|
|
|
|
Pauli E. Blomstedt oli lahjakas ja monipuolinen arkkitehtuurikirjoittaja. Erityisesti hänet tunnetaan Helsingin keskustasuunnitelmista käydyn keskustelun aloittajana. Blomstedt asettui vastustamaan Eliel Saarisen Pro Helsingfors (1918) suunnitelmassa esittämiä ajatuksia. Blomstedt näki Helsingin merellisen luonteen ja vastusti suunnitelmaa Töölönlahden täyttämisestä.
Arkkitehtina P.E. Blomstedtia on tutkittu varsin vähän. Arkkitehtuurin historian tutkimuksessa häntä on pidetty puhdasoppisena funktionalistina, mutta hänen tuotannossaan on paljon aineksia, jotka eivät mahdu puhtaan funktionalismin varsin ahtaisiin kehyksiin. Blomstedtin tuotanto, klassisesta Helsingin työväenopiston opistotalosta Kannonkosken kirkon ekspressiiviseen funktionalismiin, kuuluu suomalaisen 1930-luvun arkkitehtuurin kärkeen.
|
|
Taiteellinen intuitio ohjaa arkkitehtuuria
P. E. Blomstedt oli ennen kaikkea tunteen arkkitehti. Hänen luonnoksensa ja piirustuksensa olivat hyvin ekspressiivisiä, suorastaan utopistisia. Toteutuneet rakennukset edustivat kuitenkin puhdasta modernismia. Blomstedtin tuotantoa tutkinut Elina Standertskjöld kirjoittaa että Blomstedt pyrki arkkitehtuurissaan rationalismiin, mutta ei kuitenkaan halunnut tukahduttaa ekspressiivistä luonnettaan. Tunteiden ilmaiseminen liittyi Blomstedtin mielestä taiteilijan vapauteen ja ”ajan hengen” ilmaisemiseen. Blomstedt ei kuitenkaan ollut romantikko, eikä vastustanut tekniikkaa tai rakennusosien standardisointia.
|
|
”Ja nyt – nyt – the most modern building in Europe!”
Olavi Paavolainen ylisti Pauli E. Blomstedtin Helsinkiin vuonna 1929 suunnittelemaa Liittopankin taloa Euroopan moderneimmaksi rakennukseksi. Liittopankin ilmakuvaa käytettiin mainoksissa ja Erkki Valan romaanin kansikuvana. Seuraavana vuonna toteutui myös toinen mittava rakennus, Helsingin Suomalainen Säästöpankki. Molemmissa rakennuksissa on nähtävissä amerikkalaisvaikutteita yhdistettynä klassismin muotoaiheisiin.
|
|
|
|
Kannonkosken kirkon suunnittelu
Blomstedtin työskentelylle oli tyypillistä useiden toisistaan poikkeavien vaihtoehtojen kautta etenevä suunnittelu. Esimerkiksi Kannonkosken kirkon suunnittelussa Blomstedt etenee ”lähes absurdia hipovasta muodosta erilaisten välivaiheiden kautta lopulliseen ratkaisuun”, kirjoittaa Standertskjöld. Kannonkosken kirkkoa varten Blomstedt piirsi useita eri luonnoksia ja teki samanaikaisesti myös ehdotuksen Temppeliaukion kirkko-kilpailuun sekä Tehtaanpuiston kirkkoa varten.
Blomstedtin luonnoksissa Kannonkosken kirkko oli saanut paraabeliholvin muodon, jossa katonlappeet ulottuivat maahan asti. Tarkoituksena oli luoda vaikuttava sisätila uudenlaisen betonitekniikan avulla. Blomstedtin ehdotus oli saanut selkeästi vaikutteita saksalaisesta, ekspressionistisesta arkkitehtuurista. Blomstedt on itse kirjoittanut Arkkitehti-lehdessä Kannonkosken kirkon esittelyssä, että hänen tarkoituksenaan oli luoda yksinkertainen ja halpa pikkukirkkotyyppi.
Kannonkosken kirkko (1938) rakennettiin kuitenkin tiilestä ja rapattiin. Kahdeksan ikkunaa kirkon molemmissa pitkittäisjulkisivuissa kohoavat kohti kellotornia viistossa linjassa. Tornia oli ajateltu voitavan käyttää myös näköalatornina. Kokonaisuutena kirkko on muodoltaan dynaaminen. Rakennuksen ylöspäin, tornia kohti nouseva linja tuo mieleen valtamerialuksen, funktionalisteille ominaisen, ja modernista lyriikasta tutun aiheen.
|
|
|
|
Blomstedtin suhde arkkitehtuuriin
Pauli E. Blomstedtin suhdetta arkkitehtuuriin kuvaa hyvin hänen kirjallisesta jäämistöstään löytynyt päiväämätön runo. Runossa, kuten myös Blomstedtin luonnospiirustuksissa, voimakkailla väreillä ja muodoilla on tärkeä sija.
Ennen kuin heräsin minä näin hullua unta sillä kuvittelin, että joskus ennen olin Arkkitehti se talo oli 30 kerrosta korkea ja seitsemän kilometriä pitkä ja musta ja minä olin tehnyt sen välkkyväksi hiotusta graniitista joka kiiltää auringossa kuin lasihiilen pinta mutta ovet ja kattolistan minä tahdon kultaa jota ette saa patinoida ruosteenvihreäksi koska norsunluiset pihti pielet eivät silloin enää olisi kauniit Enkä minä istuttanut puita sen eteen jotka törröttäisivät talvella yksinään ja likaisina sillä minä tahdon akkunastani nähdä lumen valkoisen ja koskemattoman hipiän […]
|
|
|
|
Julia Donner
|
|
Lähteet
Ars Suomen taide 5. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu 1990.
Standertskjöld, Elina 1996. P.E. Blomstedt 1900-1935 Arkkitehti. Abacus 6. Suomen rakennustaiteenmuseo. Helsinki.
|
» Alkuun
|
|