Suomessa vietetään virallista Tekijänoikeuspäivää 23. huhtikuuta. Sama torstai on myös UNESCOn julistama kirjan ja tekijänoikeuden päivä. Tekijänoikeuspäivä on lisäksi osa WIPOn (World Intellectual Property Organization) perustamaa juhlapäivää, jonka juhlinta on Suomessa laajentunut Henkisen omaisuuden viikoksi.
Henkisen omaisuuden viikolla järjestetään suomessa tekijänoikeuteen ja teollisoikeuksiin liittyviä tapahtumia.
Tekijänoikeuspäivän päätapahtumapaikkana on Helsingin Finlandia talo, missä järjestettävään kutsuvierasseminaariin on kutsuttu puhumaan viestintäministeri Suvi Lindén, elokuvatuottaja Aleksi Bardy, patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtaja Martti Enäjärvi sekä musiikintekijä, muusikko Teemu Brunila.
Tekijänoikeusjärjestöt jalkautuvat Tekijänoikeuspäivänä myös kouluihin
Tekijänoikeuspäivä näkyy myös kouluissa, missä teeman käsittelyssä hyödynnetään Lyhdyn (Luovan työn tekijät ja yrittäjät) yhdessä TTVKn (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry) kanssa tuottamaa oppimateriaalia. Materiaalit sisältävät perustietoa ja opetusaineistoa tekijänoikeudesta.
- Tärkeänä tavoitteena meidän on tehdä tekijänoikeutta tunnetuksi nuorison keskuudessa, kertoo Tekijänoikeuspäivän järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, Lyhty-järjestön projektinjohtaja Lauri Kaira.
- Arvaan, että useasti nuorilla ihmisillä on sellainen käsitys tekijänoikeuksista ja tekijänoikeusjärjestöistä, että ne ovat niitä tahoja, jotka sormi pystyssä toitottavat, että ei saa ”warettaa” piraatteja. Mutta kuinka moni ymmärtää tekijänoikeuksien suhteesta osana luovan alan infrastruktuuria, Kaira jatkaa.
”Suomessa ollaan täydellinen kehitysmaa laillisten palveluiden käytössä”
TTVK:n johtajan Antti Kotilaisen mukaan tekijänoikeuksien rikkomista tapahtuu nimenomaan nuorten keskuudessa, vaikkakin tietämys piratismista ja tekijänoikeuksista on lähivuosina kasvanut.
Kotilainen on myös sitä mieltä, ettei netti voi missään nimessä olla mikään erillinen saareke muusta yhteiskunnasta, tähän liittyvät muiden asioiden lomassa vahvasti myös tekijänoikeudet.
- Nuoret käyttävät paljon sisältöjä, musiikkia kulutetaan ja käytetään ja kulutetaan enemmän kuin koskaan, mutta, valitettavan paljon on käyttöä, joka kohdistuu laittomiin lähteisiin, kommentoi Antti Kotilainen.
Kotilainen näkee tekijänoikeuslainsäädännön suurimmat ongelmat niiden valvonnan puutteena.
- Meiltä puuttuu pehmeät ja kohdennetut valistavat keinot.
Edellisillä Kotilainen tarkoittaa esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa kokeiltuja valvonnan keinoja, missä tekijänoikeuslakia rikkova henkilö saa verkkoyhteyksien tarjoajalta kaksi varoitusta, ja mikäli lataaminen ei lopu, verkkoyhteys katkaistaan tai kaistaa kavennetaan.
Kotilainen kertoo, että Suomessa valtaosa piratismista johtuu siitä, että sen harjoittaminen on helppoa ja ilmaista. Myöskään kiinnijäämisen riski ei ole riittävä. Siitä huolimatta, että Suomessa ja Yhdysvalloissa palvelut ovat samalla tasolla, digitaalisen myynnin markkinaosuus musiikin kokonaismyynnistä on hämmästyttävän alhainen, Kotilainen kommentoi.
- Suomalaisen musiikin myynnin kokonaismarkkinasta digitaalisen myynnin osuus on noin 6 %, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa samainen luku on jopa 50 %. Suomessa ollaan täydellinen kehitysmaa laillisten palveluiden käytössä.
- Tarvitsemme jatkossa hyviä ja toimivia palveluita, joita kuluttajat ovat valmiita käyttämään, toteaa Kotilainen.
Tekijänoikeuslakeja tulisi päivittää tälle vuosituhannelle
Effin:n (Electronic Frontier Finland ry) hallituksen puheenjohtajana toimiva Tapani Tarvainen on kuitenkin Kotilaisen kanssa hieman eri mieltä.
- Suomalaisen nuorison tietämys tekijänoikeuslaista on huono, tosin ihan vain siksi, että se on ylimalkaan niin sekava, että siitä on aika vaikeaa kunnollista kuvaa kellään ollakaan, kommentoi Tarvainen.
- Eli sanoisinkin, että sekavuuteen nähden se (nuorison tietämys tekijänoikeuslaista) on kohtuullisen hyvä, mutta se ei ole kovin paljon. Nuorison on siis hyvin vaikea arvioida, mikä on laillista ja mikä laitonta, Tarvainen jaktaa.
Jos Effi:n määritelmä taas TTVK:n toiminnasta esimerkiksi Pirate Cimena vs TTVK -tapauksessa pitää paikkansa, tällaisen järjestön toiminta julkisissa kouluissa on vähintäänkin huolestuttavaa.
”Jotkut kutsuvat TTVK:ta ja sen taustajärjestöjä tekijänoikeusmafiaksi, jolloin poliisin tehtäväksi on katsottu ryhtyminen tekijänoikeusmafian aseelliseksi siiveksi.”
Tämän hyvin kärjistetyn Mikael Storsjon kirjoituksen väitökset juontavat juurensa jo vuoden 2005 syksylle, jolloin Eduskunnassa päätettiin tekijänoikeuslain muutoksesta. Effi:n mukaan tapauksessa käytettiin vähintään epäilyttäviä keinoja silloisten vallanpitäjien lobbaamiseksi.
Tapani Tarvaisen mukaan Suomesta puuttuu digitaalisen jakelun puolelta helppokäyttöisten palveluiden tarjonta.
- Suomessa ei ole ollut helppokäyttöistä tai järkevää tarjontaa. Palveluita on yritetty upottaa vanhojen liiketoimintamallien puoleen. Esimerkiksi kopiointisuojaus on yksi sellainen asia, mistä on enemmän kiusaa kuin hyötyä lailliselle käyttäjälle.
Tekijänoikeuslakiin kohdistuva kritiikki onkin usein levy-yhtiöiden liiketoimintamallien kritisointia
Tekijänoikeuslakiin ja -järjestöihin kohdistuu huomattava määrä kritiikkiä, joka loppuvaiheessa liittyy enemmän esimerkiksi levyteollisuuden liiketoimintamalleihin. Käytännössä siis siihen, miten musiikkia myydään ja ostetaan.
- Valtaosa kritiikistä, jota kohdistetaan tekijänoikeuslainsäädäntöön, kohdistuu siihen, että ihmisten mielestä liiketoimintamallit eivät ole kehittyneet tarpeeksi. Tässä on kysymyksessä kaksi eri asiaa, kommentoi Lauri Kaira.
Joissakin tapauksissa voi olla jopa niin, että liiketoimintaa tukevaa mallia perustellaan loppukädessä tekijänoikeuksien varjelemisella. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat vaikkapa jo suurimmilta osin mennyttä edustavat musiikin kopiosuojaukset.
Tekijänoikeuslainsäädäntö alkaa kuitenkin ratkeilla siinä vaiheessa, kun yksityiset käyttäjät kykenevät jakelemaan tekijänoikeuksilla suojattua materiaalia verkkoon todella helposti.
Lopullinen ja ehkäpä kaikista haastavin kysymys onkin siinä, millä tavoin median tuotannon demokratisoituminen ja tekijänoikeuksilla suojatuista digitaalisista tuotteista ammentava uusi kulttuuri saataisiin kulkemaan käsi kädessä lainsäädännön kanssa. Se, miten levy-yhtiöt myyvät tulevaisuudessa tuotteensa on eri keskustelu.
Tällä hetkellä aletaan olla tilanteessa, missä lainsäädännön ja kansalaisten oikeustajun välille on syntymässä tässä asiassa kuilu, ja onkin hieman kyseenalaista, voidaanko esimerkiksi julkisiin kouluihin viedä tietoa tekijänoikeuksista ainoastaan yhdenlaisen näkökulman kautta.