppo Kantosen kanssa on ollut puhetta että tätä hommaa pitäisi viedä vielä pidemmälle. Onhan se ihan luksusta, kun pääsee tekemään tätä, omaa soolouraa ja muita projekteja. Itselläkin pysyy mielenkiinto yllä.
- Uuden levyn ilmestyttyä kesällä aion taas kiertää taas oman yhtyeen kanssa. Klubikeikat tehdään jatkossakin ilman bändiä deejiin kanssa, koska klubeissa puoli kahdelta vedetty setti menisi livebändin kanssa vähän hukkaan.
Moni on voinut hieraista silmiään huomatessaan sun tekevän yhteistyötä Eero Koivistoisen kaltaisen jazz-ikonin kanssa. Mutta jazz ja hiphop sopii monilta osin hyvin kimppaan, vai?
- Joo, hiphoppi on aina ollut musiikkia, johon voi tuoda mitä vaan. Ja toisaalta hiphop on rytmimusiikkia eli se sopii siksikin jazzin kanssa yhteen. Kummassakaan ei ole juuri sääntöjä mitä on pakko noudattaa.
Teit aiemmin musiikkia suurelta osin omin päin. Viime vuosina olet tehnyt tosi paljon yhteistyötä muiden kanssa. Miten se on vaikuttanut tulevaan soolomatskuun?
- Ekan levyn aikaan hinkkasin yksin ja jotenkin totuin siihen. Mutta siitä on kuitenkin jotain seitsemän vuotta. Esimerkiksi CY:n tyypeiltä oppii koko ajan. Paljon se on nauramista ja hauskanpitoa, mutta samalla oppii muilta. Yhdessä tekeminen antaa uskallusta. Ja siinä on mukana tervehenkistä kilpailua. Usein kaverin riimit on niin hyviä, että joutuu kirjoittamaan omansa uusiksi. Kimpassa vääntäminen - se on maailman parasta.
Sulla alkaa olla projekteja ja bändejä tosi paljon, sen sijaan sulta ei ole tullut soololevyä neljään vuoteen. Yleensä se on niin päin, että yhtye laitetaan jäihin ja keskitytään soolouraan, sulla se on mennyt päinvastoin?
- No nyt olen keskittynyt vain kesällä ilmestyvään soololevyyn . Kun CY julkaistiin, niin aloin saman tien tekemään täysipäiväisesti uutta soolomateriaalia. Tämä on ollut pitkä projekti, koska tavallaan mä olen tehnyt tätä uutta levyä siitä asti, kun edellinen soolo ilmestyi. Tosin koko homma on mennyt uusiksi pari kertaa. Periaatteessa mulla oli valmis albumi jo monta vuotta sitten, mutta ihan hyvä etten julkaissut sitä silloin.
Sun kaksi ekaa albumia julkaisi monikansallinen EMI, joka julkaisi myös Conscious Youthsin pitkäsoiton. Nyt levy-yhtiö on vaihtunut Elastisen luotsaamaan Rähinä Recordsiin. Mistä tuulee?
- Suoraan sanoen en menisi isolle levy-yhtiölle nyt - en mistään hinnasta. Isot firmat onnistuvat Idolsin kaltaisissa jutuissa, mutta ongelmia tulee jos artisti on jossain mapissa ö keräämässä pölyä. Takaprioriteettina pienenpienetkään asiat eivät toimi. Esimerkiksi videon ja sinkun ajoittamisen kanssa voi olla kahden kuukauden heitto. Eikä kyse ole rahasta, vaan koordinoinnista. Rähinän jätkät ovat tuttuja vuosien takaa, ja tämä on oikeasti eka kerta kun levy-yhtiö on innostunut mun levystä.
Se on ollut tosi siistiä.