Yhteiseen hyvään voi parhaimmillaan löytää julkkiksia ja alan ammattilaisia talkootöihin. Viimeisimpänä esimerkkinä maailmankuulut Coenin veljekset, jotka lupautuivat hiiliyhtiöitä kritisoivan mainoksen ohjaajiksi.
Maailma pyörii paljon mainosten ympärillä - katukuva on täynnä niitä, netissä ei kohta muuta olekaan, inboxiin niitä lähetetään pyytämättä. Televisio-ohjelmia näytetään, jotta mainoksille saataisiin katsojia. Ei siis ihme että mielenosoittajat ja kansalaisliikkeet ovat siirtyneet lämpimiin sisätiloihin tekemään yhteistyötä mainosfirmojen kanssa.
Coenin veljekset mainosohjaajina
Amerikkalaisten ympäristöjärjestöjen yhteenliittymä Reality laati Crispin Porter + Bogusky – mainostoimiston kanssa strategian, jolla nostaa kansalaisten tietoisuutta hiilen ympäristövaikutuksista. Reklaamifirma otti yhteyttä Coenin veljeksiin, jotka intoutuivat ohjaamaan mainoksen, jossa kyseenalaistetaan hiilien ympäristöystävällisyyttä. Hiilivoimaloita lobbaavat tahot mainostivat hiiltä puhtaana energiamuotona, joten Joel ja Ethan Coen syyttivät heitä viherpesusta kevyesti parodian keinoin.
Sponsorirahaa
Mainostoimistot toimivat markkinavoimien lainalaisuuksin, joten markkinointiin tarvitaan rahaa. Vaikka yhdistykset ja järjestöt ovat yleensä tyhjätaskuja, niin tarkasti rajatulle asialle voi löytyä yllättävän helposti sponsoreita. Intressit yhdistävät.
Rahoittajille yhteistyö on usein ihan hyvä diili. Vakavaraisten yhtiöiden ei tarvitse liata mainettaan tai suututtaa poliitikkoja. Eikä talous taatusti kaadu muutaman mainoksen maksamiseen.
Ostetaan mainostilaa ja –aikaa!
Jos valtiovalta on tekemässä jotain typerää, kuten säätämässä kansalaisoikeuksia kutistavaa lakia, niin turha siitä on eduskuntatalon portailla paasata.
Suomessa Lex Nokian vastustajat päättivät perinteisen mielenosoituksen lisäksi masinoida kasaan mediakampanjan. Urkintalaki.fi-nettisivujen ja Facebook-kamppiksen lisäksi porukka aktiiveja rekrytoi vapaaehtoisia tekemään kolme televisiomainosta aiheesta. Mainosaikaa ostettiin MTV3:lta, varat kerättiin nimettöminä pysyviltä tahoilta. Tuotantokulut pysyivät talkoomeiningin vuoksi alhaisina, mutta mainosaika valtakunnallisella tv-kanavalla tuli maksamaan noin 9000 euroa.
Ruotsissa laajaa yhteistyötä
Ruotsissa salakuuntelulain vastustajat turvautuivat pr-toimistojen apuun. Rahat kampanjaan kerättiin mm. teleoperaattoreilta, jotka arvelivat vireillä olevan lakiehdotuksen haittaavan heidän bisnestään. Aluksi alan ammattilaisten panos pysyi salassa ja kampanja meni vain järjestöjen piikkiin, eikä vieläkään tiedetä mitkä toimistot ovat järjestöjä avittaneet.
Kampanjoiden takana oli myös muita toimijoita, kuin kansalaisjärjestöt, pr-firmat ja teleoperaattotit. Sponsorit eivät kuitenkaan halunneet tulla julkisuuteen, vaan jättivät kommentoinnin järjestöille. Esimerkiksi lakiehdotusta vastustanut Stoppafralagen.nu –sivusto osti koko sivun mainokset Dagens Nyheterista – hinta rapiat 23 000 euroa. Mainoksen maksoi salainen sponsori.
Vastamainokset
Vastamainoksia on aiemmin totuttu näkemään vaihtoehtolehdissä. Usein vastamainokset käyttävät alkuperäisen mainoksen kuvia ja mainostajan tuotemerkkejä omiin tarkoituksiinsa. Esimerkiksi Voima-lehti on julkaissut mainoksia, joissa pilaillaan alkuperäisten mainostajien sanomalla.
Viimeksi Voiman vastamainoksista hermostui Volvo vaatien, että Voimaa ”pidättäytyy Volvon ja sen tavaramerkin mainetta halventavien ja totuudenvastaisten ilmoitusten julkaisemisesta jatkossa."
Mielikuvia
Kansalaisjärjestöt ja muut aktiivit ovat huomanneet saman minkä poliitikot jo aiemmin - mielikuva on todella tärkeää. Amnestyn ihmisoikeusartiklaan vetoaminen toimii yleensä yhtä huonosti kuin keskustapoliitikon jargoni. Mielikuvilla saadaan sanoma perille.
Jos jokin mättää, tee siitä mainos!