Mystisiin mittoihin vuosikymmenten aikana kasvanut sointu on aiheuttanut päänvaivaa Beatles-faneille ja muusikoille.
Kokeilun ja erehdyksen kautta päästiin aiemmin aika lähelle. Suurimmat salapoliisit vahtivat kuvatallenteita Beatlesista saadakseen selville sormien asennot kitaran otelaudalla.
Kuten arvata saattaa, oikean sointua etsiessä on käyty useat fleimisodat internetin keskustelupalstoilla.
Akateeminen tutkimus
- Tuntui uskomattomalta että tällaista asiaa ei oltu saatu selville nykytekniikalla, vaikka alkuperäinen sointu soitettiin yksinkertaisilla laitteilla suoraan nauhalle, ihmetteli matemaatikko kanadalainen Jason Brown Dalhousien yliopistosta.
Matemaatikko Brown alkoi selvittää poplaulun alkusointua tieteellisillä keinoilla. Tarkoitus oli purkaa sointu eriteltyihin taajuuksiin, joista voisi määritellä yksittäiset sävelet ja sitä kautta soinnun.
Fourierin muunnos
Brown käytti tekniikkana Fourierin muunnosta, jossa äänet eroteltiin toisistaan tietokoneella. Lähes 30 000 taajuudesta haettiin äänenvoimakkuudeltaan korkeimmat.
Brown sai äänet selville, mutta ne eivät natsanneet Beatlesin instrumenttien ääniskaalaan. Lennon veivasi 12-kielistä kitaraa, George Harrison soitti kuusikielistä ja McCartney bassoa. Kukaan heistä ei olisi pystynyt soittamaan yksittäistä ylimääräistä F-ääntä. Mistä ihmeestä se sointuun tuli?
Salainen piano
Tuottaja George Martinin pianosta, kuuluu oikea vastaus.
- Tajusin, että studiossa piti olla pianisti, joka soitti äänen biisin alkusointuun. Muu vaihtoehto ei olisi voinut olla mahdollista, selittää Jason Brown.
Mahtavaa!
Hienoa, että maailman kuuluisimmaksi sanottu sointu on nyt tieteellisin keinoin todennettu.
Muutama kysymys tosin nousee esille. Onko matemaatikko Brown saanut todella palkkaa soinnun selvittämisestä?
Ja miten on mahdollista kuuhun lennettiin jo 60-luvulla, mutta pop-sointua ei ole saatu kuin vasta 2000-luvulla.
Ai se sointu? Se on, öööö. No, tarkka määrittely löytyy tutkimuksesta [PDF].